Jos oleilemme negatiivisissa kokemuksissamme, niiden voima vahvistuu
Me kutsumme mieleemme kokemiamme tilanteita muistojemme, sanojen ja paikkojen kautta. Kun me keskitämme huomiomme negatiivisiin muistoihin, siihen mikä ei mennyt kuten me toivoimme, siihen mikä sai meidät tuntemaan olomme epämukavaksi, siihen mitä ei pysty selvittämään ja jos me emme pysähdy, me annamme niille mahdollisuuden aiheuttaa meille toistuvaa ja ääretöntä kärsimystä.
Tänä päivänä huoli voidaan luokitella epidemiaksi . Arviolta 60 % potilaista jotka kysyvät neuvoja perhelääkäriltä valittavat ongelmista, jotka ovat yhteydessä ahdistukseen. Epäilemättä meillä on paljon mistä huolehtia, mutta ehkä me asetamme useita harhoja tähän säkkiin, joka on jo valmiiksi täynnä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että 40 % meidän huolistamme liittyy tapahtumiin jotka eivät tule koskaan tapahtumaan, 30 % on tapahtumia jotka ovat tapahtuneet ja 22 % liittyy johonkin mikä tulee tapahtumaan.
Aivan kuten tutkimukset ovat todistaneet, ongelma on siinä että suurin osa huolistamme liittyy asioihin, jotka eivät tule ikinä tapahtumaan tai ovat jo tapahtuneet. Kun me pysähdymme meidän vastoinkäymisiimme, me aiheutamme muutoksia meidän nykyiseen mielentilaamme useilla vääristymillä, jotka ovat riskitekijöitä sairauksille, kuten ahdistus tai masennus.
Negatiiviset tilanteet ovat olleet, ovat ja tulevat olemaan jatkuva tilanne elämässämme; meillä tulee aina olemaan jotain mistä emme niin pidä. Avain on siinä, että tiedämme miten nousta niitä vastaan ja päästä niistä yli ilman, että käytämme hyväksi ajatuksia jotka on mukautettu omaan todellisuuteemme.
Kun me lakkaamme elämästä menneessä
Antonio Jorge Larruyn mukaan yksi suurimmista esteistä onnen löytämisessä on onnen etsiminen vääristä paikoista. Esimerkin voi löytää esimerkiksi filippiiniläisestä kylästä, missä on korkea köyhyysaste ja jonka asuinaluetta luonnonkatastrofit ovat kohdelleet erityisen kaltoin. Siitä huolimatta Center of Research on the Epidemiology of Disasters’n mukaan paikka on maailman onnellisin, paljon edellä multimiljonäärien asuttamia kaupunkeja, kuten Monte Carlo.
Ehkä salaisuus piilee hetkessä elämisessä, ilman huolta siitä ravisteliko tai tuleeko hurrikaani ravistelemaan meidän talojamme, sekä olemassaolomme perustamisessa laajan sosiaalisen verkoston ja perheen tuen varaan, samaan aikaan kun kuluttamiseen liittyvät paineet, kommunikoinnin puute, stressi ja painoarvo jonka me annamme menneelle ja tulevalle yhteen kytketyissä yhteiskunnissa estävät meitä nauttimasta nykyhetkestä.
Ajatustemme kouluttaminen nykyhetkeen
Kun meidän mielemme eksyy menneisyyteen tai tulevaisuuteen, aivomme jäävät tunnottomiksi ja me aktivoimme oikean otsalohkon, missä kaikki negatiiviset tunteet sijaitsevat. Amerikkalaiset yliopistot, kuten MIT ja Harvard huomasivat, että keskittämällä ajatuksemme nykyhetkeen, avaamme uusia kanavia vasemmassa otsalohkossa, mikä johtaa meidät kokemaan enemmän positiivisia tunteita.
Thich Nhat Hanh, Zen mestari, rauhan aktivisti ja Nobel-palkintoehdokas väittää, että nykyhetkessä oleminen on ainoa tie rauhan löytämiseen itsessään ja maailmassa. Suuri osa kärsimästämme kivusta johtuu henkisestä kivusta ja kykenemättömyydestämme hallita mieltämme, joka luo kuvitteellisia maailmoja jotka ovat turhan kaukana nykyhetkestä ja lähestulkoon aina tuhoavia.
Voidaksemme kouluttaa ajatuksemme meidän on tärkeää havainnoida mitä meidän aivoissamme tapahtuu ilman tuomitsemista tai että tartumme ajatuksiimme. Jos me olemme täydellisen läsnä nykyhetkessä, niin kuin Thich Nhat Hanh sanoo: “Sinun ei tarvitse juosta asioiden perässä joita haluat, kuten valta, maine, aistillinen nautinto ja niin edelleen.”