Masennuksen noidankehä

25.4.2016 en Psykologia 425 Jaetut
Tyttö loukussa

Masentuneena oleminen on paljon muuta kuin pelkästään surullista ja alakuloista mieltä ja tarvetta itkeä. Sanomme monesti, että olemme masentuneita, koska elämässämme on tapahtunut jokin stressaava tai harmillinen tapahtuma, mutta normaalin sopeutumisajan jälkeen olemme onnistuneet pääsemään surumme yli ja jatkamaan tavallista elämäämme.

Jos emme taas kykene tai osaa päästä surun yli, tai meillä ei ole siihen vaadittavia voimavaroja, saatamme joutua masennuksen kynsiin.

Masennuksen tunnuspiirteisiin kuuluvat erittäin alakuloinen mieli sekä huomattava kiinnostuksen puute niitä asioita kohtaan, joista ennen pidimme. Kyky nauttia asioista on poissa ja niin on myös halu tehdä yhtään mitään. Tämä johtaa estyneeseen käytökseen. Psykologisella tasolla saatamme olla hyvin väsyneitä, kärsiä unettomuudesta tai unisesta olosta, eikä meillä ole seksuaalisia haluja.

Mutta minkä takia kaikki eivät ole taipuvaisia masennukselle? Minkä takia emme kaikki reagoi samalla tavalla meille yhtä stressaavaan tilanteeseen?

On päivän selvää, että mielemme ovat suuressa roolissa, kun mietitään näitä eroavaisuuksia. Siihen, että ihminen masentuu, liittyy subjektiivista elämäntilanteiden tulkintaa.

Ollaanpa realistisia: Elämä pitää sisällään erittäin vaikeita tilanteita, jotka vaikuttaisivat keneen tahansa suuresti. Mutta tästäkin huolimatta, ajatuksemme ja uskomuksemme määrittävät loppujen lopuksi sen, masennummeko me vai onnistummeko pitämään päämme pinnan yläpuolella.

Nämä ovat hyviä uutisia. On mahdollista, että tilanteeseen ei ole olemassa ratkaisua, eikä sitä voida muuttaa, mutta lähes aina ajatuksemme ovat muutettavissa ja tästä syystä voitaisiin sanoa, että tavallaan meillä on kaikki, mitä asian kontrolloimiseen tarvitaan.

Miten masennumme?

Muutamia vuosia sitten vielä uskottiin, että masennus on fyysinen sairaus, joka johtuu eräistä aivoistamme puuttuvista välittäjäaineketjuista, jotka säätelevät mielialaamme. On totta, että kemikaaleilla, kuten serotoniinilla, on vaikutuksia asiaan, mutta tämä ei ole ainoa masennukseen liittyvä tekijä ja tästä syystä lääkehoito ei monestikaan tehoa.

Jotta ihminen masentuu, tämän elinympäristössä tarvitsee tapahtua suuria muutoksia, joita henkilö ei hyväksy. Usein ihminen menettää jotakin, joka oli tälle hyvin tärkeää, kuten esimerkiksi puolison, työn tai oman itsetuntonsa, tai hän vaihtaa esimerkiksi asuinpaikkakuntaa.

Kun kyseinen henkilö ei todella kohtaa tilannetta, alkaa hän tuntea olonsa hämmentyneeksi ja erittäin surulliseksi. Tällöin hän antaa mielensä täyttyä negatiivisilla ajatuksilla itsestään, maailmasta ja tulevaisuudesta. On loogista, että kun henkilö tuntee olonsa hyvin surulliseksi, hän ei halua lähteä ulos, hän ei halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, eikä hän halua tehdä asioita joista hän nauttii ja jotka voisivat selkeyttää hänen ajatuksensa. Sen sijaan hän jää mieluummin kotiin suljettujen ovien taakse makaamaan sänkyyn tekemättä yhtään mitään.

Tällaisena hetkenä masennus alkaa pelata mielellämme ja vangitsee meidät pyörteisiinsä, josta on hankala enää päästä pois ellemme ole tietoisia omien ajatustemme, tunteittemme ja tekojemme tärkeydestä.

Tämä noidankehä voitaisiin tiivistää seuraavaan ajatukseen: Henkilö ajattelee, ettei hän kelpaa mihinkään, eikä hänestä ole mitään hyötyä kenellekään. Hän ajattelee, että ihmiset ovat pahoja, eikä keneenkään kannata luottaa. Hän ei usko löytävänsä tulevaisuudessa uutta työtä tai hän ei usko, että hänestä on enää mihinkään. Tällaiset ajatukset saavat kenet tahansa tuntemaan olonsa erittäin kurjaksi, toivottomaksi ja surulliseksi, mikä taas johtaa siihen, että kadotamme mielenkiintomme lähes kaikkea kohtaan.

Kun henkilö ei tee mitään, ei käy ulkona, ei etsi töitä, ei tapaa ketään tai ole yhteydessä keneenkään, hän vahvistaa negatiiviset ajatuksensa, ”En kelpaa mihinkään.” Hän vain makaa sängyssään, eikä halua tehdä mitään. Lisäksi tällainen asenne tarkoittaa sitä, että motivaatio putoaa yhä entisestään.

Esimerkiksi kun henkilö menettää puolisonsa, menettää hän myös yhden tärkeimmistä motivaation lähteistään. Hän ei pelkästään menetä puolisoaan, vaan myös henkilön, jonka kanssa voi käydä ulkona syömässä, jota voi halata, yms. Tällaiset asiat toimivat myös motivaation kasvattajina. Henkilön suru on niin suurta, että viimeisin asia mitä hän haluaisi tehdä, olisi tehdä jotakin josta hän nauttisi, eli esimerkiksi lähteä ulos, tavata uusia ihmisiä, kuluttaa aikaa johonkin hauskaan…

Tämä on se virhe, jonka moni tekee. Sen lisäksi, että henkilö on menettänyt puolisonsa, hän menettää myös tilaisuutensa tavata uusia ihmisiä, pitää hauskaa, tehdä uusia asioita, löytää työpaikka… ja tämä kaikki tarkoittaa vain enemmän ja enemmän menetyksiä.

Tämä noidankehä on pakko katkaista jossakin vaiheessa, jotta henkilö pääsee nousemaan masennuksen tilasta. Henkilön täytyy siis aktivoitua, alkaa tekemään asioita jotka eivät vaadi suurta panostusta ja jotka ovat loppupeleissä henkilölle nautinnollisia. Näinä hetkinä henkilö ajattelee herkästi ”minua ei huvita” tai ”en osaa.” Voit tehdä asioita, vaikkei sinua suoranaisesti huvittaisikaan tehdä niitä. Sinun täytyy vain pakottaa itsesi tekemään ne.

Ei ole olemassa mitään syytä, minkä takia motivaation täytyy tulla ennen tekoa. Itseasiassa motivaatio tulee kyllä itsestään teon aikana tai sen jälkeenkin, ja halu tehdä asioita tulee takaisin aina vain vahvempana ja vahvempana.

Kognitiivinen työ on myös hyvin tärkeää, mutta se tulee tehdyksi myöhemmässä vaiheessa. Aluksi käytöksellinen aktivointi on tärkeintä. Masentunut ihminen näkee maailman mustana ja suhtautuu todellisuuteen virheellisellä tavalla.

Kognitiivinen uudelleenrakentaminen on tekniikka, jonka avulla masentunut ihminen voi oppia tunnistamaan automaattiset negatiiviset ajatuksensa, arvioimaan niiden hyödyllisyyttä ja totuudenmukaisuutta sekä muuttamaan ne realistisempiin ja sopeutuvaisempiin ajatuksiin. Tässä tekniikassa henkilöltä kysytään eri kysymyksiä, joiden tarkoituksena on arvioida, vastaavatko henkilön ajatukset objektiivisesti totuutta vai johdattelevatko henkilön subjektiiviset ennakko-oletukset niitä.

Ratkaisu on käsissämme. Älä anna onnellisuutesi riippua ympäristöstäsi missään tilanteessa. Niin pahalta kuin tämä saattaakin kuulostaa, sinulla on kyky nousta jaloillesi, mikäli niin haluat. Vaikka ajattelisit, että olet vajonnut syvimpään kuoppaan etkä voi tehdä asialle enää mitään, todellisuudessa sinä voit. Ala toimia ja näytä itsellesi, että elämä ottaa sinut vielä avosylin vastaan.

“Sinä rakensit suurimmilta osin masennuksesi. Sitä ei annettu sinulle. Tästä syystä voit myös purkaa sen.
-Albert Ellis-
UUTISIA VERKOSSA