Lapsen kasvattaminen ilman sukupuolta
Pukisitko sinä poikasi vaaleanpunaisiin vaatteisiin? Antaisitko poikasi leikkiä nukeilla ja ottaa balettitunteja? Tukisitko tytärtäsi, jos hän haluaisi pelata rugbya? Entä jos hän haluaisi kouluttautua mekaanikoksi tai leikata hiuksensa todella lyhyiksi? Monille ihmisille näihin kysymyksiin vastaaminen on teoriassa helppoa, mutta todellisuudessa he eivät kuitenkaan toivo lapsiensa valitsevan tällaista polkua. Jos sukupuolen määritelmä on todella niin heikko kuin väri, tanssi, urheilu tai lelu, voimmeko me muuttaa asiaa mitenkään?
Tämä pätee etenkin silloin, kun kyse on pojista. Feminismin myötä tietyt käyttäytymismallit, jotka aiemmin kuuluivat miehille, ovat nyt täysin normaaleja myös naisille. Äänestäminen, housuihin pukeutuminen ja työskentely ovat tätä nykyään täysin normaalia naisille, vaikka edistystä kaivataan yhä edelleenkin.
Kun miehet tekevät “naisellisia” asioita, he saavat osakseen kuitenkin rutkasti ivaa. Ehkäpä naiselliset käyttäytymismallit ovat alempiarvoisia? Tai ehkä naiset itsessään ovat alempiarvoisia ja samanlaisten toimintamallien toistaminen miehenä tuntuu halventavalta? Eihän naisellisissa toimissa tulisi olla mitään pahaa! Mitä tapahtuisikaan, jos alkaisimme kasvattaa lapsiamme täysin ilman sukupuolta?
“Tytöt, jotka tekevät poikien juttuja (käyttävät housuja, tupakoivat, työskentelevät) on nähty edistyksenä läheisessä ihmiskuntamme historiassa. Pyrkimyksenämme on tehdä miesten asioita. Yritämme myös saada ihmiset näkemään, että miehet voivat yhtä hyvin tehdä naisten asioita. Ja tehdäksemme niin, meidän tulee ehkä alkaa kertoa pojille, että tanssiminen, vaaleanpunaiseen pukeutuminen ja tunteiden ja heikkouksien näyttäminen ilman pelkoa ovat ainoastaan hyväksi heille.”
Lapset eivät välitä sukupuolesta
Emme usein ymmärrä, että lapset haluavat olla ainoastaan onnellisia. He nauttivat monenlaisista asioista – leluista, väreistä ja vaatteista – mutta he eivät luo niille sen suurempaa merkitystä. Lapset eivät välitä sukupuolesta, ainoastaan asioista joista he pitävät. Vanhemmat ovat niitä, jotka tekevät asioista tavallista suurempia. Vanhemmat luovat merkityksiä.
“Muutama päivä sitten kaksivuotias poikani valitsi kaupasta vaaleanpunaisen hammasharjan. Vaaleanpunaisen hammasharjan, joka tietenkin ostettiin korvaamaan jo aiempi vaaleanpunainen hammasharja, jota poikani oli käyttänyt. Poikani todella piti siitä väristä. Kun suuntasimme kassalle, kassaneiti kysyi, ‘Onko tuo pikkusiskollesi?’ Kassaneidin kuultua vastauksen, hän lisäsi ‘Etkö haluaisi ottaa mieluummin keltaista?’ Katsoin kassaneitiä ilmeellä joka selitti kaiken ja sanoin, ‘Ei, poikani valitsi vaaleanpunaisen ja se on täysin hyvä.’”
Peinadon kuvailemat tilanteet toistuvat päivittäin ja aikuiset voivat ottaa siitä syyn niskoilleen. Lapset kasvavat ajatellen, etteivät pojat voi pitää vaaleanpunaisesta tai tehdä tyttöjen juttuja. Mutta mitä pahaa siinä on?
Naiset tulevat raskaaksi ja synnyttävät, mutta molemmat vanhemmat kantavat vastuun lapsiensa huolenpidosta. Molemmat vanhemmat ruokkivat lapsiaan, vaihtavat vaipat ja käyvät heidän kanssaan kävelyillä. Joten, miksi ainoastaan tyttöjen tulisi leikkiä nukeilla ja oppia vanhemmuudesta? Eikö tämän tulisi kuulua myös pojille? Miksi opetamme lapsillemme, että ainoastaan äidit ovat vastuussa lapsiensa kasvattamisesta?
Emmekä puhu ainoastaan nukkeleikeistä. Myös tunteiden ilmaiseminen mielletään tyttöjen asiaksi. Emme usein ymmärräkään, kuin suurta osaa itsestään pojat joutuvat peittelemään. Kerromme pojille, että heidän tulisi olla rohkeita ja vahvoja, että heidän tulisi taistella ja että itkeminen on heikoille. Eikö tämä kaikki juurikin opeta heille, että tunteet ovat vääjäämättä pahasta? Tai mikä pahempaa, että omana itsenään oleminen ei ole oikein.
Voivatko lapset olla sitä mitä haluavat?
Modernissa yhteiskunnassamme haluamme ajatella, että kaikkine tasa-arvon edellytyksineen, sekä pojat että tytöt voisivat kasvaa juuri sellaisiksi kuin he haluavat. Todellisuudessa kasvatamme heidät kuitenkin stereostypioiden ja sukupuoliroolien mukaisesti. Tämä on nähtävillä jo pelkästään leluluetteloissa.
Jatketaanpa esimerkeillä. Jos ajattelemme lapsillemme antamiamme lahjoja, huomaamme pian mitä lapsistamme kasvaa, jos jatkamme samanlaisia kasvatusmenetelmiä. Tytöille tarjoamme nukkeja ja leluja, jotka mukailevat kotitöitä. Pojille tarjolla on autoja ja rakennustarvikkeita.
Niinpä tytöt oppivat olemaan ainoastaan äitejä ja kodinhoitajia sillä aikaa, kun pojat tekevät kaiken työn kodin ulkopuolella? Jos emme lakkaa kertomasta lapsillemme nukkejen olevan ainoastaan tytöille ja että vain pojat voivat leikkiä Legoilla ja pelata jalkapalloa, myös lapsemme kasvavat ajattelemaan näin. Sen sijaan meidän tulisi antaa lastemme kasvaa vapaasti ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta. Näin voimme kasvattaa yksilöitä, jotka voivat olla mitä ikinä haluavatkin.
On meidän tehtävämme kasvattaa lapsemme ilman stereotypioita
On edelleen muodikasta ajatella, että vain tietyt asiat ovat tytöille ja tietyt pojille. Huojentavaa kuitenkin on, että me aikuiset voimme muuttaa tämän. Meillä on avain tulevaisuuden aikuisillemme.
Vanhempina, huoltajina ja aikuisina meidän tulee ymmärtää, että on meidän tehtävämme kasvattaa lapsemme ilman sukupuolirooleja. Meidän tulee antaa lapsillemme vapaus valita haluamansa ja kunnioittaa heidän päätöksiään. Todellisuudessa maailmassamme ei ole asioita, jotka olisivat vain tytöille tai vain pojille. Maailmassamme on asioita, jotka ovat terveellisiä ja hauskoja lapsille. Joten kasvattakaamme lapsemme ilman huolta sukupuolirooleista!