Mitä jatkuva myöhästely merkitsee?
Jatkuva myöhästely voi olla raivostuttavaa. Voiko olla mitään harmittavampaa kuin tapaamisen järjestäminen tietyn ihmisen kanssa, jota ei näy määräaikaan mennessä? Minuutit kuluvat, eikä häntä vain kuulu. Jotkut eivät saavu minuuttien kuluessa, jotkut eivät edes tuntien kuluttua. Jotkut jättävät kokonaan saapumatta. Kaikkein turhauttavinta on, että lähestulkoon poikkeuksetta kyseessä ovat ns. ”rikoksenuusijat”. Näyttää, etteivät he koskaan saavu paikalle ajoissa.
Mikäli soitat heille, kun olisi jo aika olla paikalla eikä heitä vain näy, he sanovat: ”Olen tulossa”. Kaikkein uskaliaimmat saattavat sanoa: ”Olen juuri lähdössä”, vaikka heidän olisi pitänyt jo saapua paikalle. Heidän myöhästelynsä on krooninen tila. Ei ole olemassa sellaista voimaa, joka saisi heidät muuttumaan.
Totta puhuen aika on täysin subjektiivinen käsite. Me ihmiset olemme kehittäneet erilaisia tapoja sen mittaamiseksi. Vaikka näin onkin, jokainen silti hahmottaa ja käsittelee sitä subjektiivisten muuttujien mukaan. Joillekin se on täsmällinen mitta, johon meidän on mukauduttava. Toisille taas aika on ärsyttävä rajoite, jolla ei ole heille mitään henkilökohtaista merkitystä.
Jatkuva myöhästely ja ajan hahmottaminen
Me kaikki hahmottamme aikaa eri tavoin. Tämä riippuu ensisijaisesti iästämme. Kun olemme pieniä, tunnit tuntuvat meistä päivien ja viikkojen pituisilta. Se tekee lapsista usein kärsimättömiä. Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä nopeammin aika tuntuu juoksevan. Emme enää edes rekisteröi päivien ja kuukausien kulua: tiedämme vain, että ne menevät ohitsemme liian nopeasti.
Ajan arvioimiseen vaikuttaa myös tekemiemme aktiviteettien määrä. Mikäli meillä on paljon tekemistä, aika näyttää rientävän nopeammin. Mikäli meillä on vain vähän tekemistä, aika tuntuu sitä vastoin matelevan. Yksi vaikuttava tekijä on luonnollisesti mielentilamme. Kun olemme onnellisia, aika rientää. Kärsimyksen ja ongelmien keskellä näyttää kuin kellon viisarit olisivat miltei pysähtyneet.
Mitkä ikinä olosuhteemme ovatkaan, meidän käyttäytymisemme vahvistaa yhteyden ajan hahmottamisen ja täsmällisyyden, tai jatkuvan myöhästelyn, välillä. Mikäli olosuhteet elämässämme yhdessä osoittavat, kuinka rajoitettu ja arvokas resurssi aika onkaan, silloin varmasti pyrimme olemaan hyvin täsmällisiä aikataulumme suhteen. Vastaavasti, jollemme ajattele ajan olevan kallisarvoista, pidämme sitä rajoitteena ja koetamme vältellä täsmällisten tapaamisaikojen asettamista. Jotkut ihmiset yliarvioivat ajan ja toiset keskittyvät enemmän itse toimintaan, välittämättä siitä kuinka kauan aikaa se vie.
Näillä tavoin ajan hahmottaminen, olipa kyseessä sitten sen hitaudesta tai nopeudesta, vaikuttaa siihen, kuinka suunnittelemme tapahtumia. Monet myöhästelevät ihmiset eivät ole huonoja suunnittelijoita. He eivät halua loukata ketään. He eivät vain arvioi myöhästelynsä vaikutusta toisiin huolella. Heidän mielenkiintonsa voi helposti kiinnittyä toisaalle, eikä heillä ole samaa kiireellisyyden tunnetta, joka saattaa iskeä toisiin ihmisiin. Tällaisessa tapauksessa jatkuva myöhästely osoittaa keskittymisen puutetta ja kypsymättömyyttä.
Mitä jatkuva myöhästely tarkoittaa?
Jotkut näistä kroonisesti myöhästelevistä ihmisistä eivät kuitenkaan kuulu tähän viattoman hajamielisten ihmisten kategoriaan. Heidän haasteensa sosiaaliseen aikakäsitteeseen mukautumisessa viittaa muunlaisiin erityispiirteisiin. Krooninen viivyttely viittaa joskus taustalla olevaan narsistiseen persoonallisuuteen. Nämä ihmiset haluavat luoda tarpeen tai haavoittuvuuden tilan toisessa ihmisessä. He päätyvät käyttämään myöhästelyään vallankäytön välineenä.
On olemassa vielä toisentyyppisiä myöhästelijöitä. Nämä ihmiset saapuvat kaikkialle myöhässä, koska he kantavat mukanaan painavaa epävarmuuden taakkaa minne ikinä he menevätkin. Jostain syystä he pelkäävät tapaamista, ja siksi he yrittävät lykätä sitä niin pitkälle kuin mahdollista. He tekevät tämän tiedostamatta. He eivät itse asiassa ole päättäneet tehdä niin. Nämä ihmiset eivät ota tarvittavia askeleita tullakseen täsmällisemmiksi, eivätkä he tiedosta miksi näin on. Syvällä sisimmässään he pelkäävät tulevansa hylätyiksi tai halveksituiksi.
Jotkut käyttävät myöhästelyä jonkinlaisena kapinan osoituksena. He vastustavat sitä tilannetta, joka on aiheuttanut tämän tapaamisen järjestämisen. Myöhästyminen tekee heidän aiemman torjutuksi tulemisen kokemuksensa selväksi ja näkyväksi. Samaan aikaan se viestittää uhmaa. Ehkäpä kaikki ei ole aivan kunnossa, ja myöhästelystä tulee sen näkyväksi tekemisen väline.
Se, mikä on yhteistä kaikille näille myöhästelytapauksille, on ambivalenssi. Kaikissa noissa yllä mainituissa tilanteissa on kysymys kahden todellisuuden asettumista vaakalaudalle. Läpinäkyvä todellisuus järjestää tuon tapaamisen, ja piilotettu sabotoi tuon sopimuksen. Kroonisen täsmällisyyden puutteen taakse on aina piilotettu viesti, joka on ratkaistava. Totta puhuen tämän toisia huomioimattoman tavan muodostumisessa ei ole kyse liikenneruuhkista, eikä pelkästä huolimattomuudesta. Tästä tavasta kiinni pitäminen on monissa tapauksissa peitelty ja harmittava tapa välittää viesti.