Itsepuolustus itämaisen filosofian mukaan

Kamppailulajeissa opitaan taistelemaan taidokkaasti, mutta ei hyökkäämään ihmisten kimppuun. Se opitaan itsepuolustuksen tähden. Paras taistelu on sellainen, jota ei koskaan edes synny. Ja jos se syntyy, on parasta ettei se aiheuta mitään tuhoa.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas.

Viimeisin päivitys: 12 lokakuuta, 2019

Elämässä tulee hetkiä, jolloin meidän on osattava puolustaa itseämme. Rauhallisinkin ihminen huomaa varmasti ennen pitkää olevansa konfliktissa, jossa joku yrittää pakottaa häntä johonkin tai rajoittaa hänen kykyään toimia tietyllä tavalla. Tai sitten joku loukkaa häntä ja hän tuntee, että hänen on reagoitava siihen. Kuinka itseään kannattaa puolustaa? Jatka lukemista, sillä tämän artikkelin aiheena on itsepuolustus itämaisen filosofian mukaan.

Yleisin reaktio hyökkäykseen tai loukkauksiin on hyökätä takaisin. Jos joku huutaa sinulle, huudat takaisin. Jos joku hyökkää fyysisesti kimppuusi, annat samalla mitalla takaisin. Tämä on itsestäänselvä reaktio, sillä länsimaissa ei ole mitään varsinaista ohjenuoraa siihen, kuinka itseään voisi puolustaa muullakaan tavoin.

Itämainen filosofia sen sijaan on pohtinut paljon sotaa, taistelua ja konflikteja. Kamppailulajit ovat vain yksi seuraus siitä, ja yksi niiden keskeinen puoli on itsepuolustus. Jos siis haluat oppia hieman itsepuolustuksesta kamppailulajien näkökulmasta, jatka lukemista.

Filosofia itsepuolustuksen takana

Kamppailulajeissa pyritään välttämään yhteenottoa; se on viimeinen oljenkorsi. Tämä on niiden strategia sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Kaikissa kamppailulajien taktiikoissa on kyse vastustajan neutralisoimisesta tai pelkästään tämän taivuttamisesta unohtamaan taistelu kokonaan.

Kaiken mitä sanot tai teet itsepuolustuksessa täytyy noudattaa perusperiaatteita olla tuhoamatta, satuttamatta tai nöyryyttämättä vastustajaa. Tämä lisäisi vain hänen haluaan ryhtyä väkivaltaan. Muista, ettei väkivalta kuitenkaan ole kamppailulajien tarkoitus – se on harmoniaan pyrkiminen.

Itämaiset filosofit tiesivät, että konflikti vaatii aina kovan hinnan. Kun harmonia rikkoutuu, parasta on pyrkiä palauttamaan se, ei voimistaa ongelmaa tai ruokkia sitä lisää. Tämä on ensimmäinen itsepuolustuksen periaate, joka tulee pitää mielessä.

Asenne on keskeinen asia

Jos joudut tilanteeseen, johon liittyy fyysistä väkivaltaa, itämaiset filosofit suosittelevat pysyttelemään rauhallisena. Tämän rauhallisuuden pitäisi näkyä myös kehossa; kehon tulisi näyttää rennolta, ei jäykältä.

Tämän pystyy saavuttamaan harjoittelulla ja hengityksen hallinnalla. Jos hengität hitaasti ja syvään, lihakset eivät jännity niin paljon.

Mitä fyysisiin hyökkäyksiin tulee, itsepuolustus itämaisen filosofian mukaan käsittää myös seuraavat asiat:

• Pidä mahdollisimman paljon etäisyyttä hyökkääjään.
• Älä tee mekaanisia tai automaattisia liikkeitä; liikahda aina tarkoituksella.
• Peräänny ja mieti, pyri ymmärtämään toisen henkilön syitä käytökselleen.
• Opi kaatumaan ja nousemaan takaisin ylös.
• Yritä hyödyntää ääreisnäköä saadaksesi laajemman kuvan tilanteessa.
• Pidä kehosi pystysuorassa, jalat tiukasti maassa. Lihasten tulisi silti pysyä rentoina.

Tämä on hyvin yksinkertaistettu versio siitä, mitä kamppailulajit kehottavat tekemään konfliktissa. Jokaisella kohdalla on taustallaan tietty filosofiansa, ja ne vaativat vuosien kokemusta. Mutta tämä ei silti tarkoita sitä, ettetkö voisi käyttää niitä viitekehyksenä ja oppaana harjoituksessasi.

Fyysiset hyökkäykset ovat pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia kuin sanalliset hyökkäykset. Niihin kuuluu samankaltaisia mekanismeja ja ne eroavat vain siinä, mitä työkaluja niissä käytetään. Siispä fyysisessä itsepuolustuksessa voidaan käyttää itse asiassa samoja perusperiaatteita kuin puolustautuessa sanallisilta hyökkäyksiltä.

Itsepuolustus itämaisen filosofian mukaan: sanalliset hyökkäykset

Itämaisessa filosofiassa sanotaan, ettei kenenkään tulisi koskaan antaa sanallisesti loukata tai nöyryyttää itseään. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että takaisin tulisi antaa samalla mitalla. Tässä voidaan käyttää toisenlaisia strategioita.

Monet näistä strategioista vaativat itse asiassa kehonkieltä. Kehon tulisi välittää viestiä jämäkkyydestä ja rauhanomaisuudesta. Tässä joitakin vinkkejä asentoon ja toimintaan liittyen:

• Katso sanallisesti hyökännyttä henkilöä hetken tiiviisti, ja pehmennä sitten katsettasi katsomatta kuitenkaan alaspäin.
• Katso toista henkilöä sitten hämmentyneesti ja siirry taaksepäin.
• Älä retkota; pidä suora ja itsevarma ryhti.
• Älä välttele katsekontaktia, vaikka tilanne olisi miten epämukava tahansa.
• Älä puhu, jos toinen henkilö ei kuuntele.

Jos olet riittävän ymmärtäväinen ja myötätuntoinen toista henkilöä kohtaan, osaat puolustaa itseäsi. Näin tehdäksesi sinun on tietysti tunnettava itsesi ensin, ymmärrettävä itseäsi ja osattava ilmentää tunteitasi.

Jos joudut sanalliseen yhteenottoon, tässä on kolme itämaisen filosofian suosittelemaa strategiaa:

• Peräänny. Tämä on hyvä vaihtoehto silloin, kun toisen henkilön asenne – tai itse tilanne – vaikuttaa siltä, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Perääntyminen tarkoittaa sitä, että et joko sano mitään, poistut paikalta tai vaihdat puheenaihetta.
• Julista aselepo. Tämä tulisi tehdä silloin, kun toisen henkilö käytökseen on järkevä syy tai konflikti tuntuu piinaavan häntä. Tässä tapauksessa kannattaa yrittää päästä yhteisymmärrykseen.
• Älä tee mitään. Näin kannattaa toimia silloin, kun henkilön hyökkäys on aiheeton tai et ole varma onko hän oikeassa. Tässä tapauksessa pysy paikallasi hiljaa, mieluiten silmät kiinni.