Kuinka joukkueurheilu ja henkilökohtainen kehitys liittyvät toisiinsa?
Liikunta on fyysisen ja psyykkisen terveyden ehtymätön lähde. Se ei ainoastaan auta purkamaan energiaa suoralla ja hallitulla tavalla, vaan se voi myös toimia kimmokkeena henkilökohtaiselle kehitykselle. Tässä artikkelissa katsomme, kuinka joukkueurheilu ja henkilökohtainen kehitys liittyvät toisiinsa.
Urheilu on erinomainen työkalu kaikissa elämänvaiheissa ja vielä enemmän silloin, kun olemme pieniä ja persoonallisuutemme on vasta kehittymässä.
Lapsuus ja nuoruus ovat ratkaisevia vaiheita elämässä. Tällöin olemme kaikkein haavoittuvimpia ja helpoiten muovattavissa. Se mitä näissä elämänvaiheissa tapahtuu, jättää näin ollen joko positiivisen tai negatiivisen jäljen yksilön kehitykseen ja vaikuttaa henkilökohtaiseen kasvuun.
Monissa tapauksissa urheilukenttä on se paikka, jossa henkilö ensimmäistä kertaa alkaa tehdä työtä jonkin yhteisen tavoitteen eteen, uhraten sen vuoksi omat henkilökohtaiset intressinsä. Lapsi saattaa esimerkiksi haluta toimia hyökkääjänä jalkapallojoukkueessa, mutta joukkueelle olisi parempi pelata puolustuspeliä. Tämä on tilaisuus neuvotella: joko pysyä jämäkkänä tai arvostaa uhrauksen hyötyjä.
Tässä artikkelissa haluamme keskustella kaikista joukkueurheilun tarjoamista hyödyistä. Aloitamme keskustelemalla henkilökohtaisesta kehityksestä.
Mitä on henkilökohtainen kehitys?
Henkilökohtainen kehitys on prosessi, jonka kautta ihmiset pyrkivät löytämään tai hiomaan huippuunsa kaikki potentiaaliset vahvuutensa, tarkoituksenaan saavuttaa omat tavoitteet, toiveet ja päämäärät. Tähän motivoi esimerkiksi tarve antaa elämälle merkitys (Dongil E. ja Cano A., 2014).
Tämä kehitys riippuu monista tekijöistä, kasvuympäristöstä yksilöllisiin piirteisiin tai siihen yhteiskuntaan, jossa elämme. Voisikin sanoa, että henkilökohtaiseen kehitykseen vaikuttavat niin biologiset, yksilölliset kuin sosiaaliset prosessit.
Eriksonin epigeneettisen periaatteen mukaan kaikilla ihmisillä on oma kehityksen peruskaava, jonka kaikki osa-alueet kypsyvät omaan tahtiinsa, kunnes ne kaikki toimivat yhdessä (Bordignon, 2005).
Joukkueurheilu ja henkilökohtainen kehitys liittyvät toisiinsa
Kun otamme huomioon henkilökohtaisen kehityksen määritelmän ja sen mitä mainittiin johdannossa, voimme havaita, että se liittyy urheilun harrastamiseen.
Joukkueurheilussa joukkuetoverit tekevät yhteistyötä päästäkseen pelin tavoitteisiin. Tuohon yhteiseen tavoitteeseen tulisi päästä yhdessä sovitulla strategialla, joka joukkueen kaikkien jäsenten tulisi hyväksyä.
Tästä voisi näin ollen päätellä, että se mikä joukkuetta motivoi on ennalta asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. On tärkeää ymmärtää, että joukkueurheiluun osallistuminen edellyttää tarkkojen sääntöjen noudattamista. Nämä säännöt liittyvät pelin, joukkueen ja kaikkien siihen osallistuvien ihmisten kunnioittamiseen.
Jos sääntöjä ei noudateta, tuomari antaa rangaistuksen, ja seurauksia tulee varmasti myös vastajoukkueelta ja pelaajan omalta joukkueelta. Tämä mahdollistaa sen, että urheilijat eivät riko sääntöjä, mikä turvaa lajin yksilön tai joukkueen omilta pyrkimyksiltä.
Koska urheilu voi johtaa henkilökohtaiseen kehitykseen, joukkueurheilun harrastamisella on monia hyötyjä. Tässä muutamia taitoja ja arvoja, joita voidaan kehittää urheilun harrastamisella:
- Yhteenkuuluvuuden tunne
- Tiimityöskentely
- Kunnioitus
- Päätöksenteko
- Uskollisuus
- Esteiden voittaminen
- Kurinalaisuus
- Vastuullisuus
- Myötätunto
- Tasa-arvoisuuden ymmärtäminen ja syrjinnän välttäminen
- Aktiivinen kuuntelu
- Vapaa-ajan parempi hyödyntäminen
Yhteenveto
Joukkueurheilua voi harrastaa eri tavoin. Suosituimmat lajit ovat yleensä jalkapallo ja koripallo, mutta on muitakin lajeja, kuten rugby, käsipallo, vesipallo, taitouinti, lentopallo, koskenlasku jne. Nämä kaikki voivat kehittää samoja arvoja ja opettaa samoja taitoja.
Tärkeää on harrastaa jotain sellaista, mikä mahdollistaa kasvun ja kehityksen elämän kaikilla osa-alueilla. Sellaista, mikä auttaa meitä olemaan itsenäisiä ja voimaantuneita ihmisiä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bordignon, N. A. (2005). El desarrollo psicosocial de Eric Erikson. El diagrama epigenético del adulto.
- Buceta, J. M. (1995). Interveción psicológica en deportes de equipo. Revista de psicología general y aplicada: Revista de la Federación Española de Asociaciones de Psicología, 48(1), 95-110.
- Collado, E. D., & Vindel, A. (2014). Desarrollo personal y bienestar. Sociedad Española para el Estudio de la Ansiedad y el Estrés. España.
- Garcia Mas, A., & Vicens Bauzá, P. (1994). La psicología del equipo deportivo: Cooperación y rendimiento. Revista de Psicología del Deporte, 3(2), 0079-89.
- Salguero, A. R. C. (2010). El deporte como elemento educativo indispensable en el área de Educación Física. EmásF: revista digital de educación física, (4), 23-36.
- Sanmartín, M. G. (2004). El valor del deporte en la educación integral del ser humano. Revista de educación, 335, 105-126.