Haluan olla onnellinen omalla tavallani

21 kesäkuu, 2017

Me kaikki haluamme tuntea olomme hyväksi; tätä asiaa vastaan tuskin tarvitsee väitellä. Jos kysyt muilta ihmisiltä mitä he haluavat saavuttaa elämässään, harvoin he vastaavat että he haluavat olla onnettomia, surullisia tai tuntea itsensä epäonnistujiksi. Ihmiset haluavat tuntea miltä tuntuu olla onnellinen ja he näkevät vaivaa löytääkseen oman tapansa saavuttaakseen sen.

Huolimatta siitä tosiasiasta että me kaikki haluamme olla onnellisia ja tyytyväisiä elämässämme, monet meistä eivät tiedä kuinka tehdä se. Onnellisuuden määritelmä näinä päivinä on varsin monimutkainen; elämme paradoksissa jossa mikä tahansa objekti voi tuoda sinut lähemmäksi, mutta samaan aikaan mikään ei tunnu olevan tarpeeksi sen saavuttamiseen.

Enemmän kuin subjektiiviseen onnellisuuden tilaan, juoksemme kohti mielikuvaa jonka olemme muuntaneet ihanteeksi. Nykyään onnellisuus on myytti joka säilytetään objekteissa jotka tekevät harvat rikkaammiksi sillä hinnalla, että ne tekevät muut tyytymättömiksi.

Loputon “onnellisuuden” etsintä

Yksinkertainen haku Internetissä on tarpeeksi havainnollistamaan nykyistä pakkomiellettä onnellisuuden löytämisen suhteen. Miljoonia artikkeleita jotka kertovat meille tekemään jotain tai olla tekemättä jotain muuta jotta voisimme olla onnellisia, mitä tiedemiehet sanovat onnellisuudesta, askeleet jotka on otettava jotta saavutamme sen, tai tarkalleen mitä polkua meidän on kuljettava saavuttaaksemme sen.

Emme ole pelkästään pakkomielteisiä sen saavuttamisessa; me haluamme saavuttaa sen jokaisella elämänalueellamme: töissä, itsessämme, suhteissamme, perheessämme, joka ikinen päivä elämässämme. Katsomme jokaisen mahdollisen kulman taakse löytääksemme avaimia jotka saisivat meidät tuntemaan itsemme siunatummaksi.

yksi hymynaama

Tämä etsintä on loputon tehtävä, sillä kuten se on määritelty, siitä on tullut tyhjä ihanne, mahdoton saavuttaa. Nykyinen määritelmä joka onnellisuudesta on tehty on lähempänä rakkautta jota näemme elokuvissa tai sankarillista Pyhän Maljan etsintää kuin sen todellista merkitystä.

Onnellisuuden bisness

Yritykset ja markkinointimaailma eivät koskaan ole olleet kaukana nykyisten ja potentiaalisten asiakkaidensa tarpeista. Kummatkin etsivät aina tyydyttämättömiä tarpeita, ja kun niitä ei löydy, he ottavat vastuun niiden luomisesta tai etsivät uusia tapoja tuoda tuote tai palvelu maailmaan joka ottaa tämän paikan.

Onni koukuttaa meitä, se myy, ja koko maailma haluaa sen. Yritykset tietävät sen ja he etsivät, suunniteltujen strategioiden kautta, asiakkaidensa lojaalisuutta ja tyytyväisyyttä. He pelaavat tunteillamme jotta voisivat myydä meille onnellisuutta kuluttamisen kautta.

“Onnellisuus on muuttunut vain yhdeksi kuluttamisen elementiksi, ihan kuin se olisi tuote jonka voit hankkia supermarketista maksamalla siitä oikean summan.”

-Angela Vallvey-

rahaa paidan sisästä

Ei ole sattumaa että talouskriisi sopii yhteen kiihkeän onnellisuusmyynnin kanssa. Kriisin aikaan, onnellisuus on rahaa.

Onnellisuuden diktatuuri

Onnellisuudesta ei ole pelkästään tullut kuluttamisen objekti, mutta sitä myös painostetaan meille normina. Olemme menneet ajatuksesta “haluan olla onnellinen” ajatukseen “minun pitää olla onnellinen” ja matkalla olemme oppineet hyväksymään viestin “missä on tahto, siellä on tie.”

Tällaiset lauseet ovat kaksiteräisiä miekkoja. Toisaalta ne jakavat positiivisen ajattelun ja motivaation siitä että “mikään ei ole mahdotonta” tai “aion hymyillä enemmän ja valittaa vähemmän”, kun taas toisaalta näemme “minun pitäisi olla onnellinen”, tai “yritin, enkä pystynyt, joten tein jotakin väärin.”

Kun yhteiskunta on kriisissä, ja kun onnellisuuden myynti on myyntistrategia monille yrityksille, on aina hyvä muistaa että joskus, huolimatta siitä kuinka paljon haluamme jotakin, emme aina pysty; unohtamatta että vastuu siitä ettemme saavuta päämääriämme on aina meillä.

Onnellisuus ei asu yksin

Onnellisuus on subjektiivinen tunne niin kuin monet muutkin; se on yksi monista. Jokaisen henkilön sisäinen elämä on tehty tunteista jotka vaihtelevat ilosta ja onnesta suruun ja vihaan.

Jokaisella tunteella on käyttönsä ja jokainen niistä on tarpeellinen ja täyttää roolin elämässämme. Tunteet auttavat meitä lainaamaan tarkoituksen kokemuksillemme, ja siitä syystä on välttämätöntä meille kokea ja tuntea jokainen niistä.

Disneyn piti tulla opettamaan meille että surullisuus ja vihaisuus ovat välttämättömiä, että ne tekevät meistä ketä olemme. Inside Out -elokuvassa todellinen sankari on surullisuus, ja Goofball -saaren putoaminen pienen tytön mielessä oli hienoin vertauskuva siitä mitä me voimme käydä läpi.”

-Quinque Peinado-

inside out

Entä sinä: mitä sinä tarvitset ollaksesi onnellinen?

Onnellisuutta ei ole ennalta määritelty eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä yleisten tuotteiden tai taikasanojen kanssa. Jokaisella ihmisellä on heidän omat erikoispiirteensä, makunsa ja mieltymyksensä. Se mikä tekee toisen ihmisen onnelliseksi voi tehdä toisen erittäin onnettomaksi.

Onnellisuus ei tule ostamalla T-paitaa jossa on maailman positiivisin teksti, seuraamalla toisten ihmisten suunnitelmia, tai hymyilemällä tekohymyä valokuvissa. Se on paljon yksinkertaisempaa kuin kaikki se: on kyse oikeiden kysymysten kysymisestä itseltäsi ja vastausten etsimisestä standardisoiduista teksteistä tai tyhjistä tuotteista.

Kyllä, kaikki ovat onnellisia nykyään. Aloitamme antamalle sen viisivuotiaille lapsille. Mutta etkö haluaisi olla onnellinen jollain muulla tavalla, Lenina? Omalla tavallasi, esimerkiksi; ei jonkun toisen tavalla.”

-Aldous Huxley, A Brave New World-