Mitä pitäisi tehdä, kun muut arvostelevat?
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas
Ihmisille on ominaista tehdä virheitä. Me kaikki teemme niitä. Mutta voimme oppia niistä ja tehdä asioita paremmin. Tätä varten meidän on ensin tiedostettava mitä olemme tehneet väärin. Se ei ole aina niin helppoa kuin luulemme. Joskus emme ymmärrä virheitä joita olemme tehneet, kun taas muut ihmiset ymmärtävät. Kritiikki on se, joka voi auttaa meitä tässä.
Kun joku arvostelee meitä, hän yrittää saada meidät tietoisiksi siitä mistä hän ei pidä meissä. Tai jostain tekemästämme, mistä hän ei pitänyt. Nämä ehdotukset voivat olla realistisia tai sitten ne eivät ole edes totta. Ja vaikka väite olisikin totta, emme itse välttämättä halua muuttua sen mukaan. Jatka lukemista saadaksesi selville, mitä voimme tehdä saamamme kritiikin kanssa.
“Ikävä kyllä puolet asioista joita minusta sanotaan, on totta.”
-Amy Winehouse-
Kuinka kritiikkiin tulisi suhtautua?
Kritiikillä on yleensä meihin kielteinen vaikutus. Meillä on tapana ajatella että toinen ihminen yrittää vahingoittaa meitä kommenteillaan, vaikka voisimme oikeastaan käyttää hänen ehdotuksiaan parantamaan elämäämme. Voimme nähdä kritiikin muiden keinona ilmaista meille, mitä sellaista olemme tehneet tai sanoneet josta he eivät pitäneet.
Samalla tavoin kuin on tärkeää oppia strategioita joilla kritiikkiin voi reagoida parhaalla mahdollisella tavalla, on myös tärkeää toteuttaa näitä strategioita asianmukaisesti. Tällä tavoin pystymme tekemään kaiken mahdollisen, jotta vältytään riidoilta, väärinkäsityksiltä tai muunlaisilta ongelmilta suhteissamme muihin ihmisiin.
“Kritiikki ei ole miellyttävää, mutta se on välttämätöntä.”
-Winston Churchill-
On totta, että on todella vaikeaa tietää miten pitäisi reagoida, kun ihmiset kertovat mitä meidän pitäisi muuttaa elämässämme. Koska kukaan ei ole täydellinen, ihmisten tehdessä näitä ehdotuksia meidän on tutkittava elämämme eri osia.
Päätä, onko kritiikki perusteltua
Ensinnäkin meidän on päätettävä, onko ihmisten meille antama kritiikki perusteltua vai ei. Meidän on päätettävä, haluammeko todella parantaa tätä osaa itsessämme vai emme. Jos uskomme jonkun antavan oikeutettua kritiikkiä, meidän on selvitettävä tarkasti mitä he yrittävät kertoa. Meidän on tehtävä kysymyksiä nähdäksemme onko kritiikille perusteita.
Osa kysymyksistä voisi olla:
-
Mihin viittaat tarkalleen?
-
Millä tavalla olet nähnyt sen minussa?
-
Milloin tai missä se tapahtui?
Mitä voimme tehdä perustellulla kritiikillä?
Aiomme nyt erotella pätevän kritiikin epäpätevästä. Voimme nähdä, mikä on rakentavaa ja mikä on tuhoisaa. Miten meidän pitäisi reagoida kun kohtaamme rakentavaa kritiikkiä, todellisiksi osoittautuneita asioita? Vaikka ne olisivat totta, emme usein tiedä miten niitä tulisi käsitellä.
Ensimmäinen askel on hyväksyä tämän tyyppinen kritiikki, yrittämättä oikeuttaa käyttäytymistämme. Kun olemme tehneet sen, meidän on päätettävä haluammeko muuttaa tapamme jolla olemme toimineet vai emme, niin vaikeaa kuin tämä voikin olla.
Jos haluamme muuttua, meidän on kerrottava se toiselle henkilölle. Riittää, kun sanomme jotain tämän tapaista: “Olet oikeassa, se ei tule toistumaan uudelleen”. Jos toinen kuitenkin ottaa toistuvasti esille sen mitä olemme tehneet, niin hänen “levynsä on juuttunut paikoilleen”… Hän toistaa samaa asia uudestaan ja uudestaan, haluamatta varsinaisesti selvittää siitä.
Lopuksi, vaikka kritiikki olisi perusteltua, meidän ei tarvitse haluta muuttua. Voimme myöntää, että henkilö on oikeassa ja sitten ehdottaa muita vaihtoehtoja parantaaksemme tilannetta. Voimme keskustella niistä yrittääksemme ja välttääksemme konfliktin.
Kuinka tulisi reagoida kun kritiitti ei ole totta?
Joissakin tapauksissa tiedämme, että arvostelu ei ole ollenkaan totta tai perusteltua. Jos emme käsittele tilannetta oikein, on helppoa päätyä väittelyihin jotka eivät koskaan johda mihinkään. Siksi on tärkeää että käytämme kahta muuta vakuuttavaa tekniikkaa yhdessä. Ehdottamamme kaksi ovat “sumupankki” ja “epäselvä vastaus”.
Sumupankissamyönnämme toisen henkilön väitteen, mutta menettämättä samalla asemaamme. Voit esimerkiksi sanoa: “Ymmärrän kyllä että sinusta tuntuu ettet ole minulle tärkeä, kun en vastaa viesteihisi.”
Näin osoitamme että ymmärrämme toista henkilöä luopumatta omasta tavastamme. Voimme myös tarjota epäselvää vastausta, kuten “ajattelen sitä” tai “pidän sen mielessäni”. Näin päästään osittaiseen sopimukseen toisen kanssa.
Nämä tekniikat ovat työkaluja, jotka voidaan soveltaa kaikkiin suhteisiimme, olivatpa ne sitten ystävien, perheen, kollegojen tai kumppanimme kanssa. Reagointi rauhallisella ja ymmärtävällä tavalla ihmisten ehdotukseen että meidän pitäisi muuttua, vähentää huomattavasti mahdollisuuksia päätyä riitaan toisen osapuolen kanssa. Silloinkin, kun heidän tekemät kommenttinsa eivät koske meitä, tai pidämme niitä väärinä.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.