Miksi meidän pitäisi pelata enemmän

Pelaaminen on enemmän kuin pelkkä harrastus. Se on enemmänkin elämäntapa. Sen ydin on hauskanpidon ja tutkimisen priorisoiminen ilman, että sinun tarvitsee stressata suorituskyvystäsi.
Miksi meidän pitäisi pelata enemmän
Sharon Laura Capeluto

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sharon Laura Capeluto.

Viimeisin päivitys: 28 huhtikuuta, 2023

Pelaamista on ollut kaikkialla maailmassa ikiajoista lähtien. Se on nautinnollista toimintaa, joka koostuu vapaasta liikkumisesta, roolien omaksumisesta, maailmojen luomisesta, strategisesta ajattelusta ja ongelmien ratkaisemisesta innovatiivisella tavalla. Pelaaminen on oppimista samalla kun pitää hauskaa.

Tämä tapa vähenee meidän vanhetessamme. Kun olit lapsi, pelasit suuren osan päivästä: kotona, koulussa tai puistossa. Se oli tärkein osa elämääsi sillä hetkellä, leikitpä tai pelasitpa sitten ystävien, sisarusten tai muiden perheenjäsenten kanssa. Vanhetessasi pelaaminen muuttui satunnaisemmaksi ja aloit nähdä sen “ajan hukkana”. 20 vuoden iän jälkeen meillä kaikilla on yleensä enemmän velvollisuuksia, ja vapaa-aikamme rajoittuu usein television katseluun.

Pelaaminen tarjoaa kuitenkin paljon enemmän kuin hauskanpitoa. Siitä saamasi hyödyt ovat todella merkittäviä ja edistävät terveellistä elämää. Siksi on kiistaton tosiasia, että aikuisten pitäisi pelata enemmän.

Aikuistenkin pitäisi pelata enemmän.
Aikuisilla pelaaminen edistää sosiaalistumista ja vähentää stressiä.

Pelaaminen ja leikkiminen lapsuudessa

Lapsuudessa pelaaminen ja leikkiminen on yksi fyysisen, kognitiivisen ja sosiaalisen kehityksen tärkeimmistä ja merkittävimmistä elementeistä. Se edistää uteliaisuutta ja mielikuvitusta, edistää sosiaalisia taitoja ja harjoittaa keskittymiskykyä. Lisäksi se antaa lapsille mahdollisuuden ymmärtää ympäristöään ja kehittää taitoja sopeutua siihen. Siitä puolestaan tulee myös kanava, jonka kautta he ilmaisevat tarpeitaan ja tunteitaan. Se on myös todella arvokasta terapiassa.

Pelaamisen kautta lapset tutustuvat ulkomaailmaan ja myös itseensä vapaaehtoisesti ja nautinnollisesti. Samalla he osoittavat useita taitoja, joista on hyötyä heidän loppuelämänsä ajan.

On huomattava, että mikä tahansa leikki- tai pelitoiminta edistää aivojen kehitystä. Ne stimuloivat uusien hermoyhteyksien luomista aivojen prefrontaalisessa aivokuoressa. Tästä syystä pelaamisella on pedagogisesta näkökulmasta merkittävää kasvatuksellista potentiaalia. Esikoulu- ja kouluikäiset lapset oppivat toiminnan kautta, joka tapahtuu ei-uhkaavassa, matalapaineisessa kontekstissa, spontaanin leikin ja pelaamisen kautta.

Psykologian suurhahmot ovat pohtineet ja kirjoittaneet pelaamisen tärkeydestä. Esimerkiksi Erik Erikson kuvaili lasten pelejä keinoksi, jolla lapset voivat saavuttaa itsenäisyyden. Vygotsky korosti sitä käyttäytymisen säätelijänä. Melanie Klein antoi sille perustavanlaatuisen roolin lasten psykoterapeuttisessa tilassa. Hän katsoi, että lapsen leikkiminen vastaa aikuisen vapaata yhdistymistä. Sehän on siis erinomainen psykoanalyyttinen tekniikka.

On tärkeää pelata enemmän, aikuisenakin

Vaikka monet ihmiset ymmärtävät pelaamisen yksinomaan lasten puuhaksi, leikkimielisyys ei katoa iän myötä, vaan muuttuu. Ilmaantuu muita leikin ja pelaamisen muotoja, joiden tarkoituksena on yleensä luoda siteitä tovereidemme kanssa ja neuvotella aikuismaailman vaatimuksista.

Urheilu, tietyt videopelit, shakki ja muut strategiapelit muodostavat sosiaalisesti hyväksyttyjen pelien ryhmän aikuisten viihteenä. Siitä huolimatta jännittävämpienkään pelien pelaamisessa ei ole mitään väärää. Loppujen lopuksi hiusten sotkeminen ja ääneen nauraminen ei tee sinusta yhtään vähemmän aikuista.

Tietenkin pelaamisen muoto vaihtelee jokaisen yksilön kronologisen iän ja erityisten kiinnostuksenkohteiden mukaan. Leikkisyytesi säilyy, vaikka olisit vastuussa työstä ja perheestä. Leikin ja pelaamisen kautta voit paremmin, opit ja kasvat. Aikuisena pelaaminen ei ole vain kannattavaa, vaan myös suositeltavaa.

“Leikkiessään, ja vain leikkiessään, yksittäinen lapsi tai aikuinen pystyy olemaan luova ja käyttämään koko persoonallisuuttaan, ja vasta luovuudessa yksilö löytää itsensä.”

-Donald Winnicott-

Miehet pelaavat videopelejä.
Aikuisena pelaaminen stimuloi mielikuvitusta ja luovuutta.

Pelaamisen ja leikkimisen edut

Kun ymmärrät, kuinka monia etuja pelaamisella ja leikkimisellä on, huomaat sen olevan enemmän tai vähemmän välttämättömyys aikuisenakin. Tässä muutama etu:

  • Stimuloi mielikuvitusta ja luovuutta.
  • Edistää sosiaalistumista.
  • Vähentää stressiä ja ahdistusta.
  • Auttaa sinua muodostamaan yhteyden itseesi.
  • Auttaa liikkumaan ja kohentaa muistia.
  • Parantaa tunteiden säätelyä.
  • Lisää turhautumisen sietokykyä.
  • Edistää konfliktien ratkaisua innovatiivisella tavalla.

Valitettavasti meillä on taipumus aliarvioida pelaamista, kun ajaudumme aikuismaailman velvollisuuksiin. Olemme vain kiinnostuneita sijoittamaan aikaa ja energiaa sellaisiin toimintoihin, joita pidämme tuottavina. Emme ymmärrä, että tuottavuus ei liity pelkästään rahan tuottamiseen tai ongelmien ratkaisemiseen.

Kun lakkaat olemasta lapsi, pelaaminen ei ole enää tapa tutustua ja kokea maailmaa, koska tunnistat jo suuren osan siitä. Siksi jossain vaiheessa värit, tekstuurit, eläimet ja kaikki, mikä sinua ympäröi jokapäiväisessä elämässäsi, lakkaa yllättämästä sinua.

Siitä huolimatta pelaaminen ja leikkiminenantaa sinun päästä lähemmäksi todellisuutta, jota et vielä tunne. Se rohkaisee myös haastamaan itsesi ja siirtymään pois mukavuusalueeltasi. Lisäksi pelaaminen on loistava työkalu, joka auttaa sinua tuntemaan olosi onnellisemmaksi ja vähemmän stressaantuneeksi. Tämä johtuu siitä, että perimmäinen tavoite on nauttia nykyhetkestä, ei vain tuloksista. Mitä siis vielä odotat? Muista pelata ja leikkiä enemmän jo tänään.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Gálvez, M., Rodríguez, N. (2005). Jugando Juntos: un tercer lugar para niños de 3 a 6 años y su familia (Tesis de licenciatura). Universidad de las Américas.
  • Meneses, M., Monge, M. (2001). El juego en los niños: enfoque teórico. Educación, 25(2), septiembre 2001, 113-120, Costa Rica: Universidad de Costa Rica.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.