Johtopäätösten tekeminen: matikanopettaja-metafora

Matikanopettaja-metafora on tietoiseen läsnäoloon perustuvassa kognitiivisessa terapiassa käytetty harjoitus, jonka tarkoituksena on osoittaa meille, kuinka taipumuksemme tehdä johtopäätöksiä ilman kaikkia tarvittavia tietoja voi johtaa kamaliin seurauksiin.

Toisinaan ajatuksista voi olla meille enemmän haittaa kuin hyötyä. Ongelma ei ole niinkään siinä mitä nuo ajatukset ovat, vaan siinä kuinka niihin päädytään. Monet näistä ajatuksista ovat kognitiivisia virheitä toimimattomista ajatusmalleista, jotka asustavat mielessämme ja voivat hankaloittaa päivittäistä elämäämme. Hätäisten johtopäätösten tekeminen voi saada aikaan paljon vahinkoa. Tämän välttämisessä matikanopettaja-metafora voi olla avuksi.

Yksi esimerkki näistä ongelmallisista ajatusmalleista on nimeltään mielivaltainen päättely. Se tarkoittaa periaattessa sitä, että teemme johtopäätöksen varsinaisesti ilman mitään sitä tukevia todisteita. Joissakin tapauksissa todisteet saattavat jopa olla sitä vastaan.

Vaikka johtopäätösten tekeminen omiin aiempiin kokemuksiin perustuen voikin joskus olla hyödyllistä, tämä voi myös saada aikaan sen, että teemme hyvin perusteettomia ja hätäisiä päätelmiä maailmasta. Katsotaan tätä tarkemmin.

Kuinka nopeiden johtopäätösten tekeminen voi hyödyttää

On tietysti myönnettävä, että johtopäätösten tekeminen yhteen piirteeseen tai yhteen konkreettiseen tosiasiaan perustuen säästää paljon aikaa ja vaivaa. Jos joku kertoo Annille, että Kalle tykkää tehdä kotitöitä ja muuta sellaista, ei ole mikään ihme, jos Anni uskoo Kallen pitävän myös kokkaamisesta. Joten seuraavalla kerralla kun he näkevät toisensa, Anni saattaa ehdottaa yhteistä illallista, jonne kumpikin tuo jonkin ruokalajin.

Mutta Kallella ei välttämättä ole mitään käsitystä ruoanlaitosta. Vaikka tätä sekaannusta saatetaan pitää täysin normaalina, tuo “normaali” päättely, jonka teemme pohjautuen aiempiin kokemuksiimme, voi saada aikaan sen, että näemme asiat epäsopivalla tavalla.

Tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen terapia

Tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen terapia (MBCT) yhdistää kaksi erillistä käytäntöä: kognitiivisen terapian ja Jon Kabat-Zinnin tietoiseen läsnäoloon perustuvan stressinhallinnan. Näiden kahden käytännön yhdistämisen alkuperäinen tavoite oli ehkäistä masennusta uusiutumasta toistuvasti potilailla, jotka olivat käyneet läpi terapian.

Monissa tutkimuksissa keskityttiin jäljelle jääneisiin oireisiin ja potilaiden sairastumiseen uudelleen terapian jälkeen. Lukemat olivat hälyttäviä. Arviolta 70 %:lla ihmisistä esiintyi masennuksen kognitiivisia oireita terapian jälkeen. Jopa niillä 75 %:lla ihmisiä, joihin terapia tehosi hyvin, oli vähintään viisi jäljellä olevaa oiretta. Yleisesti ottaen nuo oireet olivat keskittymisvaikeuksia, vaikeuksia löytää sanoja, ajatuksen hitautta ja vaikeuksia tehdä päätöksiä.

Tästä syystä tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen terapia, jonka kehittivät Segal, Williams ja Teasdale vuonna 2002, on tarpeellinen. Tämä terapiamuoto kehitettiin ryhmäistuntoja varten. Näissä terapiaistunnoissa harjoitellaan meditoimista sekä työstetään tunteita ja tuntemuksia keinona ehkäistä masennuksen uusiutumista.

Tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen terapia auttaa ohjaamaan huomion taas sellaisiin ajatusmalleihin, jotka auttavat pääsemään pois masennuksen syövereistä, jos sinne ajautuu uudelleen.

Tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen terapia ja metaforat

Metaforat ovat yleinen työkalu tietoiseen läsnäoloon perustuvassa kognitiivisessa terapiassa. Niiden tarkoituksena on auttaa ihmistä muuttamaan ajattelutapojaan ja toimia esimerkkinä siitä, kuinka ihminen pystyy havaitsemaan irrationaalisen ajatuksen. Näin potilas oppii käsittelemään tuon ajatuksen heti.

Yksi MBCT:ssä käytetty metafora on matikanopettaja-metafora. Siinä henkilö sulkee silmät niin, että hän on täysin tietoinen tarinan synnyttämistä ajatuksista, tuntemuksista ja tunteista. Näin se toimii.

Tietoisuuden rakentaminen: matikanopettaja-metafora

Tässä tarinan perusrunko:

Kun olet kertonut tämän tarinan, jätä aikaa sen pohdintaan. Sitten voit kysyä ryhmältä, mitä tarinassa tapahtui. Useimmissa tapauksissa ryhmäläiset ovat erehtyneet, sillä he ovat tehneet pikaisia johtopäätöksiä. Todennäköisesti he ajattelevat ensin, että tarinan henkilö Saara on oppilas. Sen jälkeen he luultavasti pitävät häntä opettajana, kunnes heille vihdoin selviää, että Saara onkin sihteeri.

Hätäisten johtopäätösten tekeminen ja sen vaarat

Se minkä tämä harjoitus osoittaa on, että meillä on taipumusta tehdä hätäisiä johtopäätöksiä ja muokata niitä sitten kun olemme saaneet enemmän tietoa asiasta. Tässä tarinassa totuus selvisi vasta lisätietojen jälkeen, mutta todellisessa elämässä näin ei aina ole. Kenelläkään eikä millään ole mitään velvollisuutta selventää mitään tekemiäsi virheellisiä johtopäätöksiä. On lopulta sinun oma velvollisuutesi muuttaa tapaasi nähdä ja ajatella asioista. Se ei ole asia, joka jonkun toisen tulisi tehdä puolestasi.

Saaran luuleminen opettajaksi ei tietenkään ole vakava erehdys, mutta tätä tarinaa voi soveltaa elämän eri osa-alueilla. Jos Saara onkin pitkäaikainen ystävä Helena, jonka näet kävelemässä jonkin matkan päässä eikä hän vilkuta sinulle, saatat heti tehdä hätäisiä johtopäätöksiä ja ajatella, että Helena on törkeä, suuttunut sinulle, ei enää pidä sinusta jne. Näillä johtopäätöksillä saattaa olla valtava vaikutus mielialaasi, vaikka mikään niistä ei pitäisi edes paikkaansa. Helena voikin olla vain likinäköinen eikä nähnyt sinua.

Kuvittele nyt, että Riikka kertoo sinulle ettei hän pysty maksamaan omaa osuuttaan Kaisan lahjasta, vaikka hän lupasi niin ja sinä jo ostit sen. Muut ystävät saattavat pitää häntä röyhkeänä, itsekkäänä tai välinpitämättömänä tai ajatella, ettei hän pidä Kaisasta.

Mutta nämä johtopäätökset he tekevät tietämättä oikeastaan paljon mitään. He siis saattavat hyvinkin olla väärässä. Riikalla saattaa olla rahahuolia, hän on voinut juuri riidellä jonkun kanssa ja reagoinut äkkipikaisesti tai hänen ja Kaisan välillä on ongelmia, joista muut eivät ole tietoisia.

Onko muihin ihmisiin vaikuttaminen sinun velvollisuutesi?

Hätäisten johtopäätösten tekeminen ei ole haitallista ainoastaan siinä mielessä, että se voi vaikuttaa mielialaan. On nimittäin muistettava, että ajatukset vaikuttavat käytökseen. Tekemäsi johtopäätökset voivat siis saada sinut toimimaan tietyllä tavalla. Mutta koska tekemäsi johtopäätökset eivät välttämättä pidä paikkaansa, saatat toimia jonkin sellaisen perusteella, mikä ei ole edes totta.

Jos lakkaat puhumasta Helenalle, koska hän “loukkasi” sinua, tai jos ystäväporukka suuttuu Riikalle ja pitää tätä itsekkäänä, vaikka se ei olisikaan totta, saatat tehdä jotain sellaista mitä ei kannattaisi tehdä. Koska johtopäätöksilläsi ei ole mitään totuuspohjaa, kaikki on vain omassa päässäsi.

Tästä syystä on erittäin tärkeää todella sisäistää tämä matikanopettaja-metafora ja muistaa se joka kerta kun sinusta tuntuu siltä, että olet ehkä tehnyt liian hätäisen johtopäätöksen. Se ei ainoastaan paranna päättelykykyäsi, vaan estää sinua myös suhtautumasta väärin asioihin.