Luot omat velvollisuutesi

Luot omat velvollisuutesi

Viimeisin päivitys: 07 lokakuu, 2017

Meitä pommitetaan jatkuvasti erilaisilla velvollisuuksilla, työssä kohtaamistamme velvoitteista kodinhoitoon liittyviin. Esimerkkinä voimme ottaa vaikka tarpeen päivittäiseen ruoanlaittoon. Tässä vaativassa yhteiskunnassa, jonka osa olemme, meidän pitäisi olla viehättäviä, työtä kaihtamattomia, hyviä vanhempia, hallita kaikki kohtaamamme tilanteet jne.

Saatat sanoa, että se elämäntapa jota me kaikki elämme on vastuussa kaikista kohtaamistamme velvollisuuksista, ja meidän tulisi vain sopeutua siihen. Mikäli kuitenkin pysähdyt miettimään hieman tarkemmin, huomaat varmasti, että otamme suurimman osan velvoitteista harteillemme oma-aloitteisesti. Huomaat myös, että niiden tarkoitus on täyttää muiden odotukset, ei meidän omiamme.

Kuinka monesti olet tuntenut velvollisuutta tehdä jotain, mitä et ole halunnut? Se oli jotain, mitä sinun “pitäisi” tehdä. Sanalla “pitäisi” on osansa monissa uskomusten “noidankehissä”. Se viittaa piilotettuun tarpeeseen, joka meidän on pystyttävä täyttämään tunteaksemme itsemme onnelliseksi tai vähintäänkin välttääksemme tuntemasta itseämme onnettomaksi.

Velvollisuuksiin viittaavat ajatukset

Levottomuutta herättävät tunteet yleensä nousevat pintaan velvollisuuksien takia. Kuten kognitiivinen psykologia osoittaa: se mitä ajattelemme ohjaa tunteitamme, ja vaikuttaa siten siihen mitä ajattelemme. Siispä tuntiessamme ahdistusta, masennusta tai vihaa, me luultavasti luomme lukemattoman määrän velvoitteita mielessämme.

Mies ajattelee

Nämä velvoitteet saattavat kohdistua meihin itseemme, toisiin, tai maailmaan ympärillämme. Ne puhuvat valheelliseen kuvaan siitä, kuinka asioiden tulisi olla. Ne sulkevat oven ehdottomalta rakkaudelta, joka on avainasemassa tunne-elämämme hyvinvointia ajatellen.

Itseämme kohtaan suunnatut velvoitteet saavat meidät uskomaan, että meidän tulisi olla toisenlaisia kuin mitä me olemme.

Niiden velvoitteiden seurauksena, joita asetamme toisille ihmisille tai ympäröivälle maailmalle, nousee pintaan viha. Se, että haluamme toisten ihmisten tai meitä ympäröivän maailman täyttävän meidän odotuksemme on yhtä epärealistista kuin koettaa maalata taivas vaaleanpunaiseksi.