Ääni, jonka lapset lähtiessään jättävät jälkeensä

Romantikko, runoilija Gustavo Adolfo Becquer kerran sanoi, että “yksinäisyys on todella kaunista… kun sinulla on joku, jolle kertoa siitä.” Kuitenkin toisinaan meidän mielialaamme vaikuttavat muutosten äänet. Sitä tapahtuu elämän kaikilla osa-alueilla, myös perhe-elämässäsi.

Yksi yleisimmistä muutoksista dynaamisen perhe-elämän luonnollisessa kehityksessä on lasten kotoa lähteminen. Monet vanhemmat tuntevat lasten lähtiessä menettämisen tunnetta sekoitettuna ilon tunteeseen, voidessaan olla todistajina tälle tärkeälle askeleelle. He toivovat että nyt heillä on aikaa tehdä asioita, joista aikaisemmin luopuivat. Aikaa harrastuksille, jotka siirtyivät sivuun nyt lähdössä olevien lasten syntymän myötä.

Toisaalta tuota iloa usein vastustaa surun tunne, joka tulee kun lapset ovat lähdössä eivätkä todennäköisesti koskaan palaa takaisin. Tämä surun tunne, tietyllä voimakkuudella ja pitkällä aikavälillä, luo tyhjän pesän syndrooman. 

Mikä aiheuttaa tyhjän pesän syndrooman?

Lapsen, varsinkin nuorimmaisen, lähtiessä kotoa vanhemmat kärsivät syvästä tyhjyydestä.

Jättävätkö lapset vanhempansa taakseen? Eivät oikeastaan. Lapsi joka lähtee kotoa ei jätä ketään taakseen. He vain yksinkertaisesti seuraavat omaa polkuaan ja vaihtavat kotia. Mutta heidän vanhempansa tulevat aina olemaan keskeinen osa heidän elämäänsä. Lapsen lähteminen ydinperheestä luodakseen oman kotinsa voi kuitenkin aiheuttaa suuren määrän tuskaa vanhemmille. Tämä tuntuu olevan erityisen kivuliasta äidille, luoden hänelle syvän tyhjyyden tunteen. Nämä naiset tuntevat kuin heidän jälkeläisensä lähtisivät heidän luotaan lopullisesti.

Sara Montejano on psykopatologiaan ja terveyteen erikoistunut psykologi sekä kognitiivisen käytöksen terapian asiantuntija. Hänen mukaansa nämä ovat tilanteita, jotka voivat vaikuttaa vanhempiin suuresti. Äidin, joka on omistanut koko elämänsä lapsistaan huolehtimiseen, täytyy kohdata merkittävä muutos. Hänen lapsensa, joka oli keskeinen osa hänen identiteettiänsä, ei ole enää paikalla. Häntä ei enää tarvita huolenpitoon, mikä johtaa valtavaan tyhjyyden tunteeseen.

Yksinäisyyden ja tyhjyyden hallitsema tunnetila

Mitä perheisiin perustuva yhteiskunta kuitenkaan olisi ilman jatkuvaa syntymistä ja perheiden kehityskulkua? Yhtenä päivänä poika lähtee kotoaan muodostaakseen oman perheensä. Näin ollen kaksi perhettä muuttaa rakennettaan, yksi uusi ja yksi muutoksen kokeva perhe. Luonnollinen ja hyvin sosiaalinen tapahtuma.

Siltikin tilanne jonka pitäisi olla täysin normaali voi aiheuttaa tuskaa, ahdistusta sekä yksinäisyyttä. Ääni, joka laittaa tietyt perheenjäsenet kärsimään ja joiden mieliala kokee hälyttävän laskun.

Jos lapsi lähtee kotoa ja meistä tuntuu että hänen mukanansa lähtee koko elämän merkitys ja tahto elää, voi se olla tyhjän pesän syndrooman aiheuttamaa. 

• Tarkkaile tunnetko olosi hyödyttömäksi, sekä syvää yksinäisyyden tunnetta.
• Katso tunnetko valtavaa nostalgian tunnetta ohi menneistä ajoista. Tai ehkä elät muistojen avulla.
• Tunnista onko surullisuus yleisin tunnetilasi.
• Se mikä ennen oli mielekäs arjen tehtävä, vaatii nyt paljon vaivannäköä, johtuen siitä että sinä et tunne olevasi motivoitunut.
• Väsymys ja ahdistus täyttävät mielesi.
• Seksuaalisen kanssakäymisen vaikeutuminen ja kommunikointiongelmat lisääntyvät puolisosi kanssa.

Tyhjän pesän syndrooman kohtaamisen haaste

On selvää että lapsesi kotoa lähtemisellä on negatiivisia vaikutuksia olotilaasi. Nyt sinulla on kuitenkin haasteena rakentaa uudelleen tuleva elämäsi. Olet elänyt vuosien ajan ollen lastesi “palveluksessa”. Olet omistanut suuren osan ajasta heidän kehitykselleen ja koulutukselleen, ja nyt sinun pitäisi omistaa aikaa itsellesi.

On tärkeää että näet lastesi lähdön mahdollisuutena, ainakin osittain. Yhtäkkiä sinulla on enemmän aikaa itsellesi etkä ehkä tiedä kuinka käyttää sitä. Mutta sen selvittäminen voi jo itsessään olla hyvin kiehtova tehtävä. Yksi hyvä vaihtoehto on kehittää uusia taitoja. Sillä tavalla voit rikastuttaa huuhtoutunutta sosiaalista ympyrää, laittamalla toiset asiat tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi.

Psykologi Sara Montejanon mukaan nämä uudet taidot suuntautuvat aluksi syndroomasta ylitsepääsemiseen. Tällä tarkoitamme sitä, että on suotavaa sinulle kehittää taitoja jotka voivat helpottaa tuon äänen pienentämistä, josta negatiiviset tunteet nousevat.

Vanhemmat jotka ovat säilyttäneet romanttisen suhteensa, joutuvat nyt myös hyväksymään heidän avioliittonsa uudelleen kehittämisen haasteen tämän uuden tilanteen kohtaamisen yhdessä. Kommunikointi ja tunteiden näyttäminen ovat erittäin tärkeitä tässä tilanteessa. Millä aiemmin viittasimme henkilökohtaisen ajan hallintaan, viittaamme nyt myös jaettuun aikaan.

Tässä tilanteessa vanhojen harrastusten takaisin ottaminen, uusien harrastusten löytäminen ja ystävien etsiminen joille puhua, ovat aktiviteetteja jotka voivat toimia hyvänä pohjana sillä aikaa kun etsimme niitä, jotka motivoivat meitä. Toisin sanoen, kannattaa jakaa ja lokeroida tunteita. Ei ole mitään väärää siinä että tunnustamme kärsivämme, niin kauan kun emme laita vastuuta lastemme harteille. Muistetaan siis että olemme viime kädessä itse vastuussa omista tunteistamme.