Hymy on inspiraation pohja

· 16.3.2017
Lapsi nauraa 400 kertaa päivässä, mutta iloisinkaan aikuinen ei yli 100 kertaa. Keskiarvo päivässä on jossain 20 ja 30 välillä. Kun me vanhenemme, nauru ja hymyily katoavat meidän elämästämme huolimatta niiden hyödyistä ja kuin sattumalta me opimme teeskentelemään sen sijaan, että näyttäisimme surumme.

Me monesti piilotamme tunteemme hymyn taakse ja sanomme, että mitään ei tapahtunut, vaikka todellisuudessa olemme surullisia, mutta emme vain kehtaa selittää miksi ja ajattelemme, että on helpompaa hymyillä, kuin selittää suruamme muille. 

Jo ennen syntymäänsä vauvat hymyilevät, kuten japanilaisten tiedemiesten vuonna 2012 tekemä tutkimus osoittaa, kun 31 sikiötä tallennettiin 62 minuutin ajan ultraäänitekniikan avulla. Tutkijat havaitsivat, että noiden 62 minuutin aikana sikiöt tuottivat 51 hymyä, joiden kesto oli keskimäärin 3,21 sekuntia. Joten tutkimus todisti että jopa jo ennen syntymäämme, me kykenemme hymyilemään.

Kuinka erottaa tekohymy, joka piilottaa surun

Ajan myötä aiheesta on tehty useita tutkimuksia. Vuonna 1862 ranskalainen neurologi Duchenne Boulogne suoritti tutkimuksen, joka tuli siihen lopputulokseen, että tekohymyyn liittyy ainoastaan suun ja huulien lihakset, kun taas aktiivinen, vilpitön hymy käyttää myös silmien ympärillä olevia lihaksia.

Naisen hymy

Vuonna 1973 psykologi Paul Ekman suoritti kokeen, joka näytti 30 valokuvaa 14 eri ihmisen kasvoista, jotka olivat kotoisin eri kulttuureista ja esittivät kuutta ensisijaista tunnetta (ilo, pelko, hämmästys, suru, viha ja inho). Hän totesi, että tunteet ja erityisesti ilo ilmaistiin samalla tavalla lähes kaikissa kohteissa.

Tuoreemmalti, vuonna 2012, MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) tutkijat kehittivät järjestelmän, jonka avulla voi erottaa tekohymyn aidosta hymystä. Tehdäkseen tämän, pyysivät he ryhmää vapaaehtoisia ensin teeskentelemään turhautuneisuutta täytettyään verkossa lomakkeen, joka oli erityisesti suunniteltu aiheuttamaan turhautumista (kun vaaditut kentät oli täytetty ja klikkasi “OK”, hävisivät kaikki syötetyt tiedot) ja lopuksi heille näytettiin video, jossa oli söpö vauva.

Ensimmäisessä tapauksessa, kun turhautuminen oli teeskenneltyä, 90 % osallistujista ei hymyillyt. Toisessa tapauksessa 90 % hymyili vaikka he olivat pettyneitä, ja kolmanneksi katsoessaan videota vauvasta suurin osa hymyili. Ero hymyjen välillä piilee siinä, että turhautunut hymy on paljon äkillisempi kuin hymy, joka tulee ilosta.

Tämän lisäksi lihasten käyttö on erilaista. Itse asiassa, aito hymy alkaa lihaksista, jotka kohottavat poskia ja saa aikaan rypyt silmien ympärille.

Miksi piileksimme hymyn takana

Tekohymyn takaa saattaa löytää erilaisia motivaatioita. Yksi yleisimmistä on pelko näyttää tunteemme, kun me olemme surullisia tai meillä on paha olla. Me tunnemme näissä tilanteissa olevamme haavoittuvaisia ja tunteidemme ulospäästäminen ja niiden selittäminen tuntuu paljon monimutkaisemmalta kuin vain hymyily.

Toisissa tapauksissa meidän surumme on piilotettu hymyn taakse, jotta emme satuttaisi toista ihmistä. Me emme ymmärrä, että tämä tekohymy pettää meidät ja voi vahingoittaa meitä itseämme ja sitä henkilöäjolle hymyilemme kun oikeasti olemme surullisia.

Aidon hymyn voima

Jo hyvin nuorena me opimme voiman, joka hymyllä voi olla. Vauva tulkitsee hymyjä, jotka se saa isältään ja äidiltään merkkinä luottamuksesta, joka asettaa asiat järjestykseen ja vakuuttaa että ei ole vaaraa. Tätä koskien tehtiin vuonna 1957 Yhdysvalloissa koe, jossa useita vauvoja laitettiin psykologien kehittämän korkean läpinäkyvän lasitason reunalle.

Iloinen äiti ja tyttö

Lapsilla oli tunne, että jos he kulkisivat läpinäkyvän tason läpi, he tippuisivat tyhjiöön. Toisessa kokeessa oli mukana myös heidän äitinsäjoista toiset hymyilivät ja toiset eivät. Ne äidit, jotka hymyilivät, saivat lapsensa pääsemään yli pelostaan ja ylittämään tason. Toiset lapset, joiden äidit eivät hymyilleet, päättivät olla ylittämättä alueen.

Tämän kaiken lisäksi aikuisten miesten ja naisten joukossa on vielä eräs kiistämätön hymystä johdettu voima. Itse asiassa, vuonna 2001 tehtiin tutkimus, jonka mukaan ihmiset luottavat 10 % todennäköisemmin ihmiseen, joka hymyilee. Ja toinen tutkimus näyttää, että naiset jotka hymyilevät, nostavat vetovoimaansa miehiä kohtaan 40 %.