Anestesialääkärit ovat löytäneet tietoisuuden kolmannen ulottuvuuden

· 22.7.2016

”Hengitä syvään ja ajattele jotain miellyttäviä asioita, ja vaivut uneen…”

Huomaan oudon tuntemuksen, joka hiipii ylös pitkin käsivarttani ja sen jälkeen koittaa rauha. Minä en ole minä; löydän itseni ikään kuin keinotekoisesta koomasta. 

Professori Pandit, joka toimii anestesialääkärinä Oxfordin yliopistollisessa sairaalassa, kertoo kolmannesta tietoisuuden tasosta, jolle jotkut potilaat siirtyvät kun heille annetaan tavallinen nukutuspistos.  

Onko tavallisen nukutuksen aikana mahdollista herätä?

Ihmisen tajunnan kolmannen ulottuvuuden olemassaolon mahdollisuus on Panditin mukaan kytköksissä lääketieteellisen erityisalan vaihtelevaisuuteen. Kukaan ei koskaan voi olla täysin varma siitä, että määrätyillä lääkkeillä on ollut tarkoitettu vaikutus. On hyvin monimutkaista kyetä yksilöllistämään oikea lääke juuri oikeassa mittasuhteessa kunkin potilaan kohdalla, vaikka siitä vastuussa olevalla henkilöllä olisikin pitkä koulutus ja monien kymmenien vuosien kokemus leikkaushuoneessa toimimisesta.

Tajunta

Aivan yhtäkkiä jotain tapahtuu; minä alan kuulemaan ääniä, mutta ovatko ne vain unta? Ei, ne ovat aivan todellisia. Minä kuulen kirurgien keskustelevan leikkauksesta keskenään, minun leikkauksestani! Olenko minä nyt sitten kuollut? Ei, vaikka uskoisin, että helvetti voisi olla pitkälti tämän kaltainen.

Kyllä vaan, on hyvinkin mahdollista yhtäkkiä herätä kesken leikkaustoimenpiteen, mutta ei kuitenkaan aivan täysin. Me saatamme löytää itsemme niin sanotusta tajunnan kolmannesta ulottuvuudesta, jota Pandit kuvasi tutkimuksissaan. On aivan selkeää, ettemme ole hereillä, sillä emme pysty liikkumaan tai kommunikoimaan millään tavalla. Mutta emme ole myöskään kuitenkaan täysin tajuttomana ja tiedottomana ulkoisista tekijöistä. 

Tämä on tila, jossa potilas ei ole tajuissaan eikä myöskään tajuttomana. Se vaikuttaa hyvin pieneen määrään potilaita, jotka viedään leikkaussaliin ja laitetaan tavalliseen nukutukseen. Tästäkin huolimatta kyseessä on asia, joka ymmärrettävästi aiheuttaa huolestuneisuutta ammattilaisten parissa. Potilas pystyy tiedostamaan leikkauksen olevan meneillään ja kaiken sen, mitä heidän ympärillään sillä hetkellä tapahtuu, mutta he eivät kuitenkaan kykene tekemään mitään asian eteen. 

Minä voin tuntea heidän kätensä koskevan minun kehoani ja tunnen sen, kuinka kirurginen työkalu kaivautuu sisuksiini. Minua pelottaa aivan suunnattomasti. En pysty hengittämään kunnolla. Minun tekisi mieli huutaa oikein kovaa! Mutta en saa suustani ulos pihahdustakaan ja huomaan, että kurkkuuni on laitettu putki. En pysty ollenkaan liikkumaan! Olen täysin halvaantunut. Ainoa asia, minkä pystyn tekemään, on odottaa leikkauksen päättymistä, kyvyttömänä liikkumaan, joka ikinen hetki kärsien ja toivoen, että tuo korviin kantautuva läpitunkeva ja jatkuvasti piippaava ääni taustalla vihdoin lakkaisi. 

Meidän ei kuitenkaan pitäisi huolestua tästä, sillä tilastojen mukaan vain yksi 15 000 potilaasta kertoo muistavansa jotain leikkauksesta sen jälkeen kun he ovat heränneet nukutuksesta. Nämä ovat niitä henkilöitä, jotka eivät koskaan saavuta täydellistä tajuttomuuden tilaa saadessaan nukutuksen.

Panditia pidetään hyvin oikeutetusti yhtenä maansa parhaimmista nukutuslääkäreistä, ja hän onkin keskittänyt suuren osan tutkimuksestaan juurikin tämän asian tutkimiseen ilmiönä.

Anestesiaan erikoistuneet terveydenhoitoalan ammattilaiset kontrolloivat sydämen sykettä, hengitystä, lääkeaineiden määrää veressä sekä hyvin monia muitakin asioita, mutta tämä ei näytä olevan tarpeeksi takaamaan täysin sitä, että potilas olisi totaalisesti tajuttomuuden tilassa leikkauksen aikana. Jotkut heräämiseen viittaavat merkit kuten sydämen sykkeen nouseminen tai verenpaineen kasvaminen tietysti varoittavat lääkäreitä, mutta nämä fysiologiset merkit yleensä kumoutuvat tai hidastuvat leikkauksen aikana annetun lääkityksen myötä.

Arvostettu ja kokenut nukutuslääkäri onkin turvautunut hyvin vanhaan tekniikkaan, joka antaa hänelle mahdollisuuden halvaannuttaa koko potilaan keho lukuunottamatta toista hänen käsivarsistaan näyttääkseen, että tämä on mahdollista. Kolmannes potilaista, jotka vaikuttivat olevan tajuttomana leikkauksen ajan, liikuttivat toimivan kätensä sormia annettujen käskyjen mukaisesti.

“Itse asiassa nämä potilaat ovat tietyllä tavalla tiedottomuuden tilassa, mutta siltikin he pystyvät yllättävän hyvin reagoimaan ulkoisiin ärsykkeisiin ja esimerkiksi sanallisiin käskyihin”, toteaa Pandit. ”Mikä on aivan erityisen mielenkiintoista ja yllättävää on se, että he liikuttavat sormiaan vain, jos heidän käsketään tehdä niin. Yksikään näistä potilaista ei reagoinut leikkausoperaatioon. He eivät luultavastikaan tunteneet sen aikana minkäänlaista kipua.”

On nyt kulunut kolme viikkoa siitä leikkauksesta, mutten vieläkään kykene nukkumaan kunnolla. Herään keskellä yötä aivan hikisenä ja sydän pamppaillen. En milloinkaan tule unohtamaan sitä tukehtumisen tunnetta, jollaista tunsin noina ikuisuudelta vaikuttavien hetkien aikana. 
Valveilla

Vaikka todellisuudessa tämä onkin hyvin harvinaista, tämän kaltainen kokemus saattaa olla äärimmäisen traumaattinen. Potilaat, jotka kokevat jotain tällaista, kärsivät tavallisesti muun muassa traumanjälkeisestä stressihäiriöstä, ahdistuksesta sekä paniikkikohtauksista.

Me emme vieläkään ole pystyneet tarkalleen määrittelemään sitä, mitä ihmisen tajunta todella on. Tästä johtuen sen poissaolon tutkiminen ja seuraaminen on vieläkin monimutkaisempi tehtävä.