Mitä on positiivinen vahvistaminen ja miten sitä käytetään?

19 maaliskuu, 2021
Mikä on positiivinen vahvistaminen? Entä miten sitä käytetään? Tässä artikkelissa vastaamme näihin kysymyksiin ja lisäksi saamme tietää, millaisia positiivisia vahvistamistapoja voimme soveltaa terapian ulkopuolella myös päivittäisessä elämässä.

Mikä saa tietyt käyttäytymismallit toistumaan? Entäpä millä tavalla lisäämme toivottujen käyttäytymismallien esiintymistiheyttä? Kaikella tällä on tekemistä positiivisen vahvistamisen kanssa, jota käytetään erityisesti kasvatuksessa ja käyttäytymisterapiassa, joka pyrkii parantamaan toivottua käytöstä.

Mutta mitä muuta me tiedämme positiivisesta vahvistamisesta? Miten sitä käytetään? Millaisia vahvistamistapoja on olemassa? Miten ne eroavat rangaistuksesta? Jos haluat saada vastauksen näihin ja moniin muihin kysymyksiin sekä löytää itse mahdollisia vahvistamistapoja päivittäiseen käyttöön, jatka lukemista!

Mitä on positiivinen vahvistaminen ja miten sitä käytetään?

Positiivinen vahvistaminen on laajalti käytetty resurssi käyttäytymisterapiassa ja kasvatuksessa. Tämäntyyppinen vahvistaminen pitää sisällään kaikki ne elementit, jotka lisäävät jonkin tietyn vasteen esiintymisen todennäköisyyttä; toisin sanoen kaikki ne asiat, jotka auttaisivat meitä vahvistamaan tiettyjä käyttäytymisen malleja ja tuomaan niitä esille useammin (näillä käyttäytymisen malleilla tarkoitetaan normaalisti asianmukaista ja posiitivista käytöstä, kuten pöydässä kunnolla istumista).

Avainhenkilönä tällä alalla voidaan pitää amerikkalaista psykologia B. F. Skinneria, joka on tullut kuuluisaksi luomastaan käyttäytymisteoriastaan; hän on ehdottanut, että positiivinen vahvistaminen auttaa vahvistamaan tiettyjä käyttäytymismalleja. Hänen mukaansa positiivinen vahvistaminen on kaikkea sitä, mikä auttaa meitä toistamaan haluttua käytöstä.

Skinner erottui siitä, että hän kuvaili järjestelmällisesti tämäntyyppisen oppimismenetelmän ominaisuuksia ja sovelsi sitä myös eri aloille (erityisesti koulutuksessa). Positiivinen vahvistaminen on myös tekniikka, joka on osa välineellistä ehdollistumista, joka puolestaan on oppimisjärjestelmä, joka perustuu vahvistamistapojen ja rangaistusten soveltamiseen tiettyjen käyttäytymismallien esiintymisen todennäköisyyden lisäämiseksi tai vähentämiseksi. Tällaisten menettelyjen avulla henkilöä autetaan luomaan yhteys käytöksen ja sen seurausten välille.

Positiivinen vahvistaminen on laajalti käytetty resurssi käyttäytymisterapiassa ja kasvatuksessa

Esimerkkejä positiivisista vahvistamistavoista

Mikä voi olla positiivista vahvistamista? Oikeastaan lähestulkoon mitä tahansa. Ne voivat olla kiitosta (sanallista vahvistamista), esineitä, eleitä, lahjoja, palkintoja, sanoja, ruokaa…

Positiivisen vahvistamisen luonteesta ja ominaisuuksista riippuen se voidaan luokitella yhteen tai useampaan eri ryhmään. Eli positiivisia vahvistamistapoja on toisin sanoen monenlaisia. Tässä artikkelissa tulemme oppimaan, mitä nämä tyypit ovat.

Miten positiivista vahvistamista käytetään?

On olemassa useita premissejä, jotka tehostavat positiivista vahvistamista ja jotka liittyvät siihen, miten tällaista menettelyä tulisi käyttää ja millä tavalla positiivisen vahvistamisen tyyppi tulisi valita:

  • Välitön: Ihannetapauksessa positiivista vahvistamista käytetään heti halutun käytöksen esiintymisen jälkeen (eli sen käytöksen jälkeen, jota haluamme vahvistaa ja lisätä).
  • Peräkkäinen: Positiivisen vahvistamisen pitäisi näkyä heti halutun käytöksen jälkeen, ei ennen haluttua käytöstä eikä sen aikana.
  • Ehdollinen: Meidän on aina käytettävä positiivista vahvistamista, kun käytös, jota haluamme lisätä, ilmenee.
  • Jaksollinen: Tätä menettelyä on pidennettävä ajan myötä, jotta haluttu käyttäytymismalli voidaan vakiinnuttaa.
  • Vahvistamisen valinta: Meidän on valittava uusia ja monipuolisia vahvistamistapoja, jotka motivoivat henkilöä.

Toisaalta, kun käytämme positiivista vahvistamista, meidän on otettava huomioon myös seuraavat seikat, jotta voisimme varmistaa, että se toimisi mahdollisimman tehokkaasti: meidän on määriteltävä tarkasti ne käyttäytymismallit, joita aiomme lisätä; lisäksi meidän tulisi hallita mahdollisia riskitekijöitä (tai muita vahvistamistapoja), jotka saattavat kilpailla meidän soveltamiemme vahvistamistapojen kanssa.

Lopuksi meidän tulisi vielä pyrkiä ehkäisemään henkilöä kyllästymästä kyseiseen vahvistamistapaan ja tätä varten meidän tulisikin kiinnittää huomiota siihen, ettei vahvistuksen kesto ole liiallinen. Tämä onnistuu arvioimalla sen optimaalista kestoa.

“Koulutus muodostuu, kun opittu unohtuu.”

-Burrhus Frederic Skinner-

Vahvistaminen ja rankaiseminen

Jotta ymmärtäisimme vielä selvemmin, mitä positiivinen vahvistaminen on, voimme määritellä myös, mistä se ja sen vastakkainen menettelytapa eli rankaiseminen, koostuvat.

Vahvistaminen, kuten jo mainitsimme, on mikä tahansa ärsyke, joka lisää tietynlaisen käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä. Se voi olla positiivista (kun jonkin elementin ilmaantuminen johtaa tietynlaisen käytöksen lisääntymiseen) ja negatiivista (kun jonkin elementin vetäytyminen aiheuttaa myös kyseisen käytöksen lisääntymistä).

Esimerkki positiivisesta vahvistamisesta olisi ylistää lasta joka kerta, kun hän syö aamiaisensa loppuun. Sen sijaan negatiivista vahvistamista olisi vähentää sellaisten kotitöiden määrää, joista lapsi ei pidä, joka kerta kun hän tekee kotiläksynsä. Jos molempia käyttäytymismalleja (sekä positiivisia että negatiivisia) pidetään yllä ajan myötä sen jälkeen, kun lapsi toistaa haluttuja käyttäytymismalleja, tulisivat ne silloin lisäämään halutun käytöksen esiintymisen todennäköisyyttä – eli tässä tapauksessa sitä, että lapsi syö aamiaisensa loppuun tai suorittaa kaikki kotitehtävänsä.

Rangaistus puolestaan on vahvistamisen vastakohta; se viittaisi tässä tapauksessa mihin tahansa, joka auttaa vähentämään niiden käyttäytymismallien esiintymisen todennäköisyyttä, jotka haluamme poistaa. Jos rangaistus on positiivinen, puhumme tiettyjen elementtien ilmaantumisesta (esimerkiksi lapsen käskeminen nurkkaan, lapselle ärähtäminen tai lapselle saarnaaminen). Sen sijaan negatiivisen rangaistuksen tehtävänä olisi poistaa lapselta jotain, mistä hän pitää (esimerkiksi kieltää häneltä televisioaika tai viikonloppusuunnitelmat kavereiden kanssa).

Menettelyjen väliset erot

Näin ollen olennainen ero molempien menettelyjen, eli “positiivisen tai negatiivisen” välillä on jonkin elementin ilmaantuminen (positiivinen) tai poistaminen/katoaminen (negatiivinen). Toisaalta vahvistamistavoille on ominaista se, että ne pyrkivät parantamaan haluttua käytöstä; sen sijaan rangaistuksella pyritään poistamaan ei-toivottu käytös.

“Koulutus on tehokkain ase, jonka avulla voit muuttaa maailmaa.”

-Nelson Mandela-

Positiivisen vahvistamisen eri tyypit

Vuonna 2012 julkaistun Vallejon käyttäytymisterapiakäsikirjan (esp. Manual de terapia de conducta) mukaan positiivisia vahvistamistapoja voidaan löytää jopa 16 eri tyyppiä, jotka on ryhmitetty kuuden kriteerin mukaan.

1. Sen alkuperän mukaan

Positiivinen vahvistaminen voidaan sen alkuperästä riippuen (vahvistamisarvo) luokitella seuraavasti:

  • Ensisijainen: Vahvistamisella on luontainen arvo, esimerkiksi ruoka.
  • Toissijainen: Menettelystä syntyy vahvistamistapoja oppimisen kautta, ja ne ovat tarkempia.
  • Yleistetty: Se on useiden vasteiden vahvistamista (esimerkiksi raha tai vaikkapa jääkaapin oveen tai purkkiin kerättävät merkit, joita keräämällä lapsi voi lunastaa erilaisia palkintoja).

2. Vahvistamisprosessin mukaan

Tämän kriteerin mukaan positiivinen vahvistaminen voi olla kahdenlaista:

  • Ulkoinen: Menettely on avoin ja havaittavissa (esimerkiksi kohteliaisuus).
  • Luontainen: Menettely on peitetty (esimerkiksi ajatus).

3. Sen mukaan, kuka vahvistamista tarjoaa

Riippuen siitä, kuka positiivista vahvistamista tarjoaa, tämä voidaan jakaa kahteen eri luokkaan:

  • Ulkoinen: Joku muu tarjoaa kyseiselle henkilölle vahvistamisen.
  • Itsensä vahvistaminen: Henkilö itse tarjoaa itselleen vahvistamisen.

4. Sen mukaan, kuka vahvistamisen vastaanottaa

Vastaanottajasta riippuen positiivinen vahvistaminen voidaan jakaa seuraaviin luokkiin:

  • Suora: Henkilö itse vastaanottaa vahvistamisen.
  • Epäsuora: Henkilö tarkkailee, miten toinen henkilö vastaanottaa vahvistamisen.

5. Positiivisen vahvistamisen luonteen mukaan

Positiivinen vahvistaminen voi luonteestaan riippuen jakaa seuraaviin luokkiin:

  • Aineellinen tai käsin kosketeltava: Kyseessä on fyysinen kokonaisuus (esimerkiksi polkupyörä).
  • Syötävä tai käsiteltävä: Syötäväksi tai käsiteltäväksi tarkoitettu (esimerkiksi nallekarkit).
  • Sosiaalinen: Luonteeltaan ihmiseltä toiselle välittyvä, sisältää sanallisia ja ei-sanallisia eleitä (esimerkiksi halaus).
  • Aktiviteetti: Henkilölle tarjotaan miellyttävää aktiviteettia (esimerkiksi elokuvissa käyminen).
  • Premackin periaate: Harvemmin esiintyvä käyttäytyminen lisää kyseisen esiintymisen todennäköisyyttä silloin, kun se liittyy tiheämmin esiintyvään käyttäytymiseen.

6. Aikataulun mukaan

Lopuksi aikataulun mukaan luokiteltava positiivinen vahvistaminen voidaan jakaa seuraavalla tavalla:

  • Luonnollinen: Vahvistamisella on suuri todennäköisyys näkyä ympäristössä.
  • Keinotekoinen: Sitä sovelletaan vain tietyissä olosuhteissa.
Positiivisen vahvistamisen soveltaminen tarjoaa erittäin myönteisiä tuloksia lasten kasvatuksessa

Kasvata positiivisen vahvistamisen kautta

On selvää, että positiivisen vahvistamisen soveltaminen tarjoaa erittäin myönteisiä tuloksia lasten kasvatuksessa. Lisäksi se on osa käyttäytymisterapiaan liittyviä ohjelmia ja laajempia hoitoja, kuten ABA-terapiaa (eng. Applied Behavior Analysis), jonka on suunnitellut kliininen psykologi Ole Ivar Lovaas, ja joka sopii erityisesti autismista kärsiville lapsille.

Kuten jo mainitsimme, positiivinen vahvistaminen on myös osa laajempia käyttäytymiseen liittyviä tekniikoita tai -ohjelmia, näistä voisimme mainita esimerkiksi yhteensopimattomien käyttäytymismallien differentiaalinen vahvistaminen sekä vaihtoehtoisten käyttäytymismallien differentiaalinen vahvistaminen. Kaikissa näissä ohjelmissa positiivista vahvistamista käytetään työkaluna, jonka avulla voidaan vahvistaa ja parantaa haluttua käytöstä – eli toisin sanoen sopivaa tai asianmukaista käytöstä.

Lisäksi positiivinen vahvistaminen on erittäin asianmukainen tekniikka, ei pelkästään halutun käytöksen ylläpitämiseksi, vaan myös sellaisten käyttäytymismallien luomiseksi, joita ei vielä ole olemassa.

Tämän resurssin positiivisina näkökohtina voimme löytää sen, miten lapsi ilahtuu erilaisista esineistä ja teoista, pysymistä hänen rinnallaan kunnioittavassa kasvatuksessa ja lapsen motivointia erilaisten vahvistamistapojen kautta, jotka ohjaavat lisäksi hänen kehitystään, sillä vahvistaminen voi omasta puolestaan olla myös kasvatuksellinen työkalu, joka tarjoaa oppimista.

  • González, A. (2005). Aportaciones de la psicología conductual a la educación. Sinéctica, 25, 15-22.
  • Vallejo, M.A. (2012). Manual de Terapia de Conducta. Tomo I. Madrid: Dykinson