Horses of God: elokuva terrorismin lähteistä
Me kaikki näemme ja tunnemme silmillämme ja sydämessämme viimeaikaisen Barcelonassa tapahtuneen terrori-iskun aiheuttaman ahdistuksen. Useimmat meistä eivät pysty ymmärtämään terrorismia. Kuinka ihmiset voivat tehdä sellaisia julmuuksia muita ihmisiä kohtaan?
Sitten tulee viha, katkeruus ja kostonjano. Tuomitsemme terroristit ja haluamme heidän palavan helvetissä. Emme näe heitä ainoastaan psykopaatteina, vaan myös murhaajina, jotka ovat täynnä pahuutta länsimaita kohtaan.
Mutta todellisuus ei ole aivan tällainen. Kukaan ei synny haluten tuhota koko väestön. Kukaan ei tunne vihaa vain vihan tähden. Ihmiset ovat luonnostaan hyviä, tai ainakin meillä on mahdollisuus olla. Kun synnymme, olemme vain lapsia jotka haluavat leikkiä ja olla onnellisia. Mutta vuosien kuluessa luomamme maailman seurauksena he oppivat virheellisesti erilaisen ajattelu- ja käyttäytymistavan. Tämä on hetki, jolloin he muuttuvat hirviöiksi. Mutta he ovat oikeasti vain toisia uhreja.
Jos emme ymmärrä mistä terrorismi kumpuaa, emme pysty poistamaan sitä. Emme tarkoita sitä, että terroristit ansaitsevat ymmärryksemme, vaan sitä että meidän täytyy kehittää ymmärrystämme, mikäli haluamme löytää ratkaisun.
Horses of God
Horses of God on marokkolainen draamaelokuva, joka pohjautuu kirjailija Mahi Binebinen teokseen nimeltä The Stars of Sidi Moumen. Sen nimi viittaa heihin, jotka uhrasivat itsensä Allahin puolesta. He uskovat siihen, että he pääsevät kuollessaan paratiisiin, jos he ovat uskollisia. Kauniit huurit ympäröivät heidät laukaten kuin hevoset.
Binebinen romaani ja siihen pohjautuva elokuva Horses of God perustuu hyytäviin tositapahtumiin. Se kuvailee Marokon Sidi Moumen -slummissa elävien lasten todellisuutta. He syntyivät rikkoutuneisiin perheisiin ja ovat tietoisia siitä, että he eivät tule koskaan saamaan kovasti haluamaansa tulevaisuutta. Ainoa asia, jonka he tietävät saavansa, aivan kuten heidän isoisänsä ja isänsäkin, on murhe ja häpeä.
He haaveilevat jalkapalloilijan urasta ja harjoittelevat päivittäin naapurustossa tehdäkseen unelmistaan totta. Monet heistä ovat taitavia jalkapallon pelaamisessa sekä monissa muissa asioissa. Mutta he eivät tule koskaan saavuttamaan unelmiaan. He tietävät, että se ei tule koskaan tapahtumaan heille, koska heille pitäisi ensin antaa mahdollisuus.
Lapsi tarvitsee toivoa
Mitä luulet että lapsen itsetunnolle tapahtuu ilman toivoa? Se tuhoutuu. Se vie pois kaikki syyt nousta ylös aamuisin. Lapsi tietää voivansa vain myydä appelsiineja kaduilla ja rukoilla hänellä olevan riittävästi ruokaa syödäkseen.
Kun päähenkilöt ovat kallion pohjalla, he alkavat nähdä toivoa tulevaisuudessaan. Lopultakin joku on antanut heidän elämälleen tarkoituksen. Ystävällinen ja sydämellinen radikaali jihadisti-imaami antaa heille tilaisuuden päästä pois köyhyydestä, tai vähintään näyttää heille, että tilaisuus on heidän saavutettavissaan. Hän lupaa toivon kaikelle sille mistä he ovat unelmoineet, kauniiden sanojen siivittäminä, jotka nostaisivat kenen tahansa itsetuntoa. Hän lupaa myös paratiisin ja kaiken sen mukana tulevan. Hän vakuuttaa heidät siitä, että he voivat olla hyödyllisiä ja suostuttelee heitä tekemään jotakin tärkeää, jossa lopputulos pyhittää keinot.
Paradoksi astuu tässä kohtaa kuvaan – jotta heidän elämällään olisi tarkoitus, heidän täytyy kuolla.
Uskovatko he hänen tyhjiä lupauksiaan siksi, että he eivät ole älykkäitä? Ei, ei suinkaan. He olisivat edenneet pitkälle, jos he olisivat saaneet koulutuksen. Mutta ongelmana on se, että he eivät saaneet sellaista ja koko heidän elämänsä aikana heidän tarpeillansa ei ollut mitään merkitystä vallassa oleville ihmisille.
Kun ihminen tuntee olonsa niin epätoivoiseksi, hän tarrautuu mihin tahansa, vaikka hänelle tarjotulla pakokeinolla olisikin sama lopputulos. Imaami houkuttelee lapset tappamaan itsensä ja kylvämään terrorismin siemenen.
Mikä on paras tapa taistella terrorismia vastaan?
On selvää, että ratkaisu barbaarisiin terroritekoihin, joita sekä idässä että lännessä tapahtuu, on edistää näiden lasten osallistumista tukiyhteisöihin; panostaa aikaa, vaivaa ja rahaa heidän koulutukseensa, jotta he eivät tuntisi sellaista epätoivoa ja tulisi niin helposti tarinan imaamin kaltaisten ihmisten saaliiksi.
Pitkäaikainen ratkaisu terrorismiin ei ole olla vahvistamatta turvallisuutta tietyillä alueilla ja jättää ongelman juuret huomioimatta. Mitä enemmän yritämme lisätä turvallisuutta, sitä enemmän syntyy ongelmia. Se vain saa radikalistit helpommin suostuttelemaan lapset sotaan ja vakuuttavat heidät siitä, että heillä ei ole muuta pakokeinoa kuin taistella ja että ainoa rohkea teko jonka he voivat tehdä on päättää heidän elämänsä, jotta he voivat kukistaa vihollisensa.
Meidän täytyy keskittyä syyn juureen: heidän kohtaamiensa mahdollisuuksien puutteeseen. Sillä tavalla tämänkaltaisen äärirekrytoinnin esiintymisestä tulee paljon vaikeampaa. Tarjotaan koulutusta ja tehdään siitä helpompaa, avataan mahdollisuuksien ikkuna sen sijaan, että suljemme verhot ja estämme pienintäkin mahdollista valonpilkettä pääsemästä sisään. Siten heillä on voimia kieltäytyä.
Jos he tuntevat olevansa tyytyväisiä ja onnellisia elämässään, heidän ei tarvitse odottaa jonkun antavan heille turvaa ja itsevarmuutta.
Pienemmästä mittakaavasta katsottuna, kuinka monta kertaa sinä olet ollut niin masentunut, että tunteesi ovat ottaneet vallan ja olet tehnyt pahimman mahdollisen päätöksen? Jos pystyisimme asettamaan itsemme niiden lasten kenkiin, jotka tuomitsemme hyvin hurskaasti, olisimme lähempänä ratkaisun löytämistä.
Toimittajan huomautus: muista, että monet psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet olosuhteilla olevan valtava voima teoista. Viattomasta oppilaasta voi tulla tyranni, kuten Stanley Milgramin surullisenkuuluisa Stanfordin vankilakoe.
Tämän artikkelin tarkoituksena on alkaa pohtia “silmä silmästä” -viestejä, joita on pyörinyt internetissä viime aikoina. Ne ovat ymmärrettäviä tapahtuman alkuperäisen henkisen vaikutuksen jälkeen, mutta eivät tarjoa mitään mahdollista ratkaisua, joka laittaisi lopullisen päätöksen tällaisille hyökkäyksille.