Rakkauteni sinuun menee kiintymyksen, tavan ja yksinäisyyden pelon yli

21 lokakuu, 2017

Tietoisesti rakastaminen tarkoittaa ensin itsensä rakastamista. Sen jälkeen pääsemme eroon epäterveestä kiintymyksestä tai kylmästä tyhjyydestä, joita muut ovat pakotettuja lievittämään. Kypsällä tavalla rakastaminen tarkoittaa sitä, että annamme vapaasti itsemme toiselle todellisen rehellisyyden tekona, emme lievittääksemme yksinäisyyttä eikä todellakaan koskaan tavalla, jossa menetämme arvokkuutemme.

Einstein itse sanoi kerran, että rakkautta ei voi ikinä selittää tieteen avulla koska biologista, kemikaalista tai kiehtovaa asiaa ei voi koskaan määrittää tai havainnoida mikroskoopin alla. Jos jotain neurologia on todistanut, niin sen, että rakkaus aiheuttaa riippuvuutta

“Rakkaus ei ole vain haluamista, vaan myös ymmärtämistä.”

-Francoise Sagan-

Neurotieteen alalla tapahtuneet edistysaskeleet voivat monissa tapauksissa karkottaa romantiikan tunteen ja sen runollisen auran, joka voi kääriä ihmissuhteemme kääreeseen kuin myrkyllisen karkin. Rakkaus on dopamiinilla terästettyä, joten monesti ajaudumme kuin huumattuina liittoon, joka tulee maksamaan meille suuresti. Kaikki vain paetaksemme rakkautta tai edes nähdäksemme vahingon, jota se aiheuttaa meille.

Tiedämme, että rakkaus on sokeaa. Voimme ajautua sellaiseen suhteeseen, joka perustuu samaan aikaan tukahduttavaan ja voimakkaaseen, hulluun vetovoimaan. Kuitenkin meidän velvollisuutemme on avata silmämme nähdäksemme todellisen minämme ensin. Suhde, joka tekee meistä persoonattomia ja poistaa kaikista sisäisimmän minämme, jossa itsetunto sekä itsevarmuus sijaitsevat, ei ole tervettä.

kaksi värikästä hahmoa

Kiintymykseen perustuva rakkaus on pelkkää riippuvuutta

Sydänsuruista on tehty enemmän tutkimuksia kuin pakkomielteisestä ja riippuvuutta aiheuttavasta rakkaudesta. Tälle on hyvin yksinkertainen selitys: historiallisesti ja kulttuurillisesti on annettu kuva, jossa liiallinen, intohimoinen, dominoiva ja sokea rakkaus on ihailtavaa, positiivista ja jopa inspiroivaa.

Meidän on pakko myöntää… olemme kaikki olleet myytyjä ajatukselle, että parasta on kaikki tai ei mitään -tyyppinen rakkaus. Sellainen, jossa sulautamme kaksi sydämen puolikasta tehdäksemme niistä yhden kokonaisen. Sellainen, jossa olemme ilmaa jota toinen hengittää. Olemme pelastettuja peloistamme ja parannettuja yksinäisyydestämme. Meidän pitää kuitenkin olla hyvin varovaisia näiden ajatusten kanssa, koska ne kaikki piilottavat jotakin humoristista, jotakin katkeransuloista sekä häikäilemätöntä petoksen myrkkyä.

Meidän tulee pitää selvänä mielessä, että suhteet jotka perustuvat hellälle kiintymykselle, ovat hulluja. Ne kaikki pitävät kädessään kumia, joka voi kumittaa pois kaiken “itsemme” luonteestamme: itsetunto, itsekäsitys, itsekunnioitus ja niin edelleen. Lisäksi kun meistä tulee tällaisen kumppanista riippuvaisen rakkauden alainen, niin oudolta kuin se kuulostaakin, ei ole ihan helppoa nähdä selvästi sitä mikä meidät sokeuttaa. Muiden varoituksilla ei ole merkitystä. Siitä ei ole mitään hyötyä, että he kertovat ettemme ole “sen tyyppisiä ihmisiä.”

Kiintymykseen perustuva rakkaus on itsepäistä ja sokeaa, eikä siinä ole päätä eikä häntää. Joten kun suuri ja rikkinäinen sydän tarvitsee huumettaan, sivuvaikutukset ovat säälimättömiä.

suuteleva pari

Rakastan sinua yli pelkojen, yksinäisyyden ja tavan

Neurologit sanovat, että rakkaus on pakkomielteistä koska sitä säätelee serotoniini. Se on jopa kallellaan uhkarohkeuteen, sillä sekä aivokuori että mantelitumake menettävät vähän kontrolliaan niiden “käskyjen ketjustaan.” Näin ollen vain koska suuri osa meidän käytöksestämme on kemikaalisen haaksirikon tulosta, ei se tarkoita sitä, ettemme voisi rakastaa terveellä tavalla ja olla onnellisessa, tyydyttävässä sekä kokonaisessa suhteessa.

“Irrallisuus ei tarkoita sitä, ettei sinulla ole mitään. Se tarkoittaa, ettei mikään omista sinua.” 

-Ali ibn Abi Talib-

Parasta mitä tällaisessa tapauksessa voi tehdä, on omaan henkilökohtaiseen kasvuun sijoittaminen ensin, sekä pelkojen hallitseminen ja henkisesti kypsäksi ihmiseksi tuleminen sen sijaan että etsisi ikuisesti jotakuta ravitsemaan tarpeitaan.

Aivan kuten Antoine de Saint-Exupéry sanoi, rakkaus ei katso jatkuvasti toista. Lopussa me kuitenkin menetämme kaiken perspektiivin. Tietoisesti rakastaminen on kykyä harmonisoida sydämemme siten, että voimme yhdessä nähdä maailman kauneuden, aina samalla tiellä yhdistyneenä. Sitä voidaan kutsua “pariskuntana olemisen tietoisuudeksi”.

suudelma

Tämä mahtava näkökulma, “pariskuntana olemisen tietoisuus”, perustuu kolmeen K:hon, joita meidän tulisi pohtia hetken:

  • Kompromissi. Kompromissi ei perustu vain täyteen, kunnioittavaan kiintymykseen toista henkilöä kohtaan, vaan myös itseämme kohtaan. Meidän pitäisi huolehtia omasta psyykkisestä hyvinvoinnistamme siten että voimme omistautua täysin rakkaudelle.
  • Kommunikaatio. Kaikilla onnellisilla ja vakailla pariskunnilla on kyky kommunikoida, kun tarve niin vaatii. He tekevät sen määrätietoisesti, aktiivisesti kuuntelemalla sekä empaattisuuden ja läheisyyden kanssa jotka eivät jätä tilaa itsekkyydelle tai kiristykselle.
  • Kirjeenvaihto. Kirjeenvaihto on vain vastavuoroisuutta, jossa käsitämme että rakkaus ei ole vain antamista, vaan myös vastaanottamista. Pariskuntana oleminen ei ole kilpailua vahvuudesta, vaan ennemminkin tiimi joka kykenee sopimaan. Se on liittolaisuutta, jossa molemmat voittavat ja jossa rakkaan henkilökohtainen kasvu nähdään sijoituksena suhteelle.

Johtopäätöksenä, meidän pitäisi ymmärtää että rakkauden muuttujat eivät ole riittäviä pariskuntana olemisen yhtälössä. Parisuhde on kuin lihas, jota tarvitsee harjoittaa huumorintajun, arvostuksen ja henkilökohtaisen vapauden avulla. Meidän pitäisi kyetä rohkaisemaan pelon poissaoloon, kumppanista riippuvaiseen ja ennen kaikkea riippumattomuuteen perustuvaa tervettä irrallisuutta.