”Äiti, voitko auttaa läksyjen kanssa?” 5 vinkkiä miten tehdä tämä oikein

· 13.5.2018

Kotitehtävät ovat osa monen lapsen päivittäistä rutiinia ympäri maailman. Suurin osa koulutussuunnitelmista otaksuu, että tietyn iän jälkeen lapsen on tarpeen suorittaa itsenäisesti joitakin tehtäviä opiskeltuun aiheeseen liittyen, jotta he pystyvät omaksumaan tietoa tehokkaasti. Ala-asteella kotitehtävät toimivat keinona luoda rutiineja, sen lisäksi että ne auttavat niitä lapsia jotka eivät pysy aivan yhtä hyvin opetuksessa mukana. Lasten kasvaessa vanhemmiksi he alkavat tehdä kotitehtäviä säännöllisesti.

Koulunkäynnin ensimmäisinä vuosina lapsilla on yleensä yksi opettaja, joka opettaa suurimman osan aineista. Tällä opettajalla on täysi valta, ja hän tietää mitä on milloinkin määrännyt kotona tehtäväksi. Hän pystyy määrittelemään suurpiirteisesti, kuinka kauan näiden tehtävien tekeminen vie.

Lasten ollessa hieman vanhempia muuttuu tilanne hieman monimutkaisemmaksi. Lapset voivat saada eri opettajan kullekin aineelle, mikä tarkoittaa että yhden opettajan asettamat kotitehtävät eivät yleensä ole toisten opettajien tiedossa. Tässä voi piillä ensimmäinen kotitehtäviin liittyvä ongelma, kun opettajien välillä ei ole riittävästi kommunikointia.

Suurin osa opettajista ajattelee että enemmän on vähemmän. Tai ajattelee tiedon jäävän paremmin mieleen, mitä enemmän lapsi harjoittelee. Molemmat teoriat ovat päteviä, jos pohdiskelemme niitä abstraktimman näkökulman kautta. Mutta niissä on omat ongelmansa. Lapsille joilla ei ole hyvää perustietojen suomaa pohjaa voi näin olla liikaa aineita, koulupäivän jälkeistä opetusta tai muita lisävaikeuksia.

äiti ja tytär tekemässä läksyjä

Kotitehtävät: mitä tehdä ja mitä ei

Kotitehtävistä on käynnistynyt mielenkiintoinen väittely. Vanhemmat ovat alkaneet tuoda ilmi todistuksiaan siitä, miten heidän lastensa täytyy suoriutua suuresta määrästä kotitehtäviä päivittäin. Tämä määrittelee vanhempien ajankäyttöä ja muuntaa vuorostaan heidät kakkosopettajiksi, sillä monesti kotitehtävät eivät viittaa asioihin jotka lapset ovat jo nähneet ja oppineet koulussa.

Jos analysoimme koulutusjärjestelmiä maailmanlaajuisesti, tulemme huomaamaan opetustyylejä olevan lukuisia. Kiina on luultavasti kotitehtäviä suosivien maiden kärjessä, kun taas Suomi ja Korea ovat esimerkkejä toisesta ääripäästä. Keskustelemmekin nyt kulttuureista, jotka ovat keskenään täysin erilaisia. Voi silti olla melko yllättävää, miten kaksi Kiinan ja Suomen kaltaista valtiota voivat edustaa koulutuksen suhteen niin täysin vastakkaisia ääripäitä.

Meidän kulttuurissamme tapahtuu jotain hyvin mielenkiintoista. Tämä on perusoletus, jota en olisi pohtinut syvemmin jos en olisi nähnyt erään isän rikkovan tätä kirjoittamatonta sääntöä. Suuri osa vanhemmista asettaa kotitehtävät ehdottoman tärkeään asemaan. Näin ollen kotitehtävät ovat tärkeämpiä kuin sukulaisten luona vierailu, museoissa käynti ja opettaviin luentoihin osallistuminen. Lapsi voi olla vapaa aivan kaikesta muusta paitsi kotitehtävistään. Jätämme teidät kuitenkin pohtimaan tätä syvemmin itse, sillä tämä ei ole varsinaisesti artikkelimme aihe.

äiti auttaa läksyjen kanssa

Miten meidän tulisi auttaa läksyjen kanssa?

Aivan kuten suurimmalla osalla lapsista on kotitehtäviä, on suurin osa vanhemmista yleensä erittäin innokkaita ja tarkkaavaisia sen suhteen, että ne tulevat tehdyksi. Tämän huomion määrä tavallisesti vähenee kun lapsi kasvaa vanhemmaksi ja osoittaa että hän on oppinut hoitamaan tämän vastuun omin avuin.

Tämän “tarkkaavaisuuden” aikana on hetkiä, jolloin vanhemmat ymmärtävät lastensa tarvitsevan apua tai lapsi mahdollisesti pyytää apua itse. Näin ollen herää kysymys, miten me voimme auttaa heitä sellaisella tavalla, että se ei haittaa heidän oppimistaan? Alla on eritelty 5 tärkeää tekijää, jotka voivat auttaa meitä löytämään vastauksen tähän kysymykseen.

Anna lapsen kantaa vastuu

Ensinnäkin meidän ei pitäisi kantaa kotitehtävien tuomaa taakkaa itse. Me olemme ainoastaan apulaisia – ihmisiä jotka antavat vinkkejä, jotka nostavat mielialaa, jotka tarjoavat hyödyllisiä tietolähteitä ja jotka tekevät ongelmista helpommin ymmärrettäviä. Mutta meidän ei tulisi tehdä kotitehtäviä valmiiksi, joten ei ole suositeltavaa istua lapsen kanssa hänen tehdessään omia kotitehtäviään.

On paljon suositeltavampaa tarjota ajoittaista apua, eikä koskaan tarjota sitä heti alusta astiPidä mielessä, että jos autamme lasta alusta alkaen, me viestitämme lapselle että emme usko heidän pystyvän suoriutumaan tehtävästä omin avuin.

Anna heidän korjata kotitehtävänsä luokassa

Toinen tekijä liittyy erään sellaisen taipumuksen välttämiseen, johon monilla vanhemmilla on tapana sortua. Älä korjaa heidän kotitehtäviään kotona. Jos teet näin, estät omaa lastasi oppimasta miten tehdä tämä koulussa, mikä on yhtäläisen tärkeä osa oppimista. Lisäksi tämä estää opettajaa saamasta kunnon käsitystä siitä, miten hyvin lapsi pärjää kunkin aineen kanssa. Näin opettajien ei ole mahdollista mukauttaa antamiensa kotitehtävien vaikeusastetta sopivaksi.

Tarjoa rauhallinen ympäristö

Kolmas merkittävä tekijä liittyy täysin sellaisen tilan luomiseen jossa lapsi voi olla rauhallinen, ja jossa ei ole liikaa häiriötekijöitä. Lisäksi on hyvä määritellä aikataulu, jolloin kotitehtävien tekeminen aloitetaan ja lopetetaan. Tämän tulisi aina sijoittua ajankohtaan sen jälkeen, kun lapsi on syönyt ja levännyt hieman.

Asialistan pitäminen

Peruskoulun viimeisten vuosien aikana lapsen olisi hyvä alkaa pitää asialistaa. Lapsi voi kirjata siihen ylös omat kokeensa, kotitehtävänsä ja muut tärkeät päivämäärät. Nähdessään kuinka hän suoriutuu kustakin tehtävästä, lapsi saa erittäin myönteistä vahvistusta ja sinä saat mahdottoman hyvän tekosyyn antaa hänen vaivannäölleen tunnustusta.

isän ja pojan ylävitonen

Järjestä tehtävät vaikeuden ja mieltymyksen mukaan

Viidenteen ja viimeiseen tekijään liittyy kaikkien lapsen tehtävien järjestäminen. Koeta järjestää niin, että heidän ei tarvitse aloittaa tai lopettaa kotitehtäviään itselleen vaikeimman aineen parissa. Parasta olisi asettaa haastavin aine kahden helpomman tai mieluisamman aineen väliin. Tällä tavoin hän ei suotta lannistu muiden kotitehtävien suorittamisesta, eikä heidän tarvitse tarttua hankalimpaan aineeseen ollessaan väsyneitä.

Aiemmin mainitsimme, että kotitehtäviä ei tulisi korjata. Suotavaa olisi silti tarkistaa onko korjaaminen tehty, ja varmistaa että lapsi on ymmärtänyt tekemänsä virheet. Lisäksi sen tarkistaminen, millä tavoin kotitehtävät on korjattu, auttaa sinua ymmärtämään prosessia jota opettaja käyttää lapsesi ongelmien ratkaisemiseksi.

Mikäli teemme tämän hyvin, emme me ainoastaan ole haittaamatta lastemme autonomiaa kotitehtäviensä suhteen, vaan lisäksi lisäämme niiden arvoa. Kotitehtävien parissa avautuu myös mahdollisuus viettää aikaa lasten kanssa ja osoittaa heille heidän olevan meille tärkeitä. Tähän liittyy enemmän kuin pelkkien ohjenuorien tai suorempien hellyydenosoitusten antaminen.