Mitä tiedät narratiivisesta terapiasta?

· 9.11.2018

Narratiivinen terapia käyttää hyväkseen kerrontaa terapeuttisiin tarkoituksiin. Tämä kerronnallinen lähestymistapa on kunnioittava lähestymistapa, joka ei syyttele. Sen tulisi seurata tätä elämänohjetta: ihmiset ovat oman elämänsä asiantuntijoita (Morgan, 2004).

Kuten jo totesimme, narratiivinen terapia pyrkii luomaan kunnioittavan ja syyttelemättömän lähestymistavan terapiaa ja yhteisöllistä työtä kohtaan. Lisäksi se näkee ongelman potilaasta erillisenä kokonaisuutena. Se myös olettaa, että ihmisillä on monia taitoja, pätevyyksiä, vakaumuksia, arvoja, sitoumuksia ja kykyjä, jotka auttavat heitä vähentämään heidän elämässään olevien ongelmien negatiivista vaikutusta.

“Kieli on hyvä osoitus siitä, millaisena näet itsesi.”

-Stephen R. Covey-

Kerronta viittaa tapahtumiin, jotka yhdistyvät aikajanaan ajankohdan ja teeman mukaan. Ihmisinä me tulkitsemme tai annamme tarkoituksen päivittäisille kokemuksillemme. Etsimme tapoja selittää tapahtumat ja antaa niille tarkoitus.

Tämä tarkoitus antaa muodon tarinoillemme, kerronnallemme. Meillä kaikilla on monia tarinoita elämästämme ja ihmissuhteistamme. Meillä on esimerkiksi tarinoita itsestämme, kyvyistämme, vaikeuksistamme, pätevyydestämme, teoistamme, haluistamme, työstämme, menestyksestämme ja epäonnistumisistamme. Tapa, jolla olemme tulkinneet ja antaneet tarkoituksen ja järjestyksen näille kokemuksille, vaikuttaa siihen kuinka jatkamme tarinamme kirjoittamista.

“Periaatteessa ongelman ulkoistamisessa on kyse potilaan henkilökohtaiseen identiteettiin liittyvän ongelman kielellisestä erotuksesta.”

-Ivan Castillo Ledo-

Tarkoitamme peräkkäisten tapahtumien liittymistä yhteen hetkellisen uhan välityksellä. Kokemamme uhka perustuu siihen, mikä sopii parhaiten hallitsevan tarinan ajatukseen. Ne uhat, jotka eivät sovi tuohon tarinaan, pysyvät piilossa tai ne ovat vähemmän merkittäviä (tai kohtuullisen merkittäviä) hallitsevan teeman valossa.

Jos minulla on esimerkiksi tarina jossa olen hyvä ajamaan autoa, annan tuolle tarinalle merkityksen aina kun noudatan liikennesääntöjä, ja se vahvistaa tarinan johtopäätöksiä. Sinä päivänä jolloin saan sakot, eli tarina ei enää täsmää alkuperäisen tarinan kanssa, tuo muisto piiloutuu tai pienenee, sillä se ei sovi yleiseen tarinaani.

tyttö on uppoutunut kirjaan

Mitkä ovat narratiivisen terapian päätavoitteet?

Narratiivisen terapian päätavoitteena on tarjota henkilölle tilaa määritellä hänen oma elämänsä mukautuvan kerronnallisen tilan (joka on hyväksi hänelle) mukaan. Toissijaisia tavoitteita ovat:

  • Uusien elementtien sisällyttäminen kerrontaan.
  • Henkilön auttaminen paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
  • Kyky jakaa nämä uudet tarkoitukset ympäristön kanssa, eli uuden suhteellisen ulottuvuuden edistäminen.

Ihmiset ovat tarinankertojia

Saattaa vaikuttaa oudolta, mutta kaikki ihmiset ovat tarinankertojia. Meillä on tarinoita, joita kerromme toisille ja itsellemme. Jokaisessa tarinassa on paljon totuuksia, sekä joitakin keksittyjä asioita.

Synnymme kerronnallisen mielijohteen kanssa. Olemme siis vuorovaikutuksessa ja luomme itse kehityksemme ja omaelämäkerrallisen muiston, joka antaa meille tarkoituksen. Henkilökohtainen kerronta on tapa, jolla selitämme oman elämämme. Luomme itse oman maailmamme ja siten olemme vastuussa sen luettavuudesta.

“Itsesääntely on selitys, jonka yksilö antaa suhteestaan itsepohdiskelevien tapahtumien välisenä aikana.”

-Gergen-

Tämä tarjoaa meille tilaisuuden merkitä ensimmäinen ero ongelman ja henkilön välillä. Tästä eroavaisuudesta tulee mahtava tilaisuus, henkilö arvostaa omia voimavarojaan ja analysoi ongelmaa eri näkökulmasta. Henkilön tarina esitetään siihen yhdistettyjen tapahtumien välityksellä ja siihen liittyvällä tekemällämme asianmukaisella tulkinnalla. Sitten luodaan kerronnallinen ääni ja tarina, johon potilas ja terapeutti voivat puuttua.

Niin ikään osana narratiivista terapiaa, päätämme kerronnassa itsessään mitä haluamme pitää ja mitä poistaa tarinastamme. Meidän omaan henkilökohtaiseen tarinaamme vaikuttavat sosiokulttuuriset tekijät sekä yksilöllisemmät tekijät kuten perinnöllisyys.

Kieli on tärkeämpää kuin ajatteletkaan

Kieli on apukeino, jota käytämme luodaksemme (tai luodaksemme uudelleen) ja esitelläksemme itsemme. Se on myös hyödyllinen sisäisen ajatusmaailmamme sekä tunteidemme hallitsemiseksi, ja siksi kielen analysointi on tärkeää. Jos luomme todellisuutemme siitä antamistamme selityksistä, tulee tämä kerronta määrittelemään sen mitä kutsutaan ”hallitsevan tarinan vaikutukseksi”.

Nämä vaikutukset syntyvät esimerkiksi kaikista maailmanlaajuisimman ja yleisimmän tarinamme sävystä. Jos tarinamme kertoo siis hylkäämisestä ja menetyksestä (itsemme kirjoittamana ja kertomana), on tämän hallitsevan tarinan vaikutus melankolinen.

“Sosiokulttuuriset tekijät, sekä kasvatukseen liittyvät ja henkilökohtaiset tekijät, vaikuttavat meidän henkilökohtaiseen tarinaamme.”

-Leila Nomen Martin-

Narratiivisen terapian terapeuttinen prosessi

Terapeutin asema tässä mallissa muuttuu asiantuntijasta apua kysyvän henkilön seuralaiseksi ja muiden terapeuttisten prosessien avustajaksi. (White, 2004).

Narratiivisen terapian ideana on periaatteessa pystyä löytämään vaihtoehtoinen tarina. Se on hallitsevan tarinan purkamista uudistetun ja erilaisen tarinan puolesta.

Pohdinta on tämän uuden kerronnan puolella etsien eristettyjä saavutuksia. Nämä saavutukset antavat meille tilaisuuden esitellä uutta tietoa ja/tai keskipisteen. Ne siis antavat meille tilaisuuden rakentaa uutta tarinaa ja/tai uuden identiteetin.

kirjan välissä vaahteranlehti

Tämä tekniikka on sekä erittäin yksinkertainen että äärimmäisen monimutkainen. Se on yksinkertainen siinä mielessä, että se esittelee kielellisen eron potilaan henkilökohtaiseen identiteettiin liittyvästä ongelmasta. Vaikea ja monimutkainen osa on herkkä tapa, jolla tämä saavutetaan. Se tapahtuu kielen varovaisesta käytöstä terapeuttisissa keskusteluissa, jonka henkilön paranemisprosessi käynnistää ja joka lopuksi saavutetaan.

Narratiivisen lähestymistavan uutuutena on se, että se tarjoaa hyödyllisiä kysymyksiä, jotka tuovat johdonmukaisesti vapauttavan vaikutuksen ihmisille. Tämän terapian noudattaminen on kuin kaaren rakentamista tiili tiileltä. Jos yrität saavuttaa viimeisen askeleen asettamatta kärsivällisesti ensimmäisiä tiiliä, ei kaari tule kestämään.

Narratiivisen terapian tekninen kuvaus

Oletamme, että elämämme on sellainen kuin se on, mutta voimme aina kuvitella sen toisella tavalla. Loppujen lopuksi jokainen ihminen voi kirjoittaa tarinansa uudelleen haluamallaan tavalla (Garcia-Martinez, 2012). Narratiivisessa muotissa on kolme ulottuvuutta, jotka mahdollistavat yhdenmukaisen ja monimutkaisen kerronnan, tai jopa kerronnan sarjan (Goncalves, 2002):

  • Kerronnallinen rakenne: Tarkoituksen rakentaminen kokemuksillemme läpi elämämme eri kerronnallisten jaksojen. Rakenne koostuu:
    • Alusta, joka on hetki jolloin tarinamme alkaa. Voimme käyttää esimerkkinä potilasta, joka tulee terapiaan ensimmäistä kertaa, eikä tiedä mistä aloittaa. Yksi terapeutin vastauksista voisi olla “aloita alusta” tai “sieltä mistä tarinan selittämisen aloittaminen on helpoimpaa” (tämä tulee olemaan alku).
    • Tarinan kehityksestä. Tähän kuuluvat tietyt tapahtumat, sisäiset vastaukset, päähenkilön päämäärät, päähenkilön tekemät teot, syy ja vaikutus, sekä lopuksi asiayhteys.
    • Lopusta, jota pidetään tietyn tuloksen saavuttamisena ja/tai kerronnan päättämisenä.
  • Kerronnallinen prosessi: Tässä on kyse tavasta selittää elämämme. Se tarkoittaa siis sitä sävyä, jonka annamme elämällemme (esimerkiksi dramaattinen osallistuminen).
  • Kerronnallinen sisältö: Viittaa kerronnan monipuolisuuteen ja monimuotoisuuteen, tai aiheisiin ja juoniin. Toisinaan saatamme ajautua “rikkoutuneen levyn” tilaan pohtien ratkaisemattomia aiheita.
kirjaimet ja sanat

Narratiivisen tekniikan harjoituksia

Ensimmäinen askel sisäisen vuoropuhelumme muuttamiseksi:

Sisäinen vuoropuhelu keskeytetään samalla tavalla kuin se alkaakin, tahdonvoimalla. Olet se henkilö joka sanotkin olevasi, mutta voit muuttua, jos alat puhumaan eri tavalla (Castaneda, 1994). Voit kertoa itsellesi, että olet erilainen. Esittelen nyt harjoituksia, joilla voit työstää sisäistä vuoropuheluasi. Sitä ääntä, joka puhuu meille jatkuvasti ja tulkitsee todellisuutta:

  • Tunne sisäinen vuoropuhelusi: Kiinnitä huomiota sisäisen vuoropuhelusi muotoon ja sisältöön. Mieti sitä rakentavana tai tuhoavana vuoropuheluna, rauhallisena tai levottomana. Lyhyesti sanottuna siis positiivisena tai negatiivisena. Sen muuttaaksemme meidän täytyy ensin tietää sen sisältö, yleisimmät ajatukset joita kerromme itsellemme.
  • Muodosta oikeat kysymykset: Analysoi syntyvä tilanne muuttamalla itseltäsi kysymäsi kysymykset. Sen sijaan että kysyt “miksi minulle tapahtui näin?”, voit kysyä “mitä voin oppia tästä tilanteesta?”
  • Muuta keskipiste: Voit muuttaa tavan puhua itsellesi. Se voi auttaa sinua puhumaan itsellesi kuten rakastava äiti puhuu lapselle. Sisällytä lämpimiä ja ystävällisiä sanoja sisäiseen vuoropuheluusi.

Henkilökohtaiset kerronnalliset apukeinot

Meidän kerrontamme näkökohtien tutkimiseksi on olemassa monia voimavaroja. Niihin kuuluvat vertauskuvat, tarinat tai terapeuttiset kirjeet, sekä muut tekijät. Katsotaan joitakin tarkemmin:

Itsensä tuntemisen voimavarat

  • Elämäntarinat: tarinoiden tarkoituksena on antaa merkitys tai oikeuttaa tapahtumien tietty näkemys.
  • Pieni kiertomatka itsensä ympärillä: tässä on kyse kuvitellun kirjeen kirjoittamisesta henkilölle, jonka kanssa emme ole olleet yhteydessä pitkiin aikoihin.
  • Kymmenen vuotta myöhemmin: kuvaus siitä millaisena näemme itsemme kymmenen vuoden kuluttua. Kuvaus siitä, millainen olet fyysisesti, sisäisesti, työelämässä, ihmissuhteissa ja harrastuksissa.
  • Mieltymykset: pohdi ja kirjoita mitä mieltymyksiä sinulla on. Vahvista ja salli itsellesi vapauden ilmaisemisen mielihyvä omien valintojesi kautta.
  • Tilat: jaa ruudukko eri osioihin ja omista jokainen niistä elämäsi tärkeälle henkilölle, merkittävälle paikalle, onnellisimmalle tapahtumalle ja miellyttävimmille tuntemuksille. Sisällytä siihen myös suurimmat unelmasi sekä ihmissuhteet, jotka ovat tehneet sinusta kypsemmän ja saaneet sinut kasvamaan.
  • Muistan…: henkilöä pyydetään lopettamaan tämä lause ajattelematta liikaa sen vastausta. Voit käyttää tutkiskelussa ja työstämisessä niin monia keskeneräisiä lauseita kuin haluat.
  • Mysteerin rakastaminen: tässä on kyse niiden kysymysten etsimisestä sisältämme, joihin ei ole vastausta.
kirjoittaa

Vertauskuvat ja tarinat

Vertauskuva on kielellinen muoto, joka vertailee epäsuorasti kahta eri kokonaisuutta. Se on dramaattinen voimavara, joka vangitsee huomion ja tarjoaa vaihtoehtoisen kehyksen, jonka läpi asiakas voi harkita uutta kokemusta (Lankton and Lankton, 1983).

Terapiaprosessissa käytetään kolmentyyppistä vertauskuvaa:

  • Terapeutin henkilökohtaisiin kokemuksiin viittaavia
  • Ilmiselviin totuuksiin viittaavia
  • Potilaan tilanteeseen mukautettuja tarinoita

Terapeuttisia vertauskuvia voidaan käyttää mielipiteiden muodostamiseen, ratkaisujen ehdottamiseen, voimavarojen tai henkilökohtaisen tiedon saamiseen tai käyttöön, tiettyjen ideoiden laatimiseen ja niin edelleen.

Toisaalta tarinat ovat välttämättömien filosofisten totuuksien, selitysten tai luonteen ilmaisukeinoja. Tarinat ovat terapeuttisia, koska ihmisellä on mahdollisuus löytää oma ratkaisu oman tarinansa uudelleenkirjoittamisen ja siinä ilmestyvien konfliktien kautta.

Tarina ei viittaa ulkopuoliseen maailmaan, vaikka se voikin olla riittävän realistinen ja siinä voi olla siihen kudottuja arkipäiväisiä ominaisuuksia. Näiden tarinoiden epätodellinen luonne on tärkeä tekijä, sillä se tekee ilmiselväksi sen, että tarinoiden syy ei ole ulkoiseen maailmaan liittyvä hyödyllinen tieto, vaan yksilössä tapahtuvat sisäiset prosessit (Gordon, 1978).

Lyhyesti sanottuna, kun kerromme henkilökohtaisia tarinoitamme toisille ihmisille, pääsemme niistä eroon ja muutamme ne menneisyydeksi. Siten voimme alkaa suunnittelemaan haluamaamme tulevaisuutta arkistoiden nuo tarinat, jotta ne eivät katoa unholaan ja voivat toimia inspiraationa. Lopullisena päämääränä on saada potilas ymmärtämään se voima, joka hänen kertomistavallaan ja kertomillaan asioilla on, sekä kuinka nuo asiat vaikuttavat hänen tapaansa käyttäytyä nyt.

Kirjalliset lähteet:

White, M. (2002) “El enfoque narrativo en la experiencia de los terapeutas”. Gedisa.

Nomen Martín, L. (2016) “50 técnicas psicoterapéuticas”. Pirámide.