Hiekkalaatikkoterapia

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut María Hoyos

Viimeisin päivitys: 19 toukokuuta, 2023

Yleensä kun menemme psykologille, meillä on jo päässämme ajatus siitä mikä aiheuttaa meille niin paljon kipua. Toisinaan meillä on vaikeuksia tunnistaa se mikä meitä vaivaa, ja psykologin täytyy käyttää eri tekniikoita sen seulomiseksi ja ongelman löytämiseksi.

Hiekkalaatikkoterapia on yksi näistä tekniikoista. Hiekkalaatikkoterapiaa käytetään usein lasten terapiassa, sillä lapsilla on usein vaikeuksia ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan.

Dora Maria Kalff loi hiekkalaatikkoterapian, jota kutsuttiin alunperin hiekkaleikiksi, ja perusti tämän tekniikan Carl Gustav Jungin analyyttiselle psykologialle sekä lapsipsykiatri Margarita Lowenfeldin sanoille. Tätä tekniikkaa käytetään pääosin sellaisen tiedon saamiseen, josta potilas ei välttämättä ole tietoinen.

Mitä hiekkalaatikkoterapia on?

Jotta psykologi voisi päästä käsiksi sellaiseen sisältöön aivoissamme, josta emme ole tietoisia, täyttää psykologi sinisen puu- tai muovilaatikon hiekalla. Potilas laittaa eri hahmoja laatikkoon. Nämä hahmot edustavat elementtejä tai henkilöitä, todellisia tai epätodellisia, jotka potilaan tulee asettaa haluamallansa tavalla.

Tällaisia hahmoja ovat muun muassa ihmiset, eläimet, kasvit, rakennukset, kulkuvälineet, merkit tai luonnolliset erottajat kuten kalliot ja puut, scifi-esineet ja elokuvahahmot.

Tämän prosessin aikana terapeutin on tarkoitus rajoittaa sanojansa ja välttää antamasta mitään apua. Kun potilas on asettanut hahmot paikoilleen, ottaa terapeutti kuvan näkymästä ja analysoi sen myöhemmin terapiatunnin ulkopuolella.

Tämän prosessin tulokset ovat vaihtelevia ja yhdestä hiekkalaatikkoterapiatunnista voi syntyä monia tulkintoja. Jos esimerkiksi löydämme yksittäisiä hahmoja laatikosta, saattaa se kertoa meille, että potilas on yksinäinen tai tuntee olonsa hylätyksi. Toisaalta jos potilas luo väkivaltaisen skenaarion, saattaa se olla osoitus siitä, että potilas tuntee olonsa lohduttomaksi.

Millaisten potilaiden tulisi saada hiekkalaatikkoterapiaa?

Huolimatta siitä tosiasiasta, että terapeutit yleensä käyttävät hiekkalaatikkoterapiaa lasten terapiassa, voi tätä tekniikkaa kuitenkin käyttää minkä ikäisille vain. Se on erittäin hyödyllinen silloin kun potilaalla on vaikeuksia puhua tunteistaan. Tämä tekniikka on täydellinen potilaille, jotka ovat kärsineet jonkinlaisesta traumasta, kuten henkisestä tai fyysisestä pahoinpitelystä. Hiekkalaatikkoterapia on hyödyllinen myös ihmisille, jotka ovat käyneet läpi äärimmäisen surun tai joilla on henkisiä tai käytökseen liittyviä sairauksia.

Lapset vasta kehittävät tunteitaan. Heidän tunteensa ovat monimutkaisia ja usein he eivät edes tiedä kuinka he voisivat ilmaista itseään kaikilla voimavaroillaan. Siitä syystä terapeutit käyttävät hiekkalaatikkoterapiaa usein kouluissa. Psykologit käyttävät sitä myös sellaisten sairauksien arviointiin, jotka liittyvät kieleen, itsetuntoon, ihmissuhteisiin, kiusaamiseen tai perheongelmiin.

Kuinka hyödyllistä hiekkalaatikkoterapia on?

Hiekkalaatikkoterapia tuo takaisin osan nuoruuttasi ja sitä henkistä kehitystä, joka tapahtui tuona aikana. Tämä luova hiekkalaatikkoleikki tutkii potilaan arkkityyppistä kaavaa. Leikissä tehtävät teot vaativat visualisointia ja henkilökohtaisia valintoja, jotka aktivoivat sisäisen psykologian.

Terapeutti ottaa kuvia hiekkalaatikosta sen jälkeen kun potilas on lopettanut hahmojen asettelun. Terapeutti analysoi kuvat löytääkseen erilaisia henkisiä kaavoja potilaan alitajunnasta. Kyseessä on mielenkiintoinen tekniikka, koska se siirtyy kauemmas kielellisestä tutkimuksesta. Monissa tapauksissa potilaat, varsinkaan lapset, eivät pysty muuttamaan sanoiksi kokemaansa traumaa. Siispä vaikka potilaat eivät pystykään puhumaan kokemuksistaan, pystyy psykologi silti näkemään mitä heidän mielessään liikkuu.

Tällainen tekniikka on äärimmäisen hyödyllinen. Se luo stressistä vapaan ympäristön, jotta potilas tuntisi olonsa mukavaksi. Samalla tavoin luova leikki auttaa helpottamaan jännitystä ja luomaan terapiasta arvostettavan paikan. Siitä tulee vapaa tila potilaalle ilmaista itseään.