Johtavatko kaikki tiet neurotisismiin?

30 tammikuu, 2019

Neurotisismi on luonteenpiirre, jolla on merkittävä biologinen perusta. Se tekee siitä kärsivät ihmiset alttiiksi mielenhäiriöille, sillä se yhdistetään sekä huonoon stressinhallintaan että taipumukseen altistaa itsensä psykologisesti vahingoittaville ärsykkeille.

Erittäin neuroottisena oleminen voi saada mielenhäiriöt kuten ahdistuksen, masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenian vaikuttamaan ihmiseen vakavammin. Sillä on merkittävä rooli parisuhdeongelmissa, työpaikan ilmapiirissä ja loppuun palamisessa.

Alla selitämme lyhyesti mitä neurotisismi tarkalleen ottaen on ja kuinka se toimii eri mielenhäiriöissä, koska sillä voi olla eri vaikutus niihin jokaiseen.

Neurotisismi luonteenpiirteenä

Neurotisismi on luonteenpiirre (käytöksellisestä, henkisestä ja kognitiivisesta taipumuksesta syntyvä), jonka ihmiset pääosin perivät vanhemmiltaan tehden siitä luonteeltaan hyvin biologisen. 

Se ei tarkoita sitä, että sitä ei voisi muuttaa. Mutta ihminen on taipuvainen sille syntymästään lähtien. Ihmisen ympäristö joko tekee tästä taipumuksesta vahvemman tai heikomman läpi hänen koko elämänsä.

neurotisismi

Käytännössä katsoen kaikki luonteeseen liittyvät teoriat sisältävät neurotisismin perusominaisuutena. Se voidaan löytää:

  • Viidestä suuresta persoonallisuuspiirteestä (Costa ja McCrae 1992)
  • Viidestä vaihtoehtoisesta persoonallisuusmallista (Zuckerman 1999)
  • Eysenckin kirjasta Dimensions of personality (1947)
  • Cloningerin persoonallisuusteorian temperamenttipiirteistä (1994) (Huomaa, että tässä sitä kutsutaan vaikeuksien välttämiseksi.)

On siis selvää, että oli se sitten osa leksikaalista, kokemusperäistä tai kerronnallista analyysia, useimmat tutkijat pitävät sitä osana persoonallisuuden perusrakennetta. Neurotisismi kuuluu kaikkiin malleihin, sillä se hahmottelee jokaisen henkilön henkisen taipumuksen perustan. 

Toisin sanoen, se osoittaa oletko taipuvainen vakauteen ja hyvinvointiin (alhainen neurotisismi) vai epävakauteen ja ahdistukseen (suuri neurotisismi).

Seuraavaksi aiomme analysoida neurotisismin ja tunteiden välistä suhdetta. Tarkastellaan kuinka se vaikuttaa kolmeen yleiseen mielialahäiriöön: masennukseen, ahdistukseen ja riippuvuuteen.

Neurotisismin rooli eri mielialahäiriöissä

Masennus

Neurotisismi yhdistetään lukuisiin voimakkaisiin masennusoireisiin. Se johtuu siitä, että suuresta neurotisismista kärsivät ihmiset tarvitsevat vähemmän negatiivisia ärsykkeitä tunteakseen olonsa surulliseksi tai epämukavaksi kuin mitä alhaisesta neurotisismista kärsivät.

Siten se siis osoittaa suurempaa herkkyyttä uupumukselle ja vaikuttaa masennuksen kulkuun. Se tehostaa negatiivisia tunteita tehden niistä voimakkaampia ja sietämättömämpiä. Se alkaa siis mitä luultavimmin saamaan masennuksen kaivautumaan syvemmälle ja tekemään sen pakenemisesta vaikeampaa.

Ahdistus

Neurotisismi ruokkii ahdistusta, sillä ihminen jähmettyy epävarmuuteen, jota hän ei pysty sietämään. Hän esimerkiksi alkaa vältellä epävarmoissa tilanteissa olemista, riskien ottamista sekä minkä vain fyysisen, psykologisen, sosiaalisen tai henkisen epävarmuuden kokemista. Voidakseen onnistuneesti päästä yli ahdistuksesta, ihmisen täytyy kohdata se. Mutta neurotisismi pitää tällaiset ihmiset omalla mukavuusalueellaan estäen toipumista.

nainen itkee tyynyyn

Neuroottiset ihmiset yrittävät hallita jokaista mahdollisen riskialttiin tilanteen tapahtumista, oli sen riski sitten kuinka epätodennäköinen tahansa. He tuhlaavat paljon aikaa, rahaa ja energiaa pelkästään riskin välttämiseksi. He esimerkiksi lähtevät kotoa erittäin aikaisin päästäkseen tapaamiseen ajoissa, ihan vain antaakseen itselleen aikaa selvitä sinne, jos jokin heidän monista kuvittelemistaan vaaratilanteista oikeasti tapahtuu.

“Sunnuntaineuroosi on sellainen masennus, joka koettelee ihmisiä jotka tulevat tietoiseksi elämänsä sisällön puutteesta päästessään läpi kiireisen viikon, ja heidän sisällään olevasta tyhjiöstä tulee silminnähtävä.”

-Victor Frankl-

Tätä voidaan myös käyttää paljon vakavampiin asiayhteyksiin, kuten paniikkikohtauksiin. Paniikkihäiriön tehokkaimpaan hoitokeinoon kuuluu potilaan pelkäämälle tilanteelle asteittainen altistuminen. On ilmiselvää, kuinka suuri neurotisismi vaikuttaa tähän tilanteeseen.

Kuten sanoimme aikaisemmin, suuresta neurotisismista kärsivät ihmiset ovat hyvin vastustuskykyisiä paljastamaan itsensä pelkäämilleen asioille ja välttelevät pienen riskin ottamista millä vain hinnalla, vaikka se voisikin johtaa siihen tottumiseen ja lopulta ahdistuksesta eroon pääsemiseen. Mitä suurempi neurotisismi on, sitä suurempi vastustuskyky ihmisellä on alttiina olemiselle. Siten alttiina olemisen ennakoiminen aiheuttaa enemmän ahdistusta.

Riippuvuus

Suuresta neurotisismista kärsivät ihmiset kehittävät todennäköisemmin riippuvuuden. Miksi? Koska se pakottaa heidät välttelemään epämukavuutta ja nostaa heidän kokemaansa stressitasoa.

Korkea stressitaso yhdistettynä suureen ahdinkoon saa heidät tuntemaan itsensä henkisesti uupuneiksi ja päivittäisten ongelmien ylikuormittamiksi. Aineiden väärinkäyttö voi olla heille keino paeta. Se kuitenkin vapauttaa heidät jatkuvasta tuntemastaan huolesta.

Toisin sanoen suuri herkkyys epämukavuudelle johtaa henkiseen uupumukseen, joka muuttaa päivittäiset haasteet uhiksiKoska tällaisten ihmisten täytyy vältellä epämukavuutta ja hallita heidän ympärillään tapahtuvia asioita, heistä tulee erittäin musertuneita.

Siitä aiheutuva henkinen uupumus tekee stressin hyvin hallitsemisesta erittäin vaikeaa heille. Joten masennuslääkkeiden psykoaktiivisten aineiden vaikutukset, kuten alkoholi ja marihuana, antavat heille pienen hengähdystauon. Tauon epämukavuudesta ja stressistä.

Mitä suuresta neurotisismista kärsivät ihmiset voivat tehdä muuttuakseen?

Ensinnäkin on tärkeää hakea apua psykologilta, joka voi suorittaa persoonallisuuskokeita ja määritellä tarkkaan kuinka neuroottisia he oikeasti ovat.

Se johtuu siitä, että sekä oma käsityksemme itsestämme että muiden käsitys meistä voivat olla vääriä. Heillä saattaa siis olla kuva itsestään, joka ei vaikuta heidän oikeaan neurotisismitasoon.

naisella on vene kädessään

 

Psykologi on pätevin henkilö määrittelemään mitä terapiakeinoja pitäisi käyttää. Yleisesti ottaen psykoterapia voi auttaa ihmistä hallitsemaan neurotisismia keskittymällä seuraaviin asioihin:

  • Tunteiden hallintaan
  • Sietokyvyn lisäämiseen epämukavuutta ja epävarmuutta vastaan
  • Ahdistuksesta ja pelosta ylipääsemisen työstämiseen

Lisäksi psykoterapia voi myös auttaa erittäin neuroottisia ihmisiä tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa, joilla on merkitystä heille. Se voi murtaa muurit, jotka he rakentavat suojellakseen itseään. Tieteelliset todisteet osoittavat, että persoonallisuudet eivät ole täysin määriteltyjä; ne ovat tietyssä määrin mukautuvia. Vastauksena ympäristölle olemme jatkuvassa sosiaalisen, henkisen ja käytöksellisen muutoksen tilassa.

“Sellainen minä vain olen” -tekosyylle ei siis ole lainkaan tilaa. On virheellistä ajatella että et voi muuttua. Jos teet töitä tullaksesi itsesi paremmaksi versioksi, voit saavuttaa tavoitteesi.