Jälkikäsittely: kun ennaltaehkäisy epäonnistuu

Entä jos itsemurhan ennaltaehkäisy epäonnistuu? Mistä itsemurhan jälkeinen jälkikäsittely koostuu? Tässä artikkelissa syvennymme tarkemmin nimenomaan itsemurhan jälkikäsittelyyn ja sen merkitykseen silloin, kun ennaltaehkäisy on epäonnistunut.
Jälkikäsittely: kun ennaltaehkäisy epäonnistuu

Viimeisin päivitys: 04 tammikuuta, 2021

Itsetuhoinen käyttäytyminen on monimutkainen ilmiö, johon vaikuttavat psykologiset, biologiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja ympäristölliset tekijät. Se voi lisäksi vaikuttaa kaikenikäisiin, sukupuolesta, kulttuurillisesta tai sosiaalisesta ryhmästä riippumatta. Itsetuhoisen käyttäytymisen monisyinen luonne tarkoittaa sitä, että sen ennaltaehkäisy edellyttää systeemistä ja monitieteellistä lähestymistapaa. Ja silloin, kun sen ennaltaehkäisy epäonnistuu, meidän on aloitettava tapahtuman jälkikäsittely.

Jälkikäsittely koostuu tuen tarjoamisesta itsemurhan kautta kuolleen ihmisen perheelle ja läheisille. Tämä prosessi on yhtä tärkeä kuin itsemurhan ennaltaehkäisy. Läheiset ihmiset voivat kokea ristiriitaisia tunteita itsemurhaa kohtaan siihen kohdistuvan voimakkaan leiman vuoksi.

Arvioiden mukaan Suomessa kuolee noin 800 ihmistä joka vuosi itsemurhan kautta. Nuorten keskuudessa 15–24-vuoden iässä itsemurhan osuus oli esimerkiksi vuonna 2019 yli kolmannes kaikista kuolemaan johtaneista syistä. Nuorten itsemurhat ovatkin Suomessa muuhun Eurooppaan verrattuna paljon yleisempiä.

Lisäksi on arvioitu, että jokaista aikuisen ihmisen tekemää itsemurhaa kohden tapahtuu jopa yli 20 itsemurhayritystä. Itsemurhayrityksiä tapahtuu vuosittain Suomessa arviolta noin 10 000 – 30 000. Tätä tarkempaa määrää on haastavaa arvioida, sillä kaikki itsemurhayritykset eivät tule viranomaisten tai terveydenhuollon tietoon.

Maailman terveysjärjestö on raportoinut miljoonasta itsemurhan aiheuttamasta kuolemasta vuosittain ja se ennustaa, että vuonna 2020 vastaava määrä voi nousta 1,5 miljoonaan. Miehet onnistuvat itsemurhassa suuremmassa määrin, kun taas naiset tekevät kaksinkertaisen määrän itsemurhayrityksiä.

Itsetuhoinen käyttäytyminen on monimutkainen ilmiö, johon vaikuttavat monet eri tekijät

Itsemurhien ehkäiseminen

Huolestuttavista luvuista huolimatta kaikkialla Suomessa itsemurhien ehkäisyä ei toteuteta odotetulla tasolla, sillä ongelman lähestymistapa on hyvin alueellista ja terveydenhuollon ylikuormituksesta sekä haja-asutuksesta johtuen joskus jopa riittämätöntä. Tällä hetkellä apua tarjotaan esimerkiksi ympäri vuorokauden auki olevan kriisipuhelimen sekä verkkokriisikeskusten kautta. Itsemurhien ehkäisy- ja kriisikeskuksia löytyy myös maan suurimmista kaupungeista.

Itsemurha-ajatusten läsnäollessa on tärkeää, että henkilö kääntyy häpeämättä sellaisen henkilön puoleen, johon hän voi luottaa, ja jonka kanssa hän voi jakaa ajatuksiaan ja joka voi auttaa häntä. On myös tarpeen kääntyä ammattilaisten avun puoleen, jolloin he pystyvät ottamaan käyttöön asianmukaiset toimenpiteet itsemurhan ehkäisemiseksi.

On hyvä pitää mielessä, että itsemurha on pysyvä ratkaisu ongelmaan tai ongelmiin, jotka ovat lähes aina väliaikaisia. Toisaalta se, että ratkaisua näihin ongelmiin ei löydy, ei tarkoita sitä, etteikö ratkaisua olisi ollenkaan olemassa, vaan oikeastaan sitä, että ratkaisua ei ole käsillä juuri sinä samaisena hetkenä.

“Itsemurha on ikuinen ratkaisu siihen, mikä on usein vain väliaikainen ongelma.”

-Edwin Schneidman-

Henkilöä voidaan auttaa tunnistamaan kriisien laukaisevat tilanteet; eli toisin sanoen tunnistamaan itsemurha-ajatuksiin johtaneet syyt. Tämän ansiosta on mahdollista tunnistaa, milloin kyseinen kriisi voi todennäköisesti koittaa.

Itsemurha-ajatuksista kärsivän potilaan laatima eräänlainen “turvallisuussuunnitelma”, joko yhdessä läheisen tai ammattilaisen avulla tai ilman, voi lisäksi auttaa vähentämään itsemurhayrityksen todennäköisyyttä. Suunnitelma voi sisältää esimerkiksi seuraavia kohtia (vain ohjeellisia):

  • Varoitusmerkit.
  • Tuki. Luotettavien ihmisten nimet ja heidän yhteystietonsa, joille henkilö voi soittaa hätätilanteessa tai välittömän itsemurhayrityksen yhteydessä.
  • Ankkuripisteet. Ihmiset tai syyt sille, miksi kannattaa elää.
  • Ohjeita itsensä suojelemiseksi. Ei-itsetuhoisten ratkaisujen etsiminen sekä sellaisten esineiden poistaminen, joilla voi aiheutua vahinkoa.
  • Luettelo kriisiapua tarjoavista palvelunumeroista ja verkkosivuista.
  • Muistutukset, joissa neuvotaan soittamaan hätänumeroon tai kriisinumeroon, tai suuntaamaan lähimmän sairaalan tai terveyskeskuksen päivystykseen, jos edelliset ennaltaehkäisevät toimenpiteet eivät ole toimineet ja riski on välitön.

Entä silloin, kun kaikki muu epäonnistuu? Jälkikäsittely

Kuten jo aikaisemmin mainitsimme, jälkikäsittely koostuu sosiaalisen, psykologisen ja institutionaalisen tuen tarjoamisesta oman käden kautta kuolleen ihmisen läheisessä ympäristössä oleville ihmisille. Näitä ihmisiä tulisi auttaa kehittämään tervettä surua ja käsittelemään monimutkaisen suruprosessin riskitekijöitä.

Suruprosessi on erilainen jokaisen henkilön kohdalla, ja suru läheisen tekemän itsemurhan vuoksi on hyvin erilainen kuin mikä tahansa muu suru. Ei ole “oikeita” tai “vääriä” reaktioita, ja kaikki tunteet ovat normaaleja ja hyväksyttäviä, oli se sitten shokki, kieltäminen, syyllisyys, kipu tai häpeä.

On yleistä, että toistamme mielessämme kysymystä miksi; “Miksi hän teki sen?” tai “Miksi en auttanut häntä?”. Tämän lisäksi monille nousee mieleen ajatus siitä, mitä jos; “Mitä jos olisin huomannut sen ajoissa? tai “Mitä jos olisin hakenut hänelle apua?”.

Kun suruprosessi etenee, voimme alkaa ymmärtää, että vaikka itsemurha voidaan joissakin tapauksissa estää, toisissa tapauksissa kaikki ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat hyödyttömiä ja riittämättömiä. Tulos ei ole riippuvainen ympärillä olevista ihmisistä. Se päättyy ymmärtämällä, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastausta ja että joskus syitä ei tule selvittää.

Hyväksyminen on paras tapa ymmärtää itselleen läheisen ihmisen menetys. Niin vaikealta kuin se saattaakin tuntua, vainajan päätöstä tulisi kunnioittaa, eikä häntä enää tulisi syyttää muille aiheutetusta kärsimyksestä. Syyllisyyden tunne voi kuitenkin jatkua siitä huolimatta, että olemme hyväksyneet läheisen ihmisen menetyksen ja antaneet oman käden kautta kuolleelle anteeksi.

Jälkikäsittely koostuu sosiaalisen, psykologisen ja institutionaalisen tuen tarjoamisesta itsemurhan tehneen henkilön läheisille

Itsemurhaan liittyvien myyttien rikkominen: perusstrategia jälkikäsittelyn eri vaiheessa

Itsemurhaa ympäröivät monenlaiset myytit ja se on yhteiskunnassamme edelleen tabu. Tästä syystä myös itsemurhan tehneen henkilön perhe ja ystävät kokevat ristiriitaisia tunteita. Surun ohella voi ilmetä vihaa ja raivoa. Häpeä on yleinen tunne, joka johtaa usein todellisen kuolinsyyn piilottamiseen sosiaalisen tuomitsemisen pelossa.

Jälkikäsittely sisältää psykososiaalista tukea ja psykopedagogisia strategioita. Nämä ovat strategioita, jotka liittyvät niihin reaktioihin ja tunteisiin, joita voidaan kokea suruprosessin aikana sekä siihen, miten torjua sosiaalista kritiikkiä. On tarpeen saada sekä vainajan perhe että kuolemaa ympäröivä ympäristö ymmärtämään, että heillä kaikilla on oikeus pysyä hiljaa, jos he niin haluavat.

Ennen kaikkea tiettyjen myyttien purkaminen voi auttaa vähentämään sosiaalisen tuomitsemisen ja ristiriitaisuuden pelkoa. Joitakin itsemurhaan liittyvistä väärinkäsityksistä ovat muun muassa seuraavat:

  • Itsemurhasta puhuminen saa aikaan sen, että itsetuhoisia ajatuksia ja itsemurhayrityksiä olisi enemmän.
  • Itsemurhaa ei voida estää, koska henkilö haluaa kuolla.
  • Itsemurha on pelkurimainen teko / se on hyvin rohkea teko.
  • Ihmiset, jotka tekevät itsemurhan, tekevät sen saadakseen huomiota.
  • Se, kuka haluaa tappaa itsensä, ei sano niin.

Henkilö, joka haluaa tehdä itsemurhan tai tekee itsemurhayrityksen, on henkilö, joka tarvitsee ja ansaitsee apua, samoin kuin hänen ympärillään olevat ihmiset. Emme saa unohtaa läheisiä, koska jos suruprosessi on määritelmänsä mukaan vaikeaa ja tuskallista, oman käden kautta kuolleen henkilön läheisen suruprosessi on sitäkin enemmän. Siihen liittyy usein syyllisyyden ja häpeän tunteita, jotka voivat olla hyvin pitkäaikaisia ​​ja vastustaa suruprosessiin liittyviä interventioita.

Suru, jota ei ole surtu oikein, voi tulla hyvin raskaaksi. Se voi jopa johtaa masennukseen, jos kyseisellä henkilöllä ei ole tarvittavaa tukea ja resursseja.

Siksi ei ole tärkeää keskittyä ainoastaan itsemurhien ehkäisyyn, vaan myös jälkikäsittelyyn ja kouluttamiseen, joiden kautta voimme onnistua lopettamaan itsemurhaan liittyvät stigmat, jotka niin rankaisevat kuolleen perhettä ja ystäviä.


Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.