Käytä Hanlonin periaatetta kommunikoidaksesi paremmin sosiaalisissa verkoissa

· 28.2.2017

Sosiaaliset verkot ovat muuttaneet täysin tapamme kommunikoida. Jonkin aikaa sitten oli mahdotonta ajatella että keskustelisimme ystäviemme kanssa lähes reaaliajassa silloin kun emme olleet heidän kanssaan. Nyt tarvitsemme vain internetyhteyden, älypuhelimen ja käyttäjänimen sosiaaliseen verkkoon.

Se mikä ei ole kehittynyt meidän hyväksemme, on tapamme tulla toimeen toisten kanssa ja kielenkäyttömme keskeisenä ajoneuvona ihmissuhteiden muodostamisessa. Ja tietenkin, kun kommunikaatio ei tapahdu kasvokkain, väärinymmärryksiä tapahtuu, joista suurin osa kertoo enemmän ihmisestä joka tulkitsee viestiä kuin hänestä joka lähettää sen.

”Olen vastuussa siitä mitä sanon, en siitä miten ymmärrät sen.” 

-Tuntematon-

Elefantti huoneessa

Älypuhelin tärisee. Se on viesti jostakin sosiaalisesta verkosta. Katsot ruutuun ja luet: ”Hei! Mitä kuuluu?”

Sattumalta sinulla on huono päivä ja henkilö joka on kirjoittanut mies on pomosi jees-mies ja ajattelet heidän tarvitsevan jonkin lisäpalveluksen. Tai ehkä olet todella hyvällä tuulella ja se onkin sinun paras ystäväsi jonka kanssa halusit niin kovasti puhua. Mutta henkilö joka lähetti viestin ei voi tietää kaikkea tätä. He eivät voineet tietää koska tämä ei ole kasvokkain kommunikoimista. Niin ollen, heidän saatavillaan ei ole niitä muita kielen avaimia, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin sanatkin:

  • Proksemiikka: paikka ja tilallinen käytös jossa keskustelu tapahtuu. Ei ole sama asia tervehtiä jotakuta kadulla joka on selkeästi kiireinen ja pyytelee anteeksi kiirehtiessään kuin jotakuta sosiaalisessa verkossa. Kun olemme yhteydessä sosiaalisiin verkostoihimme, saatamme olla kiireisiä työskennellessämme tietokoneella. Katsomme viestejä tarkoituksenamme päättää ovatko ne kiireellisiä, mutta meillä ei ole mitään tarkoitusta vastata. Ja tässä kohtaa vastaanottaja voi loikata suoraan lukemattomiin johtopäätöksiin, joiden mukaan mahtuu dramaattisia versioita kuten: ”He eivät pidä minusta koska he eivät vastaa”, ”Olen suututtanut heidät”, tai ”Mitä olen voinut tehdä?”
  • Vokaalinen tai ekstralingvistinen käyttäytyminen: tämä viittaa omaan kielen ääntämiseemme, sen sävyyn ja muotoon, mutta ei sisältöön. Niin paljon kuin näitä käytämmekin, ironiaa, sarkasmia tai edes vitsejä ei tunnisteta hyvin kommunikaatiostamme kun käytämme sosiaalisia verkkoja. Äänensävy on erittäin tärkeä osa kieltä, mitä tulee viestin sanoman ymmärtämiseen, ja teknologian maailmassa tämä voidaan vangita vain ääniviesteihin.
Kommunikoida puhelimessa

  • Verbaalinen ja lingvistinen käyttäytyminen: kyllä, tämä viittaa varsinaiseen kieleen jota käytämme kirjoittaessamme viestiä. Mutta myös tässä vastaanottajan etäisyys on suuressa roolissa. Jos poika josta pidät sanoo sinulle ”hei” kasvokkain, se saattaa tehdä sinut hermostuneeksi ja saattaa saada sinut vastaamaan kuin sinulla olisi jonkinlainen kommunikaatiohäiriö: änkytys, afasia, anomia… Se ei ole sama asia kuin silloin kun olet kotonasi ystäviesi ympäröimänä, ja sinulla on aikaa miettiä ja kysyä neuvoa siihen, miten voisit vastata niin ”ettet vaikuta hermostuneelta tai typerältä” tai ”että viestisi on jotain omaperäistä.”

Kaikki tämä on jotakin sellaista mistä suurin osa meistä on tietoisia. Tiedämme että kaikella on merkityksensä kommunikaatiossa, äänensävystä välimatkaan, mutta sosiaalisissa verkoissa emme ota tätä huomioon. Se muuttuu elefantiksi huoneessa; me kaikki näemme sen, mutta jokainen selittää sen eri tavalla, ymmärtäen viestit niin kuin parhaaksi näemme.

”Kommunikoidaksemme tehokkaasti meidän tulee ymmärtää että olemme kaikki erilaisia siinä suhteessa kuinka koemme maailman ja me käytämme tätä ymmärrystä oppaana kommunikoinnissa toisten kanssa.”

Tony Robbins-

Hanlonin periaate

Robert J.Hanlon antoi meille jo ratkaisun tähän sosiaalisissa verkoissa ilmenevään ongelmaan vuonna 1980, ennen kuin niitä oli vielä edes olemassa, kuuluisassa kirjassaan Murphyn laki. Tässä kirjassa hän esitti mikä tunnetaan Hanlonin periaatteena tai Hanlonin partaveitsenä: ”Älä koskaan selitä pahantahtoisuudella sitä, minkä voi selittää yhtälailla tyhmyydellä.”

puhekuplat

Tämän periaatteen seuraaminen tarkoittaa sitä, että vähennämme tarkoituksellisuuden määrää jonka liitämme suurimpaan osaan sosiaalisissa verkoissa olevassa kommunikaatiossa. Monet virheet jotka huomaamme ja tulkitsemme halveksiviksi ovat ennemmin olosuhteiden tuloksia ja erehdyksiä. Tosiasiassa maailma todennäköisemmin unohtaa meidät kuin on salaliitossa meitä vastaan.

Kuten kerroimme edellisessä osuudessa, kirjoitetusta informaatiosta puuttuu useita elementtejä jotka meillä on käytössä suorassa kommunikaatiossamme. Tästä syystä meidän tulee olla varovaisempia kirjoitetun viestin tulkinnassa. Tällä tavoin vältämme vihaisuutta ja väärinkäsityksiä, joissa ei lopulta ole mitään järkeä.