Miksi unohdamme jotkut unet?

Ihmisillä on taipumusta unohtaa jotkut unet pian heräämisen jälkeen. Unen aiheuttamat tuntemukset ja löyhät mielikuvat hiipuvat nekin nopeasti pois. Miksi näin käy? Miksi aivomme eivät anna meidän muistaa unimaailmaamme?
Miksi unohdamme jotkut unet?

Viimeisin päivitys: 20 heinäkuu, 2021

Ihmiset viettävät suuren osan elämästään nukkuen, vaipuneina suggestiiviseen unimaailmaan ja siltikin unohtaen jotkut unet. Näistä uskomattoman voimakkaista ja lähes elävistä kokemuksista huolimatta osa unista häipyy mielestämme heti herättyämme. Jokainen kuva, palanen ja muisto haihtuu kuin savuna ilmaan. Mutta miksi näin käy? Miksi me unohdamme jotkut unet?

Pienen hetken meillä voi olla se tunne, että jos vähän kovemmin yritämme, pystymme palauttamaan tuon muiston mieleemme. Huono uutinen on se, että tämän tekeminen on turhaa, koska ainoa asia joka pysyy on itse unen, tai vaihtoehtoisesti painajaisen, jättämä tunnejälki.

William Shakespeare sanoi, että “meidät on tehty samasta aineesta kuin unelmamme”. Tämä pitää paikkansa; tämän runollisen mielikuvan taustalla on kiistaton totuus. Unelmointi tai uneksiminen on suggestiivinen yhdistelmä mielen eri prosesseja, joihin kuuluvat muistot ja eletyt kokemukset sekä ripaus luovuutta. Sekoitus surrealismia ja fantasiaa. Ihmisilläkin on nämä upeat resurssit.

Jokainen meistä varmasti mielellään muistaisi kaikki unensa, ja syynä tähän on se klassinen uskomus, että oppisimme tuntemaan itsemme hieman paremmin puimalla jokaista unessa ollutta kuvaa, sanaa, tuntemusta ja tapahtumaa.

“Unien tärkein tehtävä on yrittää palauttaa psyykkinen tasapainomme.”

-Carl Jung-

Miksi unohdamme jotkut unet? Kaksi syytä

Joillakin ihmisillä on outo kyky muistaa monia unia, eivätkä he useinkaan epäröi kertoa niistä muille. He yrittävät yleensä miettiä unen symboliikkaa ja keksiä merkityksellisiä tulkintoja. Toiset sen sijaan harvemmin muistavat mitään unimaailmastaan ja väittävät, että he eivät näe unia.

Oikeasti kaikki näkevät unia, sillä uneksiminen ei ainoastaan edistä tuota syvää ja levollista unta, jota terveytemme niin kovasti tarvitsee, vaan myös aivot tarvitsevat tätä prosessia painaakseen opitut asiat mieleemme, poistaakseen turhaa tietoa ja suorittaakseen aineenvaihduntaan liittyviä tehtäviä tasapainonsa säilyttämiseksi. Toisin sanoen aivojen on tehtävä eräänlaista “karsimista”.

Kuten asiantuntijat kertovat, 90 vuoden eliniästä henkilö käyttää noin 30 vuotta nukkumiseen, 22 vuotta vaipuneena syvään uneen ja seitsemän vuotta nähden unia. Näistä seitsemästä vuodesta emme kuitenkaan juuri muista mitään. Miksi sitten käyttää aikaa johonkin sellaiseen, joka ei ole kovinkaan tuottoisaa sisällöltään?

Hippokampus ei kiinnitä huomiota uniimme

Kun nukahdamme, jotkut aivoalueet jatkavat toimintaansa. Tutkimusten mukaan aivoissa on tuolloin uskomattoman aktiivisia alueita, ja yksi niistä, sellainen jolla kestää melko kauan vaipua toiminnasta lepoon, on hippokampus. Tämä alue liittyy muistiin ja sen vastuulla on suorittaa erittäin tärkeitä tehtäviä nukkuessamme.

Hippokampus siirtää periaatteessa lyhytkestoisessa muistissa olevaa tärkeää tietoa pitkäkestoisen muistin alueelle. Se niin sanotusti “keskittyy” hyvin konkreettisiin tehtäviin, jotka estävät sitä kiinnittämästä huomiota unimaailmaamme; se ei itse asiassa näe sitä mitenkään merkittävänä. Hippokampuksen työ tuolla hetkellä on vahvistaa päivällä opittua tietoa ja muistoja.

Toisin sanoen se, mitä unissamme tapahtuu, ei juurikaan kiinnosta hippokampusta. Ainakin näin ovat paljastaneet useat tutkimukset, esimerkkinä neurotieteilijä Thomas Andrillonin tekemä tutkimus Monashin yliopistosta Melbournesta, Australiasta. Kuten magneettikuvauksissa on havaittu, hippokampus lähettää tietoa aivokuoreen, mutta aivokuori ei sen sijaan lähetä yhtään takaisin.

Toisinaan saatamme muistaa jotakin pientä: jonkin mielikuvan, tunteen tai jopa lyhyen pätkän unestamme. Tämä on todennäköisempää silloin, jos heräämme heti unen jälkeen. On osoitettu, että näissä tilanteissa muisto unikokemuksesta kestää tuskin paria minuuttia kauempaa. Se unohtuu pian uudestaan.

Muun muassa eräät aivojen välittäjäaineet ovat syynä siihen, miksi unohdamme jotkut unet

Asetyylikoliinin ja noradrenaliinin alhaiset tasot

On toinenkin syy siihen, miksi unohdamme jotkut unet. Tämä teoria (joka täydentää edellistä) keskittyy kahteen välittäjäaineeseen: asetyylikoliiniin ja noradrenaliiniin. Kun nukahdamme, näiden kahden aineen pitoisuudet aivoissamme laskevat rajusti.

Tämä ilmiö tarkoittaa heikompaa kykyä vahvistaa muistoja. Mutta tähän liittyy vielä muutakin. Tutkimuksissa on osoitettu, että kun vaivumme REM-vaiheeseen eli ylitämme unten rajan vaipuaksemme niiden valtakuntaan, asetyylikoliinin pitoisuus nousee äkkiä, mutta adrenaliinin ei. Jotta voisimme muistaa mitä unimaailmassa tapahtuu, tarvitsemme korkeat pitoisuudet molempia aivojen välittäjäaineita. Vain toinen ei riitä.

Miksi unohdamme jotkut unet ja muistamme toiset?

Tiedät jo kaksi syytä siihen, miksi unohdamme jotkut unet. Hippokampus ja välittäjäaineet noradrenaliini ja asetyylikoliini vaikeuttavat muistojen luomista nukkuessamme. Alan asiantuntijat, kuten tutkija ja psykiatrian professori Ernest Hartmann Tuftsin yliopiston lääketieteen laitokselta osoittaa, että on vielä yksi unohtamista edesauttava syy.

Tämä on se, että unet eivät ole aivojen kannalta mitenkään ylivertaisia, toisin sanoen niistä ei ole aivoille hyötyä. Silloin kun muistamme unet, se johtuu hyvin merkittävästä syystä: niihin liittyy emotionaalinen osatekijä. Mitä intensiivisempiä ja narratiiviltaan johdonmukaisempia unet ovat, sitä suuremmalla todennäköisyydellä muistamme ne.

Unet ovat edelleen ihmisiä kiehtova arvoitus. Sekä Freud että Carl Jung pitivät niitä välttämättöminä ihmisten tuntemuksessa. Mutta itse aivot hävittävät tietoa ja estävät meitä muistamasta niitä. Kiintoisaa kyllä, aivomme eivät ole niistä niin kiinnostuneita kuin me itse.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Farmakologinen hoito unettomuuteen
Mielen IhmeetLue se täällä Mielen Ihmeet
Farmakologinen hoito unettomuuteen

Unettomuus on iso ongelma. Suuri osa ihmisistä hyötyy vaihtoehtoisista hoidoista unettomuuteen, mutta joillekin farmakologinen hoito on ainoa vaiht...



  • Vallat, R., Lajnef, T., Eichenlaub, J. B., Berthomier, C., Jerbi, K., Morlet, D., & Ruby, P. M. (2017). Increased evoked potentials to arousing auditory stimuli during sleep: Implication for the understanding of dream recall. Frontiers in Human Neuroscience11. https://doi.org/10.3389/fnhum.2017.00132