Mitä meille tapahtuu 30 minuutin hiljaisuuden ja yksinolon jälkeen?

1.2.2018 en Psykologia 186 Jaetut
naisen keho on metsä

Meillä kaikilla on tarvetta olla yksin, hiljaisuudessa, sekä eristyksissä muista pitääksemme itsemme motivoituneina ja autenttisina. Se on kuin itsemme nollaamista. Se saa jokaisen elämämme palan käymään paremmin järkeen ja sopimaan toisiinsa paremmin.

Se tarjoaa meille henkistä selvyyttä ymmärtääksemme paremmin ihmisiä, määrittämään prioriteetteja ja henkilökohtaisia tavotteita.

Miles Davis, kuuluisa torvensoittaja ja säveltäjä, antoi tämän vinkin nuorille muusikoille, jotka halusivat saavuttaa hänen taitonsa ja alkuperäisyyden tasot. ”Jos ei olisi olemassa hiljaisuutta, musiikki ei olisi sitä mitä se on.” Tämä oli neuvo, jota he eivät unohtaisi koskaan.

”Ihmisen arvo määritellään sillä, kuinka paljon hän pystyy kestämään yksinäisyyttä.”

Friedrich Nietzsche

Davis kertoi heille, että elämä, aivan kuin musikaalinen lopputulos, löytää rytminsä yhdistämällä aktiivisuuden hetkiä yksinäisyyden, hiljaisuuden ja pohdinnan hetkillä. Vain sitten me voimme löytää sisällämme olevan inspiraation ja melodian. Melodian, jota emme muuten kuulisi.

Tämä on epäilemättä viisas neuvo. Mutta niin loogiselta kuin se vaikuttaakin, me emme aina laita tätä oppia niin tehokkaasti käytäntöön. Meidän modernissa maailmassamme eristäytyneisyyttä on runsaasti, mutta paradoksaalisesti. Yksinäisyyden hetket (todelliset ja terveelliset) ovat harvassa.

Puhumme nyt hyperaktiivisuudesta, hypertuottavuudesta ja hyperstimulaatiosta, jonka keskellä me elämme nykypäivänä. Vietämme päivämme tehden töitä, yhdistettynä teknologiaan, tehden tehtäviä, täyttäen tavoitteita, tyydyttäen muita, ympärillämme olevan metelin mukana.

Jatkuva jylinä ja aktiivisuus eivät aina ole niiden aiheuttamien huolien ja meiltä riistämän ajan arvoinen. 

Jos lisäämme tähän kaikkeen sen, että joskus meidän parisuhteemme tuo meille enemmän yksinäisyyttä kuin onnea, voimme viimeinkin ymmärtää miksi joka vuosi masennuksen ja samankaltaisen sairausten määrä kasvaa…

kupissa on metsä

Yksinäisyyden hetket, jotka ovat hyviä aivoillemme

Meidän on ennen kaikkea mainittava eräs tärkeä tosiasia: yksinäisyys on meille hyväksi, ja se vahvistaa meidän fyysistä ja psykologista terveyttämme.

Mutta tämä pitää kuitenkin paikkansa vain silloin kun yksinäisyyden ja eristyksen hetket ovat myöhemmässä yhteydessä maailman kanssa. Sen rytmien, värien, aistillisten ilojen ja merkittävien sosiaalisten ihmissuhteiden kanssa.

Ihmisiä ei ole luotu elämään täydellisessä ja pysyvässä eristyksessä. Erinomainen esimerkki tästä on Minneapolisin Orfield -laboratorion kaiuton kammio.

Tässä erikoisessa tilassa eri organisaatiot tutkivat heidän tuotteidensa ääniä: puhelimien, moottoripyörien, pesukoneiden. Tämä kammio on äärimmäisen hiljainen huone, jossa 99.99 % kaikista äänistä imeytyy teräksestä ja lasikuiduista muodostuviin seiniin. Tässä huoneessa suoritetaan myös psykologisia kokeita.

Kukaan ei ole kyennyt olemaan tässä kaiuttomassa huoneessa yli puolta tuntia. Ihmiset muuttuvat tässä huoneessa epätoivoiseksi ja he joutuvat paniikkiin, sillä ei he eivät pysty sietämään niin tyhjää ja tukahduttavaa hiljaisuutta.

Tässä kammiossa hiljaisuus on niin äärimmäinen, että ihmiset voivat kuulla heidän oman sydämensä lyövän tai heidän verenkiertonsa kohisevan. Meidän aivomme eivät ole valmistautuneet tähän. Tämä on vastoin meidän omaa luontoamme, vastoin meidän geneettistä ohjelmointiamme.

Loppujen lopuksi me olemme sosiaalisia olentoja joilla on tarve kommunikoida ympäristömme kanssa. Kun ympäristöltämme puuttuu ärsykkeitä, me panikoidumme.

Kun eristyneisyydellä voi olla negatiivisia vaikutuksia, satunnaisella ja hallitulla yksinololla taas on useita hyötyjä. Tiedemiesten mukaan päivän mittaan hajautetut yksinäisyyden hetket ovat kuin ”sähköshokkeja”, ne sallivat meidän käynnistyä uudelleen ja ne auttavat meitä palauttamaan energiaamme, elämäämme tarkoitusta, ja inspiraatiota.

huone ilman kaikua

Järjestä itsellesi aikaa yksinäisyydelle nähdäksesi sen terveyshyödyt

Elämme yhteiskunnassa, joka rakastaa itsenäisyyttä, mutta siitä huolimatta tottelee ja vahvistaa hyperaktiivisuuden kulttuurisia normeja. Uudet teknologialaitteet sallivat meidän olla muihin yhteydessä enemmän kuin koskaan.

Kaupunkimme ovat äärimmäisen ylikansoitettuja. Olemme keinotekoisessa valossa entistä useammin. Me harrastamme liikuntaa harvemmin, sillä on paljon muita asioita, joita voimme tehdä mukavammin.

Lääkärit, neurologit ja psykologit selittävät, että aivomme on sähköistetty hyvin eri tavalla kuin sata vuotta sitten. Vastaanotamme päivän aikana todella paljon ärsykkeitä ja niin monista eri lähteistä, että meidän on pakko käsitellä tätä aistillista kaaosta.

Meidän on rauhoituttava. Me tarvitsemme sitä. Me tarvitsemme silloin tällöin hiljaisuutta jotta voisimme sopeutua tiedon tulvaan. Jotta voisimme löytää tarkoituksen elämästämme.

olla yksin avartaa mieltä

Jotkut ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä, miksi yksinäisyys on hyväksi ja he jopa pelkäävät sitä. Yksin oleminen omien ajatustemme kanssa voi olla yhtä kauhistuttavaa kuin puoli tuntia Orfieldin laboratorion kaiuttomassa kammiossa oleminen.

Aivan samalla tavalla kuin me kuulemme elimistömme äänet tuossa kammiossa, yksinolon hetket voivat tuoda oman olemuksemme tyhjyyden ilmi.

Jopa paljon miellyttävämmässä paikassa yksinäisyys voi saada meidät tietoiseksi omista peloistamme, ahdistuksistamme, sekä huoltemme solmuista.

Olkaamme siis rohkeita. Järjestäkäämme itsellemme muutama yksinäisyyden hetki jokaiselle päivälle, jossa voimme nauttia kahvista itseksemme ja tyhjentää mielemme. Jossa me annamme huolten häipyä ja nähdä, mitä meidän on todella tehtävä. Tehkäämme yksinäisyydestä tarkoituksellinen itsehoidon muoto.

UUTISIA VERKOSSA