Uskottomuus: kun rakkaus lakkaa olemasta yksinoikeus

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Beatriz Caballero.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Monet parit sopivat uskollisuudesta. He lupaavat rakastaa toisiaan ja kunnioittavat toisilleen tekemiään lupauksia. Kun toinen osapuolista rikkoo tätä sopimusta, hän sortuu uskottomuuteen. Tavallisesti uskoton osapuoli piilottaa uskottomuutensa, sillä hän tietää mitä se merkitsee. Hän on tietoinen sen seurauksista, vaikka hän myöhemmin tunnustaisi tai hänen tekonsa tulisi julki. Oli tapaus mikä tahansa, uskottomuuden uhri kokee petosta kahdella eri tasolla. Ei vain petosta yksilön tasolla, mutta myöskin itse parisuhteen pettämisen tasolla.

Uskottomuus ei tarkoita ainoastaan seksin harrastamista kolmannen osapuolen kanssa. Voimme puhua uskottomuudesta myös psyykkisellä tasolla tai sitten näiden molempien tasolla. Joka tapauksessa tämä uskottomuus rikkoo parin välisen luottamuksen. Tämä on vakavaa siitä syystä, että luottamus on terveen parisuhteen perusta.

Uskottomuus on alue elämässä, jossa miehillä ja naisilla on eri käsitykset uskottomuudesta. Monien tutkimusten mukaan miehet loukkaantuvat enemmän seksuaalisesta uskottomuudesta, kun taas naisten mielestä psyykkinen uskottomuus satuttaa enemmän. Tämä on vain arvio; jokainen tapaus on erilainen.

Mikä johtaa uskottomuuteen?

Kun on kyse rakkaudesta, kipinä joka sytyttää uskottomuuden liekin voi olla peräisin monesta eri paikasta. Nämä ovat esimerkkejä asioista, jotka saattavat saada henkilön pettämään:

• Seksuaalinen vetovoima.
• Seksuaalisten, psyykkisten ja/tai sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen.
• Onnettomasta parisuhteesta pakeneminen.
• Jännityksen tarve, tai tarve hallita parisuhdetta.
• Pakonomainen käyttäytyminen tai seksiriippuvuus.
• Kosto.

Muut syyt ovat enemmän systemaattisia. Toisin sanoen, ne ilmaantuvat itse parisuhteen osapuolista. Esimerkiksi uskottomuus saattaa nousta jonkin parisuhteen ongelman oireena tai suuremman läheisyyden haluna.

Miltä tuntuu olla petetty?

Kun kumppanimme pettää meitä, saatamme tuntea monia eri tunteita. Reaktiomme riippuu kokemuksistamme, persoonallisuudestamme, uskottomuuden tyypistä, parisuhteen tyypistä sekä sosiaalisesta ja kulttuurillisesta taustasta. Nämä ovat yleisimpiä reaktiota:

• Viha.
• Hylätyksi tai torjutuksi tulemisen tunteet.
• Voimattomuuden tunteet, hallinnan puute.
• Itsetunnon ja omanarvontunnon menetys, henkilö tuntee olevansa arvoton puoliso.
• Luottamuksen menetys.
• Post-traumaattinen stressi.

Kun on kyse uskottomuudesta, onko sukupuolissa eroja?

Sosiologisten tutkimusten mukaan uskottomuuteen liittyvät erot naisten ja miesten välillä ovat viime vuosina laskeneet merkittävästi. Nuorten ihmisten keskuudessa ei ole melkein mitään mitattavissa olevia eroja.

Tässä mielessä evolutiiviset teoriat auttavat meitä ymmärtämään paremmin ihmisiä, jotka ovat uskottomia. Näin on siitä syystä, että yksiavioisuus on sosiokulttuurinen käsite. Nykyään on olemassa paljon ei-yksiavioisia suhteita. Kuten yksiavioiset suhteet, niissäkin on niiden omat sopimukset ja eettiset säännöt.

Kaikki me käytämme pitkäkestoisia lisääntymisteorioita, joilla on enemmän tekemistä yksiavioisuuden kanssa (yhteensopivuus, turvallisuus, mukavuus…). Lyhyellä aikavälillä me ajattelemme intohimoa, uusia asioita ja vaaraa. Näin ollen on olemassa luultavasti enemmän ihmisiä, jotka ovat ajatelleet uskottomuutta, kuin ihmisiä, jotka ovat olleet uskottomia.

Turvallisuuden haluaminen ja myöskin uusien asioiden ja intohimon haluaminen on todella inhimillistä. Tämän dilemman kohdatessa on olemassa ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä joita he eivät tavallisesti tekisi. Antropologisesta ja evolutiivisesta näkökulmasta katsottuna miehillä on enemmän taipumusta olla uskoton. Näin on siksi, että useiden kumppanien kanssa oleminen on lisääntymisstrategia, ja se toimii jälkeläisten varmistamisena.

Anteeksianto pettämisen jälkeen

Uskottomuus on risteys, joka johtaa monelle eri tielle. Monet näistä teistä johtavat anteeksiantoon. Tarve antaa ja saada anteeksi on todella yleistä. Lisäksi kyse ei ole vain parisuhteen pitämisestä elossa, kyse on myöskin henkilön omakuvan vahvistamisesta. Kukaan ei halua pitää itseään pettäjänä. Emme halua uskoa, etteikö meihin voitaisi luottaa ja ettemmekö voisi hallita intohimoamme ja vaistoamme.

Monissa tapauksissa anteeksianto on myös ensimmäinen askel parisuhteen parantamiseen. Kun joku tuntee olevansa petetty, anteeksianto on perusta, johon pari voi rakentaa parisuhteensa uudestaan. Anteeksianto on myöskin perusta luottamuksen, kunnioituksen ja ehkä jopa rakkauden uudelleen löytämiselle. Lisäksi anteeksianto liitetään ’’outoihin’’ ajatuksiin ja myytteihin, jotka voivat olla hämmentäviä. Näitä ovat seuraavat:

• Anteeksianto on aina hyvä asia.
• Anteeksi antaminen osoittaa, että olemme hyviä ihmisiä.
• Anteeksiannolla pääsee eroon ristiriidoista.
• Anteeksianto on kerran tapahtuva asia.
• Anteeksianto muuttaa negatiiviset tunteet positiivisiksi.
• Anteeksianto tarkoittaa unohtamista.
• Anteeksianto tarkoittaa, että omat tunteemme eivät olleet sopivia tai oikeutettuja.
• Anteeksianto ei tarkoita, että pyydämme jotain takaisin.

Anteeksianto viittaa myös siihen, että tunnistamme tapahtuneet asiat. Kyseessä on prosessi, joka integroi tapahtuman omaan tarinaamme. Kyseessä on myös prosessi, jonka haava lakkaa jatkuvasti satuttamasta. Joskus aiheutuneen vahingon haavat pysyvät arven muodossa. Siksi, vaikka pari palaisikin takaisin yhteen ja alkaisi luottaa taas toisiinsa, asiat eivät ole täydellisesti. Tietyt asiat muistuttavat heitä aina uskottomuudesta. Tämän tuloksena näistä hetkistä yli pääseminen vaatii paljon voimaa ja omistautumista.

Lopuksi, voimme antaa pettämisen anteeksi, hyväksyä sen tai olla piittaamatta siitä. Tämä on asia, jonka jokainen henkilö käsittelee omalla tavallaan. Epäilemättä paras vaihtoehto on se, joka sallii meidän jatkaa elämäämme.