Kun käytämme hiljaisuutta rangaistuksena

Joskus käytämme hiljaisuutta rangaistuksena. Tällöin puhumattomuus on eräänlainen pakoreitti, jolla pyrimme välttämään vihan tai häpeän ilmaisemista. Kuinka tehokkaasti tämä toimisi ongelmanratkaisussa tai tilanteessa, jossa yrittäisimme saada jonkun muuttumaan? Miksi päätämme vältellä sanoja, kun sisällämme on kuitenkin polttava kauna?

Keskustelun aloittaminen jonkun kanssa ei ole helppoa, varsinkaan jos kyse on ristiriidasta, jota on mahdotonta ratkaista. Mutta sen sijaan että käsittelisimme asiaa suoraan, lakkaamme puhumasta toiselle, mikä johtaa vain ja ainoastaan jännitteiden lisääntymiseen. Ratkaisemattoman kiistan lisäksi välillänne vallitsee myös limbo, joka voi muuttua todelliseksi myrkyllisyyden hautomoksi.

Monet ihmiset eivät kuitenkaan halua ratkaista ristiriitaa vuoropuhelun kautta. He haluavat, että toinen henkilö esittää näkemyksensä. Niinpä he käyttävät hiljaisuutta rangaistuksena, jotta toinen ihminen lopulta luovuttaa. Loppujen lopuksi asenne on varsin lapsellinen, ja mikä pahinta, se ei ratkaise mitään. Se toimii ainoastaan egon kohottajana.

Miksi käytämme hiljaisuutta rangaistuksena

On olemassa argumentteja jotka puolustavat ajatusta siitä, että on ok olla kommunikoimatta konfliktitilanteessa. Todellisuudessa tällä etsitään kuitenkin vain ja ainoastaan rangaistusta. Yritämme saada toisen ihmisen ymmärtämään ilman sanoja, että kannamme kaunaa häntä kohtaan. Mutta miksi emme vain sano tuota ääneen, sen sijaan että yrittäisimme kommunikoida hiljaisuudessa? Nämä ovat tärkeimmät syyt sille, miksi ihmiset käyttävät tätä menetelmää:

• On parempi lakata puhumasta jollekulle, kuin osallistua riitaan jossa loukkauksia heitellään molemmin puolin.
• Toinen ihminen ei kuuntele minua. Ei väliä kuinka paljon pyydän häntä muuttumaan, hän ei kuuntele. Niinpä on parempi olla sanomatta mitään, millä ei ole merkitystä.
• Heidän tulee pyytää anteeksi minulta, sillä he tekivät (tai sanoivat, eivät tehneet tai eivät sanoneet) tämän minulle. En puhu heille ennen kuin he pyytävät anteeksi minulta.
• Miksi puhua, jos päädymme aina samaan lopputulokseen? On parempi lakata puhumasta ja katsoa ymmärtääkö toinen ihminen lopulta etten minä ole aikeissa luovuttaa.

Kaikissa näissä tilanteissa hiljaisuutta pidetään parhaana mahdollisena tapana päästä irti konfliktista. Syystä tai toisesta sanat nähdään tehottomina. Niinpä ihminen tekee päätöksen ja lakkaa puhumasta toiselle, aivan kuin rangaitsisi häntä. Lopputuloksena toinen ihminen joutuu uudelleen harkitsemaan asennettaan.

Hiljaisuuden käyttäminen rangaistuksena on aggressiivista

Hiljaisuudella on erilaisia merkityksiä. Jotkut niistä ovat todella väkivaltaisia. Puhumattomuus hyväksyy passiivis-aggressiivisen asenteen. Tämä tarkoittaa, että ihminen toimii väkivaltaisesti toista ihmistä kohtaan, mutta epäsuoralla tavalla. Useimmiten tällainen asenne on aivan yhtä myrkyllistä kuin suora aggressio. Tämä johtuu siitä, että hiljaisuus muuttuu lopulta reiäksi, jossa kaikenlaiset tulkinnat ovat mahdollisia.

Puhumattomuudella on usein selkeät syynsä. Sillä on myös selkeä näkemys siitä, mihin tilanteen tulisi lopulta johtaa. Tällaisiin taktiikoihin turvautuvilta ihmisiltä olisi kuitenkin syytä kysyä: oletko varma, että toinen ihminen ymmärtää mitä hiljaisuutesi tarkoittaa? Luuletko, että paras tapa saada heidät muuttumaan tai tekemään mitä haluat, on hyökätä heitä vastaan olemalla tuppisuuna?

Hiljaisuus luo vain lisää etäisyyttä. Ja etäisyys ei useimmiten ole hyvä liittolainen rikkoutuneiden tai vahingoittuneiden siteiden ymmärtämisen kanssa. Oikeastaan se tekee kahden ihmisen välisestä kuilusta vieläkin suuremman.

Toisaalta puhumattomuus voi myös toimia hetkellisesti. Tällöin rangaistus on asetettu ja toinen ihminen voi reagoida siihen. Toinen ihminen palaa takaisin pyytäen anteeksi, luvaten muutosta tai tehden mitä ikinä toinen hänen haluaakaan tekevän. Mutta pitkällä aikavälillä se synnyttää myös pieniä riskejä, jotka voivat kasvaa myöhemmin suuriksi. On hyvin harvinaista, että hiljaisuus ratkaisisi konfliktin täysin tai antaisi ratkaisun. Hiljaisuus ainoastaan peittää asioita.

Hiljaisuuden terveellisemmät vaikutukset

On totta, että joskus puhumattomuus voi olla hyvästä. Esimerkiksi silloin kun todella keskitymme työhömme. Viha saa meidät liioittelemaan asioita ja alamme huolestua enemmän siitä satutammeko toista ihmistä kuin siitä mitä todella ilmaisemme. Tällaisissa tilanteissa mikään ei toimi paremmin kuin hiljaisuus, kunnes tunteemme eivät enää käy niin kuumana. Puhumattomuus voi siis olla myös älykäs päätös.

Mutta kuten sanottua hiljaisuuden käyttäminen rangaistuksena on harvoin myönteistä. Joskus vihan tai raivon ilmaiseminen tuottaa meille haasteita, mutta ilman että satutamme toista ihmistä. Uloskäynti ei löydy puhumattomuudesta vaan uusien tapojen etsimisestä ja löytämisestä, jotka lopulta rakentavat siltoja kohti ymmärrystä. Puhumattomuus voi saada toisen ihmisen luovuttamaan, mutta se ei tarkoita etteikö konfliktia silti olisi olemassa. On hyvä myös muistaa, ettei toinen ihminen välttämättä aio luovuttaa. Ja tällöin vaarallinen lumipallo-efekti on syntynyt.

Voi olla välttämätöntä etsiä vaihtoehtoisia tapoja keskustella. Ja tapoja, joilla ilmaista paheksuntamme. Joskus muutos tavallisesta tilasta lämpimään ja ystävälliseen voi elvyttää kommunikaatiotamme. Et voi epäonnistua, jos puhut sydämestäsi sen mukaan mitä tunnet. Ainakin voit yrittää sitä.