Kognitiivisten tekijöiden merkitys psykopatologiassa

Puhumme ahdistuksesta, surusta, syyllisyydestä (tunteena) tai erittäin huonosti säädellystä ja tästä syystä huonosti sopeutuvasta käytöksestä. Jotkut kykenevät tunnistamaan ahdistuskohtauksen, itseään vahingoittavan kriisin masennuksessa tai sellaiset rituaalit, joita pakko-oireisesta häiriöstä (OCD) kärsivällä henkilöllä on tapana suorittaa.

Sellaiset prosessit, kuten huomiokyky, järkeily tai muisti, ovat kuitenkin erilaisia riippuen siitä psykologisesta häiriöstä, josta ihminen kärsii. Nämä prosessit eivät toisin sanoen ole samanlaisia käytöstään hallitsevilla ihmisillä kuin niillä yksilöillä, joilla esiintyy käyttäytymiseen liittyviä häiriöitä, jotka vaikuttavat heidän päivittäiseen elämäänsä. Tämä ei samalla kuitenkaan tarkoita sitä, että nämä prosessit näkyisivät aina samalla tavalla.

Esimerkiksi silloin, kun ihminen kärsii pakko-oireisesta häiriöstä, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä (GAD) tai traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD), hänellä esiintyy tilanteen edessä todella huonosti säädeltyä ennakointia, mutta tämä ei samalla tarkoita sitä, että hän olisi aina käyttäytynyt niin tai että hän tulisi aina käyttäytymään niin.

Kognitiivisten tekijöiden merkitys psykopatologiassa

Sellaisia psykologisia prosesseja, joiden voidaan nähdä muuttuvan erilaisissa psykologisissa häiriöissä, ovat muisti, järkeily, ajattelu, huomiokyky, havaintokyky sekä tunteiden säätely.

Esittelemme seuraavaksi niistä muutamia yhdessä havainnollistavien esimerkkien kanssa, jotka viittaavat hyvin erilaisiin häiriöihin. Tavoitteena on ymmärtää hieman paremmin, millainen kognitiivisten tekijöiden merkitys psykopatologiassa todellisuudessa on.

Huomiokyky: liiallinen tai viallinen

Huomiokyky on prosessi, joka kuvaa erittäin hyvin kognitiivisten tekijöiden merkitystä psykopatologiassa. Se on psykologinen prosessi, joka osoittaa huonosti sopeutuneen kuvion niillä ihmisillä, jotka kärsivät psykologisista häiriöistä.

Tämä malli liittyy liialliseen valppauteen ja huomiokykyyn. Ihmisillä, jotka kärsivät psykologisista häiriöistä, on taipumus kiinnittää enemmän huomiota ärsykkeisiin, jotka vastaavat heidän pelkojaan ja huolenaiheitaan.

Esimerkiksi sosiaalisessa fobiassa ihminen kiinnittää valikoivaa huomiota negatiiviseen tietoon ja henkilökohtaiseen toimintaan. Sosiaalisesta fobiasta kärsivällä ihmisillä ei esiinny pelkästään merkkejä liiallisesta valppaudesta, joka kertoo hänelle siitä että häntä ei oteta hyvin vastaan, vaan myös tuntemuksia omassa kehossa, kuten muutokset sydämen sykkeessä tai hengityksen rytmissä. Tämä on itsehuomiota.

Muistipelit

Muistin kognitiivisessa prosessissa tapahtuu lukuisia ilmiöitä riippuen siitä psykologisesta häiriöstä, josta ihminen kärsii. Muutamia esimerkkejä tästä ovat:

• Valikoiva muisti: Ihmiset, jotka kärsivät paniikkihäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä, traumaperäisestä stressihäiriöstä, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, mielialahäiriöistä tai syömishäiriöistä, muistavat yleensä tiedon mukauttamalla sen omiin pelkoihinsa ja näin validoimalla sen. Niinpä masennushäiriöstä kärsivä ihminen muistaa tiedon, joka vahvistaa sen, että hänen perheensä ei ymmärrä tai tue häntä, poistaen ne hyvät muistot, jotka sanovat jotain päinvastaista.
• Liian yleistävä muisti: Omaelämäkerrallista muistia voidaan käyttää muistuttamaan ihmistä jostain erityisestä tai jostain liian yleistävästä. Joissakin mielialahäiriöissä, syömishäiriöissä tai traumaperäisessä stressihäiriössä ihminen voi muistaa asioita epämääräisesti ja hajanaisesti, minkä jälkeen hän vääristää muiston.
• Uusiutuva muisti: Joissakin traumaperäisissä stressihäiriöissä tai paniikkihäiriöissä muistiprosessiin tarttuu häiritseviä ja ei-toivottuja muistoja, jotka pyörivät traumaattisen tilanteen ympärillä.
• Luottamus muistiin: Toisissa psykologisissa häiriöissä, kuten pakko-oireisessa häiriössä, luotettavuus hyvin toimivaan muistiin menetetään, mikä puolestaan johtaa henkilön suorittamaan pakkotoimintoja. Esimerkiksi, jos ihminen ei voi koskaan olla varma siitä, onko valot kotona sammutettu tai onko ovi varmasti lukittu.

Järkeilyn vääristymät

Vaikka meillä kaikilla esiintyy järkeilyssämme vääristymiä, kognitiivisten tekijöiden merkitys psykopatologiassa voidaan nähdä paljon äärimmäisempien vinoumien kautta. Tällä tavalla voimme löytää erilaisiin psykologisiin häiriöihin liittyviä järkeilyn vääristymiä, kuten:

• Epäselvien ärsykkeiden tulkinnan vääristymät: Häiriöissä, kuten yleisessä ahdistuneisuushäiriössä tai mielialahäiriöissä, ihmisellä on yleensä taipumus tulkita epäselviä ärsykkeitä negatiivisiksi. Nämä ärsykkeet voivat olla esimerkiksi eleitä tai muutoksia muiden ihmisten kasvojen ilmeissä.
• Negatiivinen attribuutiotyyli: Tämä järkeilyn vääristymä on tyypillinen masennushäiriöissä. Negatiivinen attribuutiotyyli johtaa siihen, että negatiiviset tapahtumat syntyvät sisäisistä syistä, jotka ovat vakaita eivätkä muutu. Psykoottisissa häiriöissä puolestaan ilmaantuu usein positiivista attribuutiotyyliä; syy on aina toisessa.
• Todennäköisyyksien arvioiminen: Tietyissä psykologisissa häiriöissä ihmisellä on taipumusta yliarvioida joidenkin huonojen tapahtumien todennäköisyyttä ja sen kauheita seurauksia. Tätä esiintyy fobioissa, pakko-oireisessa häiriössä, yleisessä ahdistuneisuushäiriössä, traumaperäisessä stressihäiriössä sekä psykoottisissa tai depressiivisissä häiriöissä.

Ajatuksen ansat

Märehtiminen, negatiivisten ajatusten tunkeutuminen ja huolehtiminen ovat usein sellaisia elementtejä, joita nousee esille ihmisillä, jotka kärsivät psykologisista häiriöistä. Näiden kognitiivisten tekijöiden merkitys psykopatologiassa havaitaan esimerkiksi pakko-oireisessa häiriössä, jossa negatiivisten ajatusten tunkeutuminen ja toistuvat pakkomielteiset ajatukset nousevat usein esille. Paitsi sen lisäksi, että näitä ajatuksia esiintyy enemmän, myös niiden intensiteetti tai teho on suurempi.

Masennuksesta kärsivien ihmisten ajatukset, kuten “En ole minkään arvoinen“, ahdistuneisuudesta kärsivien ihmisten “Hän ei enää rakasta minua” tai pakko-oireista häiriötä sairastavien ihmisten “Tämä saastuttaa minut” ovat hyvin tyypillisiä kognitiossa tapahtuvia muutoksia. Yleensä ne ihmiset, jotka kärsivät jostakin psykologisesta häiriöstä, yliarvioivat näitä ajatuksia niin pitkään, kunnes niistä muodostuu osa heidän omaa todellisuuttaan.

Esimerkiksi ajatusten tukahduttaminen on erityisen ongelmallista pakko-oireisesta häiriöstä kärsivillä potilailla. Tässä tapauksessa silloin, kun ihminen pyrkii käyttämään pelkästään omaa tahtoaan välttääkseen ajattelemasta tiettyjä asioita, kääntämään huomionsa muualle tai eliminoidakseen tiettyjä ajatuksia, se, mitä tässä yleensä saavutetaan, onkin aivan päinvastainen vaikutus.

Päätelmät: muutoksen vaikeus

Kognitiivisten tekijöiden merkityksen ymmärtäminen psykopatologiassa voi saada meidät näkemään, kuinka monimutkainen muutos voi olla silloin, jos näitä elementtejä ei käsitellä oikein. Esimerkiksi pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän potilaan hoidon suunnittelemisessa olisi tärkeää ymmärtää, että:

• On olemassa joitakin kognitiivisia tekijöitä, jotka saattavat pitää ongelmaa yllä.
• Tämä kognitiivinen taakka voi toimia esteenä kyseisen hoitosuunnitelman sisältämien muiden toimenpiteiden onnistumiselle.

Näin ollen, jos masennuksesta kärsivä henkilö omaa negatiivisen attribuutiotyylin, on erittäin vaikeaa, että potilas pääsee irti tästä systemaattisesta virheestä, jonka rutiiniin negatiiviset ja positiiviset tapahtumat ovat sekoitettuna toisiinsa. Tästä syystä alaan erikoistuneen ammattilaisen johtama toiminta häiriön helpottamiseksi ja parantamiseksi on välttämätöntä.