Miksi menetämme hallinnan, kun suutumme?

Viha, raivo, hallinnan menettäminen... Nämä ovat tilanteita, joita emme halua kokea. Miksi menetämme hallinnan, kun suutumme? Mitä tämän käytöksen takana voi olla? Tutustumme tässä artikkelissa ilmiön mahdollisiin syihin ja siihen, miten voimme parantaa itsehillintää.

Miksi menetämme hallinnan, kun suutumme? Päästätkö sinäkin suustasi ensimmäiset asiat, jotka tulevat mieleesi ja joita kadut myöhemmin? Menetätkö joskus hermosi?

Tässä artikkelissa keskustelemme mahdollisista syistä, joita vihan hallinnan menettämisen taustalla voi olla. Oletamme, että hallinnan menettäminen johtuu omalta osin huonosta itsehillinnästä ja alhaisesta turhautumisen sietokyvystä. Ne eivät kuitenkaan ole ainoita syitä, sillä hallinnan menettämisen alta löytyy usein myös surua, jota emme osaa käsitellä, sekä muita mahdollisesti käsittelemättömiä tunteita ja ajatuksia.

Ennen kuin pääsemme syvemmälle vihan hallinnan menettämiseen johtaviin syihin, tarjoamme sinulle muutamia neuvoja, joiden avulla voit oppia käsittelemään vihaa terveellä tavalla. Ja pidä mielessä, että itsehillintä on taito jota voi hioa! Jatka siis lukemista ja selvitä, miten se onnistuu.

Miksi menetämme hallinnan, kun suutumme?

Sitä tapahtuu monille ihmisille usein ja toisille taas vähän harvemmin… Suutumme ja menetämme kontrollin, emme pysty hallitsemaan itseämme. Se on tunne, jossa viha voittaa meidät. Mutta miksi näin sitten tapahtuu? Mikä tässä tilanteessa oikeastaan epäonnistuu? Mitä tämän hallitsemattoman vihan takana on?

Kaiken tämän ymmärtämiseksi meidän on turvauduttava käsitteeseen “itsehillintä”. Myöhemmin näemme myös muita tekijöitä, jotka voivat omalta osaltaan helpottaa itsehillinnän menetystä sekä edistää niitä olosuhteita, jotka lisäävät sitä todennäköisyyttä, että meistä tulee impulsiivisia.

Itsehillinnän merkitys

Itsehillintä määritellään kyvyksi hallita tunteita, käyttäytymistä, ajatuksia ja haluja. Se sisältää myös kyvyn hallita ja kontrolloida omaa kehoamme. Tavallaan itsehillintä on osa tunneälyä, ja siksi on niin tärkeää, että sitä työstettäisiin mahdollisimman nuorten lasten kanssa. Itsehillinnän ansiosta voimme oppia hallitsemaan vihaa, mutta myös muita tunteitamme.

Kuten näemme, itsehillintä on kykyä hallita paitsi sitä, miten käyttäydymme, mutta myös sitä, miten ajattelemme ja miten reagoimme tunteisiin. Monissa tapauksessa tunteiden kuohu ylittää meidät, mutta tämä ei saisi olla syynä sille, että menetämme tilanteen hallinnan. Myös itsehillintää, kuten monia muitakin taitoja, on mahdollista harjoittaa, eli sitä voidaan parantaa ajan, sinnikkyyden ja vaivannäön myötä.

Miten kehittää itsehillintää?

Itsehillinnän avulla voimme hallita niitä vihan tai raivon hetkiä, joissa alamme huutaa tai tehdä tai sanoa asioita, joita myöhemmin sitten kadumme. Mutta millä tavalla voimme työstää itsehillintää? Seuraavaksi esittelemme joitakin keskeisiä ideoita, joiden avulla voit kehittää omaa itsehillintääsi:

• Tunnista ensin tarkasti, mitä haluat hallita. Onko se vihaa? Raivoa? Vai kenties turhautumisen tunnetta?
• Tutki vihan ja raivon syitä. Oletko todella vihainen vai peitätkö sillä muita tunteita, esimerkiksi surua?
• Etsi “ei paluuta” -kohtaa; Tämä on se hetki, jolloin tiedämme, että emme enää pysty pysymään rauhallisina, se hetki, jolloin menetämme hallinnan ja “räjähdämme”. Tunnista tämä hetki ja etsi sille sana tai ele, jonka annat, kun haluat pysäyttää sen ajoissa.
• Harjoittele hengittämistä; juuri kun tunnistat sen pisteen, josta ei ole enää paluuta, ja ennen kuin saavutat sen, harjoittele muutamia hengitysharjoituksia. Sulje silmäsi, laita kätesi vatsallesi ja tunne, kuinka ilma kulkee kehosta sisään ja ulos.
• Etsi vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja vihalle, jotta se ei hallitse sinua; ne voivat olla edellä mainittuja hengitysharjoituksia tai muita käyttäytymismalleja tai toimia, kuten musiikin kuuntelemista, rentouttava kylpy, maalaamista tai piirtämistä, kirjoittamista tai yksinkertaisesti siitä ympäristöstä tai tilanteesta poistumista, jossa tunnet vihan kuohuntaa.

Suutun ja menetän hallinnan: mikä minua vaivaa?

Olemme listanneet edellä joitakin ideoita itsehillinnän harjoittamiseen ja jakaneet ensimmäisiä askeleita vihan terveeseen kohtaamiseen; näiden tekniikoiden soveltamisen lisäksi on kuitenkin myös tärkeää ymmärtää, mitä meille tapahtuu. Miksi käyttäydymme näin, kun suutumme? Tässä vaiheessa olet ehkä aistinut yhden näistä mahdollisista syistä… Huono itsehillintä on todellakin tärkein syy, joka saa meidät toimimaan näin, menettämään tilanteen hallinnan, kun viha kuluttaa meitä.

Toisaalta alhainen turhautumisen sietokyky voi olla myös syy tällaisen käytösmallin takana, johon niin usein lankeamme. Impulsiiviset ja temperamenttiset ihmiset voivat myös edistää tällaisten tilanteiden syntyä.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että kaikkia näitä olosuhteita voidaan työstää terapian avulla. Kun tarkastelemme syvällisemmin tämän “hallinnan menetyksen” syitä ja sitä, miksi suutumme, voimme sekä oppia tuntemaan itseämme paremmin että tämän lisäksi etsiä erilaisia strategioita itsehillintämme parantamiseksi ja tätä kautta myös kokonaisvaltaisen hyvinvointimme parantamiseksi.

Vihan takana on henkinen haava

Vihan tai raivokohtauksen taakse kätkeytyy monissa tapauksissa suuri henkinen haava, joka paljastuu tuona hetkenä tai jonka joku tai jokin on saanut tahattomasti nousemaan esiin. Ja näin käy, koska viha, raivo, suuttumus ovat tunteita, jotka usein peittävät alleen muita tunteita, kuten surua tai pettymystä. Koska emme tiedä, miten selviytyä tai hallita tätä surua (tai emme pysty hyväksymään sitä), turvaudumme johonkin toiseen tunteeseen, mikä saa meidät hetkellisesti pois tuosta epämiellyttävästä tunteesta: ja tämä on usein vihan tunne.

Ja mitä tapahtuu, kun vihan tunnettakaan ei pystytä käsittelemään oikealla tavalla? No, tämä johtaa lopulta siihen, että me yksinkertaisesti räjähdämme. Näin ollen, jos tunnet, että menetät usein tunteidesi hallinnan – sanot esimerkiksi asioita, joita pian sitten kadut – kannustamme sinua hakemaan apua.

Tunteiden ymmärtäminen ja niiden olemassaolon tarkoitus, antaa meille mahdollisuuden tuntea itsemme ja kehittyä joka päivä niinä epätäydellisinä ihmisinä, joka tekee meistä ihmisiä! Meidän tulisi oppia elämään tuon epätäydellisyyden kanssa ja ottaa siitä oppia tullaksemme paremmiksi ihmisiksi, eikä meidän tulisi koskaan unohtaa sitä.