Lüscherin väritesti

Lüscherin väritesti voi olla arvokas väline terapiassa. Tämä testi tarkastelee persoonallisuutta yksilön värimieltymysten perusteella.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Persoonallisuuden tutkiminen on yksi kiehtovimmista tehtävistä psykologian alalla. Se ei ainoastaan palvele konfliktien ja häiriöiden havaitsemisessa, diagnoosien tekemisessä ja hoitojen toteuttamisessa, vaan se on myös erittäin hyödyllinen henkilöstöhallinnon alalla. Se voi todellakin auttaa työnantajia valitsemaan parhaan ehdokkaan työpaikkaan. Lüscherin väritesti on yksi yleisimmin käytetyistä vaihtoehdoista tähän tarkoitukseen.

Psykologit käyttävät erilaisia menetelmiä ja välineitä persoonallisuuden tutkimiseen, kuten haastatteluja, testejä, kyselyjä ja käytännön harjoituksia. Standardoidut psykometriset testit ovat yleensä psykologien ensimmäinen valinta. Tämä johtuu niiden luotettavuudesta ja tieteellisestä pätevyydestä.

Projektitiivisia testejä käytetään paljon harvemmin eri syistä johtuen. Syitä voivat olla mm. huono standardointi, testin vaikea tulkinta, herkkyys niille olosuhteille, joissa testi tehdään tai kyseenalainen tieteellinen pätevyys. Lüscherin väritesti on yksi tällainen projektitiivinen testi.

Mikä on Lüscherin väritesti?

Kuten sanottu, tämä testi on projektiivinen testi, ja siksi se on täynnä subjektiivisuutta. Sen arvo on siinä, että sen avulla psykologi voi saada tietoa, jota muuten olisi vaikea saada. Esimerkiksi koskien tiettyjä sisäisiä konflikteja, fantasioita tai puolustusmekanismeja. Tällaisia elementtejä on vaikea tunnistaa ja ilmaista, ja siksi projektiiviset testit voivat luoda tarvittavan skenaarion.

Sveitsiläinen psykoterapeutti Max Lüscher kehitti väritestin vuonna 1947. Hän suunnitteli testin arvioidakseen ihmisten psykologiaa ja emotionaalisuutta sen perusteella, että he pitävät tietyistä väreistä. Hänen teoriansa on, että jokainen testissä esitetty eri värisävy liittyy tiettyihin tunnelmiin ja tarpeisiin.

Tämä on testin objektiivinen komponentti, koska maailmanlaajuisesti sama kromaattinen stimulaatio tuottaa saman vasteen kaikissa yksilöissä. Siinä on kuitenkin myös subjektiivinen osa, koska jotkut ihmiset saattavat pitää tiettyjä värejä parempina kuin toisia. Näiden kahden muuttujan yhdistäminen tulkinnassa johtaa omaperäisiin ja mielenkiintoisiin johtopäätöksiin.

Kuinka se toimii?

Testin soveltaminen on yksinkertaista. Yleensä psykologit käyttävät supistettua versiota, joka perustuu alkuperäiseen, laajempaan testiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme nimenomaan supistettua versiota. Henkilö saa kahdeksan eriväristä korttia. Sitten häntä pyydetään laittamaan ne järjestykseen oman mieltymyksensä mukaan.

On tärkeää, että järjestäessään kortteja henkilö keskittyy vain väristimulaatioon eli siihen, mitä tuntemuksia väri hänessä herättää. Hänen ei tulisi järjestää niitä yhteyden perusteella, eli esimerkiksi siksi että sininen muistuttaa häntä merestä tms. Valintaa tulee ohjata vain värin herättämät tuntemukset.

Lüscherin väritestin tulkinta

Tulosten tulkinnassa psykologi ottaa huomioon sekä kuhunkin väriin liittyvät merkitykset että yksilön valitseman järjestyksen.

Perusvärien (punainen, sininen, keltainen ja vihreä) odotetaan ottavan ensimmäiset sijat, sillä ne symboloivat psykologisia perustarpeita. Toisaalta mustan, ruskean, violetin ja harmaan odotetaan olevan viimeisillä paikoilla. Jos näin ei ole, tämä voi viitata tiettyihin negatiivisiin suuntauksiin.

Väreihin liittyvät merkitykset

Ymmärtääksesi paremmin testin tulkinnan, tässä on kunkin värin merkitykset:

• Sininen edustaa tyydytyksen ja kiintymyksen tarvetta. Se symboloi rauhallisuutta, passiivisuutta ja lepoa. Jos se on ensimmäisellä paikalla, se osoittaa, että henkilö etsii ja tarvitsee seesteisyyttä ja harmoniaa.
• Vihreä merkitsee itsensä vahvistamisen tarvetta. Se liittyy itsensä säilyttämisen vaistoihin ja tarpeeseen puolustaa itseään. Jos se on erittäin alhaalla järjestyksessä, se voi viitata riippuvuusongelmiin muita kohtaan.
• Punainen viittaa ulkoiseen toimintaan, tarpeeseen toimia, valloittaa tai saada. Sen asema osoittaa, haluaako henkilö enemmän vai vähemmän toimintaa elämäänsä.
• Keltainen symboloi optimismia ja tulevaisuuden ennustetta. Periaatteessa mitä korkeammalla paikalla se on, sitä paremmin henkilö kohtaa eri elämäntilanteet.
• Violetti edustaa muutosta, mutta myös epävakautta. Se liittyy myös turhamaisuuteen (jos se on järjestyksessä ensimmäisenä) tai herkkyyteen ja empatiaan, jos se on keskellä.
• Harmaa edustaa neutraalia ja välinpitämätöntä asennetta. Jos harmaa on listan kärjessä, nämä ominaisuudet ovat läsnä yksilössä, ja jos se on viimeisellä sijalla, niitä ei ole.
• Ruskea symboloi kehollisia ja biologisia tarpeita. Mitä korkeammalle se on sijoitettu, sitä suurempi on henkilön halu tyydyttää nämä tarpeet. Mitä alempana listalla se on, sitä enemmän henkilö tukahduttaa ne.
• Musta merkitsee aggressiivisuutta ja vastakkainasettelua. Sijainti osoittaa, haluaako henkilö sitä, harjoittaako hän sitä parhaillaan vai tukahduttaako hän sen.

Lüscherin väritestin validiteetti ja luotettavuus

Koska Lüscherin väritesti on projektiivinen testi, sen tulkinta on melko subjektiivista. Yleensä vaaditaan vuosien kokemus, jotta ammattilainen voi saada siitä irti arvokasta tietoa.

Tästä syystä nämä resurssit voivat olla erittäin vaarallisia sellaisten ihmisten käsissä, joilla ei ole tarvittavia taitoja ja varovaisuutta käyttää niitä. Tulosten väärä tulkinta voi johtaa siihen, että terapia rakennetaan sellaisille perusteille, joilla ei ole mitään tekemistä potilaan ongelman kanssa. Tässä tapauksessa sillä on aina haitallisia seurauksia, tai ainakin se voi viivästyttää oikeanlaisen hoidon käynnistämistä.