Anna Freud ja hänen työnsä Sigmund Freudin jälkeen

5.4.2018 en Psykologia 25 Jaetut
Anna Freud ja Sigmund Freud

Anna Freud oli ei-toivottu lapsi. Hän oli perheensä kuudesta lapsesta kaikkein nuorin ja ainoa lapsi josta tuli harras ja melkein uhrautuva isänsä Sigmund Freudin opetuslapsi. Hän oli psykoanalyysin koekaniini ja myöskin Sigmundin jälkeen jättämän perinnön vastaanottaja. Annan osallistuminen lapsipsykologian alaan oli uraauurtavaa ja korvaamatonta.

Onneksi tämän mielenkiintoisen naisen nimi ei häipynyt unohdukseen. Hänen nimensä ei kadonnut siihen tyhjyyteen jonne muiden naishahmojen nimet oli työnnetty heidän aikansa miesten toimesta. Ada Lovelace on yksi heistä, maininnan arvoinen matemaatikko ja kielten ohjelmoinnin edelläkävijä; nainen joka ei ollut monelle mitään muuta kuin Lordi Byronin tytär.

”Etsin voimaa ja luottamusta aina itseni ulkopuolelta, mutta nämä piirteet tulevat vain sisältä päin. Ne ovat sisällämme koko ajan.”

-Anna Freud-

Myöskin Anna Freud oli suuren psykoanalyysin isän erinomainen tytär. Hän tuli tähän maailmaan kutsumatta, mutta hän onnistui nopeasti löytämään oman paikkansa muiden sisartensa ja perheenjäsentensä joukosta, jotka ihannoivat isäänsä sokeasti. Anna oli kuriton ja rauhaton, ja hän tavoitteli isänsä ihailua enemmän kuin mitään muuta. Valitettavasti Sigmund kohteli tytärtään enemmänkin potilaana kuin tyttärenä.

Vuonna 1920, kun Anna oli Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen jäsen, hänen elämänsä sai uuden suunnan. Sigmund Freudin oli jo diagnosoitu sairastavan suusyöpää ja Anna oli päättäväinen, ettei hän jättäisi isäänsä yksin hetkeksikään. Hän ajattelin kuitenkin, että voisi suunnata uransa uusille alueille. Sen sijaan että hän harjoittaisi psykoanalyysia, hän päätti hoitaa nuoria lapsia pedagogisesti psykoanalyyttisin suuntaviivoin. 

Mitä hän aloitti Wienissä vuonna 1925, hän jatkoi Englannissa toisen maailmansodan yhteydessä. Se oli keskeinen vaihe, jossa hänen todellinen työnsä sai alkunsa. Hänen työnsä jatkoi tavallaan Sigmund Freudin työtä, mutta yhdistämällä siihen uusia lähestymistapoja.

Anna Freud työhuoneessaan

Anna Freud ja egon psykologia

Anna Freud oli aina kovin käytännöllinen nainen. Hän ei pitänyt liiallisesta spekuloinnista. Siten hänen kirjansa ovat täynnä tapaustutkimuksia, jotka olivat perustana hänen ideoidensa oikeuttamiseksi ja kehittämiseksi. Mitä ”neiti Freud” halusi eniten oli se, että psykoanalyysilla olisi terapeuttista käyttöä ihmisten elämässä, etenkin lasten elämässä.

  • Läpi elämänsä häntä kiinnosti enemmän henkiset dynamiikat kuin henkiset rakenteet. Näin ollen häntä kiinnosti enemmän ITSE kuin SE, sekä mielen tiedostamaton puoli, jota hänen isänsä niin intohimoisesti rakasti.
  • Anna Freud tuli todella tunnetuksi kirjastaan ”Minän suojautumiskeinot”. Tässä kirjassa hän selittää miten jokainen dynamiikka toimii. Hän itse asiassa omisti kokonaisen osan kirjasta näiden suojautumiskeinojen käyttöön lapsissa ja nuorissa.
  • Hän sukelsi myös erääseen mielenkiintoiseen ajatukseen, nimittäin siihen, että useimmat meistä käyttävät eri suojautumiskeinoja, eikä siinä ole mitään patologista. Anna Freud ei keskittynyt niin paljon siihen mihin hänen isänsä enemmänkin keskittyi, eli mahdollisten poikkeavuuksien oireisiin. Anna pyrki yhdistämään isänsä teoreettisen prisman käytännöllisempään psykologiaan.

Useista Anna Freudin esittämistä suojautumiskeinoista me voimme löytää:

  • Tukahduttaminen: Vastaus tarpeeseen lopettaa ajatukset ja tunteet, jotka jatkavat ahdistuneisuuttamme.
  • ProjektioKyky ja taipumus nähdä omat viat muissa henkilöissä.
  • Siirtymä: Negatiivisten tunteiden siirtäminen kolmansille osapuolille.
  • Regressio: Nuoreen ikään palaaminen psykologisesti, soveltaen tämän iän tapoja ja rakenteita.

Anna Freud isänsä kanssa

Aika Iso-Britanniassa ja lapsipsykologia

Vuonna 1941 Anna Freud avasi päiväkodin ja useita koteja lapsille Wedderburn Streetille, ​​Hampsteadenissa, Lontoossa. Noina aikoina hän luki myös Maria Montessorin teoksia ja hän oli liikuttunut kaikista pienistä sodan traumatisoineista lapsista. Näin hän päätti, että oli aika jatkaa eteenpäin ja tehdä töitä sen osa-alueen edistyksen eteen, joka häntä niin kiinnosti.

  • Hän perusti teorioidensa kehityksen hänen isänsä lähestymistapojen pohjalta. Hän oli kuitenkin selvillä siitä, että kun käsitellään traumoja, hän jättäisi ”sen ja superegon” pois ja keskittyisi sen sijaan ”minään.”
  • Kun Anna aloitti psykoterapiansa, hän yritti välttää niin paljon kuin vain pystyi sitä oletusta että ”isähahmo” on niin tyypillinen psykoanalyysissa. Hän tiesi että lapset tarvitsevat lämpöä, ystävällistä ja rentoutunutta ympäristöä voidakseen kommunikoida mukavasti.
  • Anna Freud oli ensimmäinen joka käytti pelejä (peliterapia) mekanisminaan astuakseen sisään lapsen tunnemaailmaan. Pelien myötä myöskin hänen roolinsa terapeuttina muuttui. Sen sijaan että hän esittäytyi kaukaisena auktoriteettihahmona, hän pyrki käsittelemään lapsia käyttäen läheisyyttä ja heidän omaa kieltään.

Eli klassinen terapeutin sohva siirrettiin syrjään leikkihuoneiden tieltä, jotka ovat paljon sopivampi vaihtoehto lapsille ja spontaanteille ilmaisuille.

iso käsi ja vauvan käsi

Aikaisten suhteiden tärkeys

Läpi elämänsä Anna Freud puolusti huolenpidon tarvetta ja lasten varhaisiin suhteisiin kohdistamista olennaisena mekanismina kunnolliselle kehitykselle. Hänen työnsä hylättyjen ja vakavasti laiminlyötyjen lasten kanssa loi perusteet useille peräkkäisille tutkimuksille.

”Olen aina halunnut itselleni jotain paljon primitiivisempää. Se ei varmastikaan ole mitään muuta kuin kanssani yhteydessä olevien ihmisten rakkaus, sekä heidän hyvä mielipiteensä minusta.”

-Anna Freud-

Myöskin hänen toinen uraauurtava aloitteensa oli suositus, että lapsia ei vietäisi sairaalaan sen useammin kuin on todellakin tarve. Eikä myöskään orpojen tai hylättyjen lasten tulisi pysyä orpokodeissa liian pitkään. Lapset tarvitsevat perheen suomaa läheisyyttä ja äitihahmon. Mikä tahansa etäisyys perhesuhteista (tai perheen korvaajista) aiheuttaa stressiä ja pelkoa, ja sillä on vaikutus lapsen aivoihin sekä psyykkiseen kehitykseen.

Anna Freud teki töitä sen eteen, että hänen vastaanottonsa tuntuisi ”perheyksiköltä.” Tällä tavoin jokainen hylätty tai sodan traumatisoima lapsi voisi löytää ystäviä – uusia sisaruksia – sekä sijaisäidin tai psykoterapeutin, joka hoitaisi lapsen traumoja ja toistuvia painajaisia.

Anna Freud vanhempana

Annan isällä oli tapana kutsua Annaa ”mustaksi paholaiseksi”, sillä tällä oli melko voimakas tahto sekä kaikenlaisia päähänpistoja. Anna ei koskaan hylännyt isänsä teoreettista perintöä; hän itse asiassa kehitti sitä ja hioi sen reunat sileämmiksi. Hän oli tekemisissä isänsä jälkeen jättämien löysien, huolimattomien tavoitteiden kanssa, sekä hänen pinnallisen lapsuusajan koulutuksen tutkimisen kanssa.

Anna Freudin terapeuttinen harjoitus oli omistettu yksinomaan lapsille. Lisäksi hän omisti elämänsä niiden lasten suojelemiseen, joilta puuttui jopa perushuolenpito. Hän perusti useita päiväkoteja, klinikan sekä psykoterapeuttien koulutuskeskuksen, joka oli keskittynyt lasten psykoanalyysiin.

Neiti Freud kuoli 82-vuotiaana, ja hänen tehtävänsä oli täytetty. Hän oli psykoanalyysin äiti ja sen kehityksen suojelija.

Lähteet

  • Anna Freud (2004). Psicoanálisis del desarrollo del niño y del adolescente. Barcelona: Editorial Paidós Ibérica
  • Sigmund Freud & Anna Freud (2014). Sigmund y Anna Freud. Correspondencia 1904-1938. Colección Psicología Profunda. Argentina: Ediciones Paidós
  • Anna Freud (1980). El Yo y los mecanismos de defensa. Barcelona: Editorial Paidós Ibérica (Suom. ’Minän suojautumiskeinot.’)
UUTISIA VERKOSSA