Erämaan armoille

Kirjoittanut ja tarkastanut elokuvakriitikko Leah Padalino.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Miksi päättää elää kuin kerjäläinen, jos sinulla on jo kaikkea? Miksi jättää kaikki luksus ja mukavuus taakse ja alkaa elämään kuin villi? Ehkä haluat vain elää, sanan varsinaisen merkityksen mukaan. Olla elossa, syödä selviytyäkseen, olla osa luontoa, unohtaa yhteiskunnan säännöt ja olla vapaa… Tästä on kyse elokuvassa Erämaan armoille, jonka Sean Penn ohjasi vuonna 2007.

Erämaan armoille –elokuvan perusteet

Jon Krakauerin kirja on tämän elokuvan inspiraatio, ja se käsittelee erästä tositarinaa: Christopher McCandlessin tarinaa. Hän oli Virginiassa syntynyt nuori mies, joka kuului yläluokkaiseen perheeseen. Hän eli hyvän nuoruuden vanhempiensa kanssa. Kuitenkin todellisuudessa, malliperheen ulkomuodon takana, keskustelut olivat todella yleisiä. McCandless oli nuori mies joka suoriutui erinomaisesti opinnoistaan aina nuoresta pitäen. Hän valmistui antropologian ja historian opinnoista, ja hän rakasti lukemista.

Kaksi hänen lempikirjailijaansa olivat Tolstoi ja Thoreau. He inspiroivat häntä ja johdattivat hänet tekemään yhden radikaaleimmista päätöksistä elämässään. Hän oli saanut tarpeeksi ulkomuotojen maailmasta, tehden aina ’’mitä hänen oli pakko tehdä,’’ ja materialistisessa maailmassa elämisestä, jossa hänen oli aina seurattava sääntöjä. Siksi hän päätti jättää kaiken taaksensa. Hän lahjoitti kaikki omaisuutensa hyväntekeväisyyteen ja aloitti soolomatkan, mukanaan vain reppu ja muutama omaisuus.

Sankari on syntynyt

McCandless halusi kokea absoluuttisen vapauden tilan. Hän halusi olla luonnon kanssa yhtä. Tämä ei ollut helppoa, mutta tämän polun hän kuitenkin päätti itselleen valita.

Tämä romanttinen näkemys elämästä ja villistä puolestamme teki McCandlessista legendaarisen sankarin, joka toimi amerikkalaisen 1900-luvun kansanperinteen polttoaineena. Mutta tämän legendan takana piilee aina mahdollinen synkempi totuus. Haittapuolesta, joka poisti tästä modernista sankarista mystisyyden ja hänen haasteistaan, tuli perintö hänen seuraajilleen.

Erämaan armoille esittää suloisen version tästä hahmosta legendojen kokoelmana, joka on hänen siskonsa sekä itse McCandlessin selostama. Hän matkustaa kaikkein karuimpien paikkojen ja mielenkiintoisimpien polkujen läpi, ja eksyy myös suurien kaupunkien kaikkein synkimpiin paikkoihin…

Vapaus

Voimmeko todella olla vapaita maailmassa, joka on täynnä velvollisuuksia ja tehtäviä? Voimme puhua sosiaalisesta ja poliittisesta vapaudesta, sekä sananvapaudesta, mutta ne ovat kaikki rajoitettuja. Voimmeko edes puhua vapaudesta, jos rajoja on olemassa?

Vapaus, sanan varsinaisessa merkityksessä, ei saisi olla rajoitettua. Siksi vapauden käsite on nykypäivänä ollut jatkuvassa muutoksessa. Kun ajattelemme vapautta, ajattelemme vapauden olevan riippuvainen jostain. Esimerkiksi sosiaalinen vapaus on riippuvainen laeista ja moraalista, ja ne myös rajoittavat sitä.

McCandlessista tuntui, ettei hän ollut koskaan ollut vapaa, että kaikki mitä hän oli elämässään tehnyt oli häneltä odotettua. Yhteiskunta pakottaa meidät seuraamaan sääntöjä: opiskelu, työ, talon ostaminen ansaitsemillamme rahoilla… kaikella tällä on tekemistä materialististen asioiden kanssa.

Ihmiset valmistuvat yliopistosta statuksen, voiman, ‘’jonakin olemisen’’ symbolina, sen sijaan että he oikeasti opiskelisivat oppiakseen. Samaan aikaan yliopistotutkinnot avaavat ovet työpaikkoihin, saadaksemme rahaa, jotta voisimme ostaa materiaalisia asioita jotka tekevät meidät ’’onnelliseksi.’’

Utopian alkuperä

McCandless nautti oppimisesta ja lukemisesta, muttei nähnyt sitä tavoitteena jonka olisi halunnut saavuttaa. Yliopistotutkinto ei merkinnyt hänelle mitään. Mutta hänen perheensä kuitenkin piti sitä suurena saavutuksena, asiana jota jokaisen ’’hyvän lapsen’’ pitäisi tavoitella. Mutta McCandlessille se ei ollut mitään muuta kuin este onnellisuuden löytämiselle.

Tämä nuori mies päätti pistää oman utopiansa käytäntöön, jättää kaiken taaksensa ja olla vapaa. Hän ei välittänyt äärimmäisten olosuhteiden kokemisesta, kuten kadulla nukkumisesta tai metsästämisestä syödäkseen. Hän halusi olla kuin villieläimet, jotka elivät luonnon sääntöjen mukaan. Hän halusi kokea maksimaalista vapautta, jotain joka useimmille ihmisille ei ole muuta kuin unelmaa, utopiaa… McCandlessille tämä oli saavutettavissa oleva tavoite.

Erämaan armoille: myytin luominen

Niin kuin kyseessä olisi sankarin matka, Erämaan armoille näyttää päähenkilön evoluution ja hänen vapautensa etsinnän. Ihmiset, jotka tunsivat McCandlessin matkan, lisäsivät polttoainetta legendaan, ja vähä vähältä siitä tuli myytti. Tämä on jotain, joka vaikuttaa nyt melko monimutkaiselta, sillä teknologia on ottanut vallan maailmastamme, ja tämä on muuttanut legendat joksikin menneeksi asiaksi.

Tavallisesti sankarit tuntevat kutsun aloittaa matkansa. He suorittavat urotekoja, ja jossain vaiheessa heidän vaikeuksistaan tulee niin voimakkaita, että he harkitsevat luovuttamista. Myöhemmin tapahtuu jotain (usein yliluonnollista), joka saa heidät saamaan uskonsa takaisin ja jatkamaan matkaa.

McCandlessista tuli eräänlainen moderni sankari tämän matkan jälkeen, legendan arvoinen hahmo. Tottakai monet hänen saavutuksistaan ovat liioiteltuja, vääristeltyjä tai vähäteltyjä, mutta kaikki tämä muutti McCandlessin myytiksi. Jokainen oli kuullut hänestä, ja kun hänet löydettiin kuolleena, hänen tarinansa vain voimistui. Hänen kuolemansa lisäsi positiivisesti myytin syntyä.

Taistelu ihanteiden puolesta

McCandless muuttui utopiaksi, ihanteiden taistelun ruumiillistumaksi. Erämaan armoille –elokuvassa on kyse toivosta, luonnosta nauttimisesta sen puhtaimmassa muodossa, vaikeuksista ylipääsemisestä, ja ennen kaikkea erosta. Erosta rutiineistamme, monoonisuudesta, jossa olemme sitä, mitä meillä on. Erosta elämästä, jossa materialistiset asiat hallitsevat meitä, ja jossa olemme unohtaneet olevamme kuolevaisia.

Locus terribilis ja locus amoenus

McCandless tiesi kuinka kaapata tämän oleellisuuden, elää elämää eikä mitään muuta, nauttia siitä mitä luonto tarjosi hänelle, vaikka siitä tulisi synkkä ja vaikea. Elokuvassa kaupunki on ’’locus terribilis,’’ joka tarkoittaa että se on paikka, johon hän ei kuulu. Se on paikka, jossa ihmiset, jotka eivät halua seurata sääntöjä, ovat tuomittuja elämään absoluuttisessa kurjuudessa.

Ja päinvastoin luonto on locus amoenus. Tämä on se idyllinen paikka, jossa ihmiset, jotka ovat jättäneet materialistiset asiat taakseen, eivät tarvitse mitään muuta. Kaupungissa McCandless menee turvakotiin, etsien mukavaa sänkyä, mutta päätyy kuitenkin hylkimään sitä. Rankoista sääolosuhteista huolimatta, mikä tahansa oli hänelle parempi kuin eläminen kaupungin synkimmässä osassa. Hänen paikkansa ei ollut siellä, hänen utopiansa ei ollut siellä. Tässä paikassa kaikki oli ostettava rahalla.

Elokuva Erämaan armoille saavuttaa tavoitteensa ehdottomasti. Se onnistuu herättämään meidät tästä epätodellisesta maailmasta, joka orjuuttaa meidät, se saa meidät poistumaan rutiineistamme ja mukavuusalueiltamme. Se rohkaisee meitä etsimään vapautta!