Masennus ja hiljaisesti kärsiminen
Masennuksesta kärsineet tai parhaillaan kärsivät ihmiset tietävät, mitä tarkoittaa “hiljaisuudessa kärsiminen”. Joku kysyy sinulta, miksi et tullut töihin. Tai ehkä he ovat uteliaita ja haluavat tietää miksi näytät vähän masentuneemmalta, laihemmalta tai apaattisemmalta. Joskus on helpompaa sanoa, että on flunssa, joka on helpompi hyväksyä ja ymmärtää kuin masennus, joka tosiasiassa vaivaa sinua. Moni ei tiedä kuinka suhtautua ja reagoida, kun sanomme sanan “masennus”. He saattavat vain sanoa: “Se menee ohi” tai “Nämä lääkkeet parantavat sinut”. Mutta se ei ole niin helppoa, vaan prosessi on huomattavasti monimutkaisempi, syvempi ja haastavampi.
Ei ole myöskään helppoa kertoa masennuksesta lapsilleen tai puolisolleen. Niinpä joskus päädymme siihen, ettemme kerro kivustamme ja hautaamme sen syvälle sisimpäämme pois maailman silmistä, joka ei voi sitä ymmärtää tai hyväksyä. Joku on sanonut, että masennus on kuin “ruton” moderni versio. Vaikka se voi vaikuttaa hieman liioittelulta, ajatellen sitä kuinka jätämme masennuksen huomiotta ja yritämme peittää sitä, se voikin olla juuri osuva vertauskuva.
Masennus, nykyajan rutto
Sanotaan, että masennus on nykyaikana äärimmäistä pahaa oloa ja että nykyajan ihmiset kamppailevat tunteidensa, stressin, epäonnistumisien, surun ja menetysten kanssa.
Vaikka vuosittain julkaistaan lukuisia itseapukirjoja, mikään niistä ei näytä tuovan vastausta ongelmiimme. Samaan aikaan lääkeyhtiöt rikastuvat rikastumistaan, koska masennuslääkkeiden ja ahdistuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt ja psykiatrit määräävät niitä päivittäin enemmän ja enemmän ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Se on noidankehä, joka johtaa toiseen asiaan eikä siitä näytä olevan ulospääsyä.
Vaikutuksiltaan masennus on samanaikaisesti tunnetuin mutta samalla vähiten “arvostettu” sairaus. Usein siitä ollaan myös vaiettu. Kuinka kauan voimme olla työstä tai jopa elämästä poissa sairauden vuoksi? Voimmeko jollain tavoin laskea ajan, joka kuluu masennuksesta toipumiseen?
Joskus on helpointa tarmokkaasti vaieta kärsimyksistämme ja velvoittaa itsemme elämään “normaalia” elämää. On helpointa olla jättämättä työtä, kertoa perheenjäsenille että voimme hyvin, kertoa itsellemme että asiat menevät parempaan suuntaan, ottaa lääkitys ja vähätellä ongelmiamme.
Masennus ei ole rikos eikä sitä tarvitse piilottaa
Se ei tarkoita sitä, että sinun täytyy näyttää vihasi ja surusi jokaiselle ihmiselle, jonka kanssa olet tekemisissä. Se tarkoittaa sitä, ettei sinun tarvitse piilottaa kärsimystäsi niin kuin se olisi jotain rikollista tai siinä olisi jotain hävettävää. Masennus ei parane yhdessä yössä eikä siihen ole pettämätöntä hoitomuotoa, joka sopisi jokaiselle.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja kenenkään masennus ei ole juuri samanlainen kuin jonkun toisen. Meidän täytyy löytää oma polkumme, jota pitkin voimme tulla ulos kuopasta. Tietenkin joskus masennuslääkitys on tarpeellinen ja se auttaa, varsinkin yhdessä terapian kanssa. Välttämätöntä parantumisprosessissa on myös lähimmäistesi tuki. Joskus tältä rintamalta löydämme suurimmat ongelmat.
Hiljaisuudessa kärsiminen on tässä tapauksessa pahin vihollinen. Me voimme vältellä masennusta, paeta sitä ja haudata se, niin kuin sitä ei olisi olemassakaan. Mutta tämä kaikki on vain haitallista. Masennus on todellinen mustelma, jonka olemme saaneet lyönnin tai putoamisen seurauksena. Se on kipumme ja loukkaantumisemme heijastus ja sen täytyy parantua. Mutta kuinka se tapahtuu?
Siihen ei ole tarjolla maagista vastausta. Ei ole olemassa hoitomuotoa, joka sopii jokaiselle. Meidän tulee valita parantumispolkumme, oppia näkemään, tunnistamaan ja hyväksymään itsemme sellaisena kuin olemme.
Masennusta vastaan taistellaan, niin kuin monia muita sairauksiakin vastaan, sydämellä, mielellä ja voimalla… Yhteisön ja rakkaimpien tukemana. Ei hiljaisesti.