Fritz Perls, mielenkiintoinen hahmo psykologian historiassa
Friedrich Salomon Perls, paremmin tunnettu nimellä Fritz Perls, oli saksalainen lääkäri, psykiatri ja psykoanalyytikko. Hän oli Gestalt-terapian isä. Hän oli ristiriitainen ja kiehtova mies, joka vietti koko elämänsä intellektuelleissa piireissä, otti osaa teoreettisiin keskusteluihin ja matkusti maailmalla.
Perls syntyi juutalaiskorttelissa Berliinissä 8. heinäkuuta vuonna 1893. Hänellä oli kaksi vanhempaa siskoa, Elsa ja Grete. Hänen isänsä Nathan oli viinikauppias, joka oli usein poissa kotoa. Hänen äitinsä Amalia oli peräisin alemmasta keskiluokkaisesta perheestä. Amalia sai Fritzin syvästi kiinnostumaan taiteesta, joka jäi osaksi Perlsiä hänen loppuelämäkseen.
“Terapian tarkoitus on varmistaa, että potilas tietää milloin hän kokee itsensä, milloin hän näkee maailmansa ja milloin hän käyttää älyään.”
-Fritz Perls-
Eräässä haastattelussa Grete kuvaili veljensä lapsuutta hieman villinä. Hän oli vaikea lapsi, mutta hyvä oppilas. Hän suoritti toisen asteen koulutuksen Mommsen-Gymnasiumissa Berliinissä. Tämä oli äärimmäisen ankara koulu, jossa antisemitismi oli laajalle levinnyt. Perls erotettiin koulusta hänen ollessaan 13-vuotias. Rangaistuksena hänen isänsä pakotti hänet työskentelemään harjoittelijana karkkikaupassa.
Fritz Perlsin suhde isäänsä oli aina hieman sotkuinen. Päiväkirjoissaan hän kuvailee isäänsä tekopyhänä kaksinaismoraalisena miehenä. Hän uskoi, että hänen isänsä vihasi hänen äitiään ja petti tätä muiden naisten kanssa. Perlsin tuntema torjunta isäänsä kohtaan oli niin voimakasta, ettei hän mennyt edes tämän hautajaisiin.
Kohtaaminen filosofian ja psykoanalyysin kanssa
Fritz Perls teki henkilökohtaisen päätöksen palata humanistisiin tieteisiin suuntautuvaan kouluun, Askaniches Gymnasiumiin. Siellä hän tapasi Max Reinhardtin, teatteriohjaajan, joka kehitti hänen rakkauttaan taiteeseen. Tämä pysyi aina hänen kuolemaansa asti.
Myöhemmin hän alkoi opiskelemaan lääketiedettä. Ja hieman ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen hän aloitti vapaaehtoisena Punaisella Ristillä. Tämä jätti häneen syvät jäljet, mutta hän puhui siitä vasta vuosia myöhemmin elämänkerrassaan.
Vuonna 1920 Fritz Perls sai tohtorinarvon Frederick Wilhelmin yliopistosta Berliinistä. Myöhemmin hän erikoistui neuropsykiatriaan. Sitten hän tapasi filosofi Friedlanderin, jonka vaikutukset olivat merkittäviä Perlsin työlle. Vuonna 1923 hän päätti lähteä New Yorkiin, mutta palasi takaisin turhautuneena sen jälkeen, kun hänen lupaansa ei arvostettu, eikä hän ei puhunut englantia. Tämä huono ajanjakso sai hänet aloittamaan psykoanalyysin Karen Horneyn kanssa. Tämä muutti Fritzin elämän.
Perlsin uranvaihto
Psykoanalyysi kiehtoi Perlsiä. Hän päätti, että hän halusi olla analyytikko. Mutta hänen oli muutettava Frankfurtiin toimiakseen psykiatri Kurt Goldsteinin apulaisena, joka työskenteli Gestalt-psykologian parissa. Siellä hän tapasi Laura Possnerin, opiskelijan, josta tuli pari vuotta myöhemmin hänen vaimonsa. Monet läheiset ihmiset olivat suhdetta vastaan, sillä Perls oli tuolloin 36-vuotias ja Laura vain 24.
Vuotta myöhemmin Perls alkoi työskentelemään analyytikkona Wienissä. Vuonna 1928 hänestä tuli täysiaikainen terapeutti Berliinissä. Vuosina 1928-1930 Perls suoritti psykoanalyysin Eugen Harnickin ja Wilheim Reichin kanssa. Wilhelm oli Freudin oppilaita, mutta hän oli etääntynyt Freudin teorioista. Monet teoriat, joita Perls kehitteli, olivat Reichin inspiroimia.
Gestalt-terapian synty
Hitlerin valtaannousun jälkeen Fritz Perls pakeni Alankomaihin. Sen jälkeen kun hän, hänen vaimonsa ja tyttärensä olivat kokeneet kovia aikoja, Ernst Jones auttoi häntä saamaan psykoanalyytikon töitä Johannesburgista, Etelä-Afrikasta. Vaimonsa Lauran kanssa hän perusti Etelä-Afrikan psykoloanalyyttisen yhdistyksen. Vuonna 1936 hänet kutsuttiin Prahaan konferenssiin, ja siellä hänen ajatuksensa saivat aikaan sekasortoa. Hän oli jälleen kerran pahassa paikassa, ja hän päätti etääntyä perinteisestä psykoanalyysista.
Vaimonsa avulla Perls alkoi muodostamaan omia ideoitaan. Vuonna 1942 hän muutti New Yorkiin ja julkaisi ensimmäisen kirjansa: “Ego, Hunger, and Aggression: A Revision of Freud’s Theory and Method.” Neljä vuotta myöhemmin hän perusti Group of 7 –nimisen ryhmän muiden intellektuellien kanssa. Vuonna 1951 hän julkaisi kirjan, jonka monet ihmiset näkevät tämän uuden lähestymistavan raamattuna: “Gestal Therapy: Excitement and Growth in the Human Personality.”
Tämän kirjan synnystä on kiitettävä runoilija Paul Goodmania, joka antoi kirjalle sen kirjallisen sävyn. Kyseessä on monimutkainen kirja, joka käyttää Gestalt-psykologian, psykoanalyysin, fenomenologian, eksistenitalismin ja amerikkalaisen pragmatismin ajatuksia. Myöhemmin Perls lisäsi siihen myös buddhalaisia käsitteitä Japanin-vierailunsa jälkeen.
Gestalt-terapian teorian kohtalo oli monimutkainen. Vuonna 1956 Perls erosi Laurasta, ja he molemmat veivät teorian eri suuntiin. Kun Laura ja Paul Goodman pysyivät täysin uskollisina alkuperäisiin periaatteisiin, Paul ajautui kauemmas tästä näkökulmasta. Hän toi mukaan käsitteitä Zen-buddhalaisuudesta ja jopa israelilaisista kibbutseista. Elämänsä lopussa hän toimi enemmän gurun kuin terapeutin lailla. Hän kuoli sydänkohtaukseen pitkän matkan jälkeen.
Gestalt-terapian lähestymistapa
Voisimme sanoa, että Gestalt-terapia on suuntaus, joka keskittyy enemmän siihen miten potilaat kokevat oman todellisuutensa, kuin niihin asioihin mitä he kokevat. Kyse ei ole siitä, mitä henkilölle tapahtuu. Kyse on siitä, miten tuo henkilö näkee nämä asiat. Se painottaa prosesseja, ei sisältöä. Tämä keskittyminen on osa humanistista psykologiaa, ja sillä on kolme perusperiaatetta:
Gestalt-terapian kolme periaatetta
- Nykyhetken painottaminen. Gestalt-terapian mukaan ihmiset eivät havaitse menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta erillisinä todellisuuksina. Nämä kolme ajanjaksoa ovat osa yhtä yksikköä, joka on olemassa vain nykyhetkessä. Sekä menneisyys että tulevaisuus ovat vain nykyhetken projektioita. Eli Gestalt-terapia yrittää käsitellä nykyhetkeä. Ja tällä tavalla se yrittää auttaa ihmisiä löytämään tavan ratkaista ongelmia ja saavuttaa merkityksellisen elämän.
- Tietoisuus. Saavuttaaksemme paremman hyvinvoinnin, meidän on tarkasteltava itseämme läheltä. Tämä on uusien tapojen luomisen perusta, muokataksemme kokemuksemme nykyhetkessä. Kyseessä on polku, joka asettaa meidät asemaan, jossa keskitymme tapaamme tarkastella asioita joita ei todellisuudessa tapahdu. Se myös osoittaa meille, että meidän on löydettävä uusi tapa tarkastella henkilökohtaisia kokemuksiamme.
- Vastuun ottaminen. Tietoisuuden prosessin pitäisi tuoda meidät paikkaan, jossa voimme ottaa vastuun tekojemme seurauksista. Jos hyväksymme virheemme ja muodostamme ajatuksia riskeistä, jotka ovat osa tiettyä toimintaa, voimme saavuttaa itsenäisyyden. Tällä tavalla voimme antaa olemassaolollemme suunnan. Olemassaolon suuremmalla vapaudella ja merkityksellä.
Fritz Perlsin Gestalt-terapia ehdottaa intervention prosessia auttaakseen potilasta pääsemään irti hänen todellisuutensa ilmentymisestä. Sen pitäisi myös auttaa häntä suuntaamaan itsensä kohti itsenäisempää elämää. Hänen pitäisi kyetä keskittymään omaan potentiaaliinsa. Ihmiset ovat soveltaneet tätä monilla eri alueilla: kliinisillä ja sosiaalisilla alueilla, ja jopa työympäristössään.