Kun ahdistus ottaa vallan, et ole enää oma itsesi

13.11.2019
Ahdistuksen hallitsema mieli ei kykene nauttimaan edes yksinkertaisimmista asioista. Kun ahdistus ottaa vallan, jää mieli tällöin huolien, ahdistuneisuuden ja sen negatiivisen sisäisen vuoropuhelun sekä henkilökohtaisen lähestymistavan vangiksi, jossa elämisen sijasta rajoitumme vain selviytymään.

Kun ahdistus ottaa vallan todellisuudessamme, kaikki muuttuu, hajoaa ja haalistuu. Ahdistus on kuin se ärsyttävä vieras, joka käyttää meitä hyväkseen, joka kieltäytyy poistumasta kun sitä pyydämme, ja josta lähes tietämättämme miten, kasvaa se ”kotimme valtaaja”, joka sotkee kaiken. Kun näin käy, myös persoonallisuutemme muuttuu ja menetämme sekä potentiaalimme, tasapainomme että hyvinvointimme.

Lisäksi on huomattava, että psykologisesta näkökulmasta me ihmiset olemme kaunottaresta hirviöksi muuntautumisen taitavia asiantuntijoita. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Ahdistus itsessään ei ole vihollisemme, sillä juuri me itse muutamme sen siksi epämiellyttäväksi hirviöksi, joka syö rauhallisuuttamme ja mädännyttää terveyttämme.

Hyvin hallittuna ja kalibroituna tämä ulottuvuus on erinomainen liittolainen meidän eduksemme. Se antaa meille mahdollisuuden reagoida uhkiin sekä antaa meille vauhtia, motivaatiota ja kykyä saavuttaa päämäärämme. On kuitenkin olemassa toinen ilmeinen ongelma, jonka kautta ahdistus voi ottaa pahimman vihollisemme muodon.

Yhteiskuntamme skenaario lähes edistää ahdistuneiden profiilien muodostamista. Ahdistus kukoistaa epävarmoissa olosuhteissa, ja tänä päivänä maailma on täynnä niin pieniä kuin suuriakin potentiaalisia uhkia, joita emme voi hallita. Toisaalta taas esiin nousee toinen ilmeinen tosiasia: jollain tavalla yhteiskuntamme myös palkitsee ahdistunutta käyttäytymistä.

Aina kiireisenä ja huolestuneena oleminen, kalenteri täynnä toimintaa tai viiden asian tekeminen samanaikaisesti on normaalia, ellei jopa toivottavaa. Ne ihmiset, jotka eivät noudata tätä elämäntapaa, leimataan usein laiskoiksi ja huolettomiksi. Tässä kohtaa on kuitenkin tärkeää tehdä selväksi, että ahdistuksen voimaannuttamisella on vakavia sivuvaikutuksia. Tässä autopilotissa eläminen ja ahdistuneisuuden ohjaamana kulkeminen ei kuitenkaan ole elämää, se vain rajoittaa meitä selviytymään.

”Ahdistuksen piilottaminen tai tukahduttaminen itse asiassa vain lisää ahdistuneisuutta.”

-Scott Stossel-

Kun ahdistus ottaa vallan, autopilotissa eläminen tekee elämästä pelkästään päivästä toiseen selviytymistä

Mitä silloin tapahtuu, kun ahdistus ottaa vallan?

Lontoolaisen Roehamptonin yliopiston oikeuslääketieteen ja kliinisen psykologian professori emeritus Robert Edelmann huomauttaa kirjassaan Ahdistuneisuus: Kliinisen psykologian tutkimus, teoria ja interventio (alkuperäinen teos englanniksi Anxiety: Research, Theory and Intervention in Clinical and Health Psychology) jotain mielenkiintoista. Ahdistus ei itsessään ole psykologinen poikkeavuus ja vielä vähemmän sairaus. Se on yksi ihmisen toiminnan prosesseista ja jotain täysin normaalia. Ainoana ongelmana on se, että ihminen on tottunut käyttämään sitä väärin.

Me ihmiset voimme viettää useita kuukausia, vuosia ja vuosikymmeniä jännitteiden, pelkojen ja huolenaiheiden keräämiseen. Tietyt kokemukset, joita jatkuva stressi ja jopa negatiivinen sisäinen vuoropuhelu leimaavat, on kuin lisäisimme painetta kaasupulloon, jossa vapauttamisen sijasta ilmaa vain kerrytetään vaarallisesti.

Myöhemmin tuo syttyvä materiaali tunkeutuu meihin ja jokaiseen olemuksemme hiukkaseen muuttaen meitä. Näin tapahtuu, kun ahdistus ottaa vallan.

Et enää luota itseesi ja sabotoit itse itseäsi

Ahdistus tekee meistä sellaisen ihmisen, joka toimii vastoin omia odotuksiaan. Vähitellen psyykkinen lähestymistapa muuttuu negatiivisemmaksi, aina siihen pisteeseen saakka, jossa alamme boikotoida itse itseämme. Jokainen mieleen tuleva idea kyseenalaistetaan sen sisäisen äänen toimesta, jota ahdistus moduloi.

Tavoitteet, toiveet ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat myös se kritiikin kohteena, jossa ahdistus kuiskaa meille jokaisena hetkenä, miten mikään ei ole yrittämisen arvoista ja kuinka tulemme epäonnistumaan uudelleen ja uudelleen. Sillä ei myöskään ole merkitystä, kuinka ahkerasti olisit työskennellyt tietyn tehtävän tai projektin eteen. Lopulta epäilet itseäsi niin paljon, että hylkäät kaikki mahdollisuutesi. 

Henkilökohtaiset ihmissuhteet menettävät laatunsa

Kun ahdistus ottaa vallan aivoistamme ja elämästämme, heikentää se lopulta myös arvokkaita siteitämme muihin ihmisiin. Aina kiireisellä mielellä on tapana laiminlyödä lähes tahattomasti ne asiat ja ihmiset, joista välitämme kaikkein eniten. Näin tapahtuu siksi, että muiden tarpeiden havaitseminen on hyvin haastavaa silloin, kun itse kykenee tuntemaan pelkkää ahdistusta, painostusta ja pahaa oloa.

Läheistä, optimistista ja päättäväistä luonnetta on vaikeaa ylläpitää silloin, kun sisällä käydään emotionaalista myrskyä. Kaikki tämä johtaa epäilemättä siihen, että perheen tasolla sidokset alkavat kärsiä ja muita ongelmia nousee esiin. Toisaalta myös muut sosiaaliset suhteet heikentyvät, sillä ystävyyssuhteita on erittäin vaikeaa luoda ja pitää yllä silloin, kun ahdistus elää sisällä.

Kun ahdistus ottaa vallan elämästämme, heikentää se lopulta myös arvokkaita siteitämme muihin ihmisiin

Kun ahdistus ottaa vallan, kaikki kiinnostus katoaa

Ahdistunut ihminen toimii voimattomuuden kautta: menee töihin ja palaa kotiin. Hän ylläpitää keskusteluja, joissa puhuu ja vastaa, hymyilee ja on hiljaa. Hän osallistuu niihin aktiviteetteihin, joista aikaisemmin nautti, tekee ne, teeskentelee pitävänsä hauskaa ja näyttää jopa tietyllä tapaa onnelliselta; päivän päätteeksi hän kuitenkin palaa kotiin tuon suuren tyhjyyden tunteen kanssa.

Ahdistuneisuushäiriöt hukuttavat aivomme ja kehomme noradrenaliinin ja kortisolin kautta. Nämä hormonit saavat meidät rajoittamaan toimintaamme eli pohjimmiltaan pysymään aina valppaina ja valmiina selviytymään. Nauttiminen ja rentoutuminen on mahdotonta, sillä ahdistuneissa aivoissa serotoniinille tai endorfiineille jää tuskin ollenkaan tilaa.

Kaikki tämä johtaa lopulta siihen, että meistä tulee vieraita omalle itsellemme. Emme kykene nauttimaan mistään, eikä millään näytä olevan merkitystä. Hiljalleen suunnistamme siinä eksistentiaalisessa tyhjyydessä, jossa ahdistus ja kaaos jäljittävät kulkuamme. Emme saisi kuitenkaan sallia sitä, emmekä saisi antaa näiden tilanteiden pahentua ajan myötä, sillä ahdistuneisuudessa sekä psykologinen että fyysinen kuluminen on valtavaa.

Älä siis epäröi hakea apua. Ahdistuneisuushäiriöitä ei voiteta lääkkeillä, vaan strategioilla ja uusilla psyykkisillä lähestymistavoilla, jotka me kaikki voimme oppia.

  • Hofmann SG, Dibartolo PM (2010). Introduction: Toward an Understanding of Social Anxiety Disorder. Social Anxiety.
  • Stephan WG, Stephan CW (1985). Intergroup Anxiety. Journal of Social Issues.