Itselleen hyvänä oleminen on parempi kuin kaikille hyvänä oleminen

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Itselle hyvänä oleminen on parempi kuin kaikille muille hyvänä oleminen: tämä on terveyttä ja hyvinvointia. Tämä on kuin viisautta, jonka saamme pitkästä matkasta. Vähä vähältä jätämme taaksemme tietyt tilanteet ja liikumme eteenpäin kevyesti, vapaana kaikista menneisyyden painoista. Kyseessä on herääminen, joka antaa voimaa elää elämää täysillä.

Vaikka tämä teoria onkin helposti ymmärrettävissä ja monet henkilökohtaisen kasvun kirjat perustuvat tähän, sitä on itse asiassa todella vaikea soveltaa käytännössä. Ymmärtääksemme sitä paremmin, annamme aiheesta pienen esimerkin.

Kuvitelkaamme katsovamme jotain ikkunasta, jonka näemme joka aamu samaan aikaan. Näemme naapurimme vievän pienen bonsai-puunsa auringonvaloon. Hän pitää siitä huolta pakkomielteisellä omistautuneisuudella: hän karsii sitä, antaa sille vettä, ruokkii sitä… voisimme sanoa, että hän tarjoaa sille rakkautta.

Huomaamme kuitenkin jotain muutakin. Naapurimme ei ole koskaan vaikuttanut erityisen onnelliselta. Hänellä on työpaikka josta hän ei pidä, ja hän yrittää miellyttää kaikkia. Hänen epäitsekäs tarpeensa miellyttää muita on tehnyt hänestä sätkynuken, jonka muut heittävät nopeasti pois. Perhe, pomo, ystävät. Itse asiassa hänen ”lankansa” on venynyt niin ohueksi, että se on alkanut rispaantumaan: naapurimme on jo saanut ensimmäisen sydänkohtauksensa.

Joka päivä kun näemme hänen hoitavan kaunista bonsai-puutansa, ihmettelemme miksi hän ei tarjoa itselleen samaa omistautumista ja rakkautta. Itsestään huolen pitäminen ja itselleen hyvänä oleminen on jotain, jonka naapurimme olisi pitänyt oppia tekemään. Ehkä hänellä on karsittavia suhteita, ruokittava itsetuntoa, ja arvokkuus, joka hänen on taas löydettävä.

Itselleen hyvänä oleminen on logiikan ja välttämättömyyden asia

Epiktetos sanoi, että ”samalla kun kävelemme, yritämme välttää astumasta naulan päälle tai nyrjäyttää nilkkaamme. Elämässä meidän olisi annettava itsellemme samanlaista huomiota.” Tämä tarkoittaa, että meidän olisi ehkäistävä muita vahingoittamasta meitä ja suojeltava itseämme. Joskus emme kuitenkaan tee näin; laiminlyömme itseämme. Unohdamme, ettei ole terveellistä olla pysähtymättä pitämään itsestämme huolta ja sen sijaan asettaa kaikki muut edellemme.

Me emme huomaa, että pyrkimys miellyttää muita ohittaen omat tarpeemme ei ole loogista. Se ei ole myöskään suositeltavaa. Myös se tulee verottamaan meitä, jos elämme tuntien olomme huonoksi, tuntien tyhjyyttä, päättämättömyyttä ja turhautuneisuutta.

Pitäkäämme mielessä, että se mistä pidämme huolta, voi kukoistaa. Se mitä puolustetaan ja ravitaan, tuottaa hedelmää. Täten meidän olisi myös ajateltava niin, että aina tulee olemaan hetkiä, jolloin on välttämätöntä jättää tunteemme sivuun ja kääntyä järjen puoleen. Sen erottaminen mitä tunnemme ja sen muistaminen mitä tarvitsemme, pitäisi olla ensisijaista. 

On totta, että tunneälystä on tullut suosittua. On kuitenkin olemassa todella erityislaatuisia hetkiä, jolloin kaikkein loogisimmat ja rationaalisimmat ajattelutavat toimivat parhaiten. Kyseessä on sellainen henkinen keskittyminen, joka saa meidät tekemään muutoksia ja tekemään elämästämme parempaa.

Erich Fromm on sanonut, että ihmisillä on kykyä elää jatkuvassa ristiriidassa. Tämä saa meidät joskus sanomaan, että jos muut ovat onnellisia, mekin olemme onnellisia. Jos kerromme toiselle henkilölle voivamme hyvin jos hän voi hyvin, vaikka se ei pitäisikään paikkaansa, hän hyväksyy meidät ja voimme silloin itse olla onnellisia.

Tällaiset kaksinaisuudet ovat tuhoavia. Ne ovat käyvät emotionaalisesti kalliiksi, sillä merkityksen ja järkeilyn pitäisi olla vallalla. Jos emme pidä jostakin, poistutaan sen luota. Jos emme ole samaa mieltä, sanotaan se. Sattuuko meihin? Puolustetaan itseämme. Olemmeko onnettomia? Toimitaan eri tavalla.

Kuinka olla hyvä itseään kohtaan

Itsemme kohteleminen hyvin alkaa tasapainon tunteesta. Siinä ei ole kyse aina itsemme ensimmäiseksi sijoittamisesta, oli tilanne mikä hyvänsä. Terveellinen hyvinvointi ei ole peräisin narsismista. Se on peräisin ymmärryksestä, että voidaksemme ”olla,” meidän on osattava ”antaa olla.”

Tehdäksemme tämän meidän on pohdittava seuraavia ulottuvuuksia. Meidän on sisäistettävä ne voidaksemme tehdä niistä rohkeasti osan elämäämme.

• Itsevarmuus. Omiin vahvuuksiimme uskominen sallii meidän tehdä parempia valintoja. Sitten voimme jatkaa tietäen kuka on hyväksi omalle hyvinvoinnillemme ja kuka ei ole, mitä tarvitsemme jokaisessa hetkessä ja kuinka voimme saada sen.
• Opi rationalisoimaan ajatuksesi. Kun lakkaamme olemasta itsellemme ystävällisiä, se johtuu melkein aina omasta uuvuttavasta ja kriittisestä sisäisestä dialogistamme. Se estää meitä kasvamasta, joten oppikaamme purkamaan pelot ja lakatkaamme olemasta omia vihollisiamme.
• Ystävyys elämän kanssa. Sen sijaan, että haluaisimme olla ystäviä kaikkien kanssa, olkaamme ystäviä elämän kanssa. Ottakaamme vastaan tilaisuuksia, olkaamme optimistisia ja avoimia vapauden tunteelle. Älkäämme olko omahyväisiä tai muista riippuvaisia.
• Löytäkäämme oma potentiaalimme. Kun löydämme omat vahvuutemme ja käytämme kykyjämme ja taitojamme hyödyksi, kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Alamme olemaan tarpeeksi rohkeita tekemään asioita ilman, että olemme muista riippuvaisia. Asioita, jotka ovat palkitsevia.

Lopuksi, muistakaamme, että kun henkilö tuntee olonsa hyvältä, hän alkaa olemaan vähemmän kiinnostunut omasta ympäristöstään ja olosuhteistaan. Hänen sisällään on niin paljon energiaa, itseluottamusta ja optimismia, ettei mikään voi pysäyttää häntä. Älkäämme siis tuhlatko sisältämme löytyvää aarretta.