7 askelta henkiseen tasapainoon

· 18.10.2018

Kaikki tunteet ovat välttämättömiä. Jokainen tunne tarjoaa arvokasta tietoa itsestämme, ja siksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millaiseksi tunnemme olomme. Itsemme tarkkaileminen psyykkisellä tasolla on todella tärkeää. Tietoisuus psyykkisestä tilastamme on tärkeää saavuttaaksemme henkisen tasapainon ja hyvinvoinnin.

Ei ole kuitenkaan aina helppoa kiinnittää itseemme huomiota ja selvittää mitä oikein tapahtuu. Tämä on totta etenkin emotionaalisesti vaikeissa ja tuskallisissa tilanteissa. Tällaiset tilanteet voivat aiheuttaa kärsimystä ja pelkoa, niin kuin hirviö, joka odottaa meidän sieppaamistamme.

Nämä tilanteet saavat aikaan epäilyksiä, stressiä, pelkoa, odotuksia ja epävarmuutta. Voimme lamaantua, kun emme tiedä mitä tehdä tai kuinka toimia. Niin usein tällainen tilanne vangitsee meidät ahdingon ja apatian kierteeseen. Mitä voimme tehdä, kun näistä tilanteista tulee sietämättömiä? Kuinka meidän tulisi toimia, kun tunnemme olomme tuhotuiksi, kun olemme saapuneet umpikujaan? Kuinka voimme kohdata nuo negatiiviset tunteet, jotka pitävät meitä vankeinaan?

“Kun emme enää kykene muuttamaan tilannetta, meidät on haastettu muuttamaan itsemme.”

Viktor Frankl

Vicente Simon, psykobiologian professori ja psykiatri, on tutkinut buddhalaista psykologiaa laajasti. Hän keksi menetelmän, joka voisi auttaa meitä tällaisissa tilanteissa: 7 askelta henkiseen tasapainoon. Tämä harjoitusten sarja on suunniteltu lievittämään kärsimystä, välttämään psyykkisestä shokista johtuvaa psykologista vahinkoa, ja ehkäisemään sopimattomia tekoja, jotka vahingoittavat muita.

Nämä ovat seitsemän askelta henkiseen tasapainoon:

paussi vie henkiseen tasapainoon

1. Pidä taukoa

Kun kuulemme huonoja uutisia, kun riitelemme jonkun kanssa tai kun olemme pettyneitä, ensimmäinen askel on pysähtyä. Kun tunnemme voimakkaiden ja epämiellyttävien tunteiden ilmaantuvan, meidän on pysähdyttävä. Meidän on otettava hetki ja suunnattava kaikki huomiomme sisällämme tapahtuvaan liikkeeseen.

Aluksi tämä ei ole helppoa, mikä on normaalia. Sen prosessin pysäyttäminen, joka on vuosia toiminut autopilotilla, ei ole helppoa. Näin on siitä syystä, että se on kaikkea sitä vastaan, mitä olemme aikaisemmin tehneet. Itse asiassa, tavallisesti tunteet saavat meidät toimimaan äkkinäisellä ja ajattelemattomalla tavalla. Sen sijaan että päätyisimme räjähtämään emotionaalisesti, meidän on pysähdyttävä, annettava itsellemme aikaa pohtia, ja arvostettava sitä mitä sisällämme tapahtuu.

Jos teemme näin, voimme kiskaista autopilottiamme. Sitten se kykenee vastaamaan eri tavalla kuin tavallisesti. Tätä on tärkeä harjoitella, sillä emme todennäköisesti onnistu siinä heti. Asiaa helpottaaksemme voimme harjoitella tätä paikassa, joka saa meidät rauhoittumaan ja rentoutumaan.

2. Hengitä syvään, rentoudu

Sitten kun olemme paussilla, seuraavaksi meidän on hengitettävä. Voimme saavuttaa henkisen tasapainon kiinnittämällä huomiota hengitykseemme. Huomatkaamme ruumiinosamme, joissa tunne esiintyy.

Silloin kun tunnemme olevamme yliaktiivisia tai stressaantuneita, on tärkeää hengittää syvään. Syvään hengittäminen auttaa meitä rentoutumaan ja yhdistymään uudelleen itseemme. Tavoitteena on hengittää kymmenen kertaa minuutissa. Emme tietenkään onnistu tässä heti. Jos olemme jo allapäin, voimme ottaa 30 henkäystä minuutissa. Tärkeää on harjoitella sitä ja keskittyä siihen.

Kun koemme vaikeita tunteita, saatamme huomata että sykkeemme nousee. Saatamme myös tuntea kevyttä painetta rinnassamme, tai jännitystä vatsassamme. Miten tahansa, on tärkeää yrittää olla välttämättä näitä fyysisiä tuntemuksia. Usein tunteemme puhuvat meille kehomme kautta. Kyse on niiden selvittämisestä ja niiden rauhoittamisesta hengityksellämme. Jos hengitämme syvään ja rauhoitumme, voimme laskea fyysisiä tunteita, jotka tunteemme tuovat mukanaan.

3. Olkaamme tietoisia tunteistamme

Tämä vaihe koostuu itsemme totuttamisesta tunteisiin kokeellisella, eikä vain älyllisellä tasolla. Toisin sanoen, meidän on tunnettava tunne ja kaikki mitä sen mukana tulee, suorana kokemuksena. Esimerkiksi kuinka tunne ilmenee fyysisesti.

Seuraavaksi voimme kuvitella tai tarkkailla mitkä tilanteet laukaisevat tämän tunteen. Saako sen aikaan joku tietty henkilö, tai vaikkapa ajatus? Tai jokin muisto? Meidän on selvitettävä tunteen alkuperä ja tarkkailtava kaikkia siihen liittyviä osapuolia.

Seuraavaksi meidän on tunnistettava minkä tunteen kanssa olemme tekemisissä. Toisin sanoen meidän on nimettävä se. Onko se vihaa, surua, kateutta, tai vaikka pelkoa? Joidenkin tutkijoiden mukaan tunteiden nimeäminen riistää niiden voiman. Tunteen tunnistamisen jälkeen voimme kysyä itseltämme erilaisia tutkivia kysymyksiä. Kysykäämme itseltämme, miten tuo tunne tulee esiin, mitä puutteita se piilottaa sisällään, ja mitä se motivoi meitä tekemään.

Kun olemme tietoisia tunteistamme, voimme tarkkailla niitä tuomitsematta. Tällä tavoin voimme tuntea psyykkisen kokemuksen läheltä.

tyytyväinen nainen

4. Hyväksy kokemus, salli tunne

Tämä vaihe koostuu tunteen hyväksymisestä ilman tuomitsemista. Eikä tässä kaikki, sillä sallimme myös tunteen olla, painostamatta sitä tai vastustamatta sitä.

Aluksi tämä ei ole hauskaa. Jotkut näistä tunteista ovat epämiellyttäviä. On kuitenkin tärkeää tuntea se ja kyetä hallitsemaan sitä jälkeenpäin. Tarkkailkaamme neutraalisti pyrkimyksiä paeta tilanteesta ja puolustaa itseämme. Mikä tärkeintä, älkäämme tehkö mitään. Antakaamme tunteen ilmaista itsensä, niin kuin se on. Tällä tavoin annamme tunteelle tilaa ja tunnistamme sen osana itseämme.

5. Ole kiltti itsellesi

Syvällisen prosessin keskellä emme saa unohtaa pitää itsestämme huolta. Näissä seitsemässä vaiheessa opimme käsittelemään asioita jotka satuttavat meitä ja ottavat meistä otteen. Kaiken tämän aikana meidän on myös yhdistyttävä siihen osaan itsestämme, joka on kokonainen ja terve. Olkaamme yhteydessä siihen osaan, joka toimii rakkaudella. Jos emme pidä itsestämme huolta, vahingoitamme omaa voimaamme, jota tarvitsemme emotionaalisen terveyden ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

Saattaa kuitenkin olla vaikeaa omaksua itsemme ja kohdella itseämme rakkaudella. Jos tämä on vaikeaa, voimme hakeutua niiden ihmisten puoleen, jotka ovat aina puolellamme. Etsikäämme ihmisiä, jotka ovat aina valmiita auttamaan meitä. He auttavat meitä lievittämään stressiä ja ahdistusta.

6. Tunteista irti päästäminen

Tässä vaiheessa tunteiden voimakkuuden pitäisi vähä vähältä kadota. Tämä auttaa meitä irtaantumaan siitä. Tekemällä näin, voimme tehdä eron itsemme ja tunteidemme välillä. Emme ole tunteitamme, toimimme vain jonkin aikaa niiden pesänä.

On tärkeää ymmärtää, että voimme päästää tunteistamme irti vain, jos jätämme ne sisäisten keskustelujemme ulkopuolelle. Emme voi pakottaa tätä tunnetta katoamaan. Meidän on annettava sen hajota itsestään. Avainstrategia tunteiden voiman rajoittamiseen on sen tunnistaminen, ettemme ole omia tunteitamme. Tunteet eivät ole meitä.

nainen ja linnut

7. Toimi olosuhteista riippuen

Sitten kun tunnemyrsky menee ohi, viimeinen askel henkiseen tasapainoon on valita toimimmeko vai emme. Jos tilanne vaatii reagoimista, olemme nyt paremmassa tilassa tämän toteuttamiseksi. On paljon helpompi toimia rauhallisesta paikasta, jossa olemme yhteydessä epäilyihin ja haluihin. Jos välitön reaktio ei ole tarpeellinen, parasta on odottaa kunnes tunne menettää voimakkuutensa. Emme saa toimia ennen kuin olemme ymmärtäneet sen viestin.

Kuten voimme nähdä, vaikea tunne voi muuttua. Huomiolla ja ajalla se voi muuttua tyyneydeksi ja rauhallisuudeksi. Hollantilainen filosofi Spinoza ilmaisee asian täydellisesti: ’’Tunne, joka on intohimo, lakkaa olemasta intohimo heti, kun muodostamme selvän ajatuksen siitä.’’

Läsnä oleminen tunteillemme on avain, joka avaa ovia henkiselle tasapainolle. Kyseessä on harjoitus, joka vaatii aikaa ja taitoa. Mutta jos onnistumme hallitsemaan sen, se auttaa meitä käsittelemään vaikeuksia ja ongelmia päivittäin. Se ei vain paranna suhdettamme itseemme, vaan myös muihin.