Ensimmäinen kertani psykologin luona

13.12.2017 en Psykologia 0 Jaetut
nainen on mennyt psykologin luokse

En koskaan ajatellut, että minun pitäisi käydä psykologin juttusilla. En ollut koskaan välittänyt liiemmin psykologin työstä tai ajatellut mitä hyötyä terapiasta voisi minulle olla. Mutta eräänä päivänä kaikki muuttui. Aloin tuntea, että jokin ei ollut oikein enkä osannut selittää miksi.

Tunsin itseni vähemmän motivoituneeksi. En saanut samanlaista mielihyvää asioista, joista kerran olin niin kovin nauttinut. Sängystä nouseminen muuttui vaikeammaksi eikä kotoa poistuminen enää ollut niin helppoa, vaikkakin oloni helpottui aina, kun sain itseni lähtemään johonkin. Halusin asioita, mutta en kyennyt niihin. Se oli outo tunne. Se sai minut ajattelemaan, että jokin ei varmasti ole kohdillaan mielenterveydessäni.

Aika kului eikä mikään näyttänyt muuttuvan tai paranevan. Lopulta päätin suunnata psykologin luokse. En tiennyt mitä odottaa, mitä sanoa tai miten aloittaa, kun saavuin hänen toimistoonsa. Olin todella hermostunut ja väsynyt. Nyt kun olen huomannut tuloksia, voin sanoa, että se varmasti oli sen arvoista. Se oli myös hyvin erilaista kuin olin odottanut.

“Kaikki puhuvat mielestä ilman esteitä, mutta he hämmentyvät joutuessaan määrittelemään sen.”

B.F. Skinner

nainen terapeutin luona

Psykologi ei kerro sinulle mitä haluat kuulla, hän kertoo totuuden vaikka se sattuisi

Kun tapasin psykologini ensimmäistä kertaa, hän alkoi kysellä minulta miksi päätin pyytää apua. Se pelotti minua, sillä en osannut selittää sitä. Kuten aiemmin mainitsin, oloni tuntui vain todella kurjalta. En löytänyt mitään syytä tai sanoja epämukavuudelleni. Ja päinvastoin kuin odotin, puhuminen psykologin kanssa oli todella yksinkertaista.

Hän auttoi minua muodostamaan ongelmani sanoiksi. Hän ei saanut minua tuntemaan yksinäisyyttä tai avuttomuutta, eikä hän kertonut minulle sitä mitä halusin kuulla. Hän yksinkertaisesti opetti minua analysoimaan ja työstämään sitä mikä ei ollut elämässäni hyvin. Hän auttoi minua olemaan tietoinen puutteistani, mutta myös mahdollisuuksistani.

“Elämäsi ei niinkään määrity sen mukaan mitä elämä tuo sinulle, vaan sen mukaan millainen asenne sinulla on elämään; kyse ei ole siitä mitä tapahtuu, vaan siitä miten mielesi katsoo tapahtunutta.”

Khalil Gibran

Mutta me emme vain jutelleet. Alusta alkaen, jo ensimmäisestä käynnistä, sovimme yhteisen tavoitteen. Halusimme auttaa minua ylittämään epämiellyttävät tunteeni, jotka olivat saaneet minut varaamaan ajan alkujaankin. Tämä on kenties terapian vaikein osa. Et ole passiivinen, et saa maagista ratkaisua ongelmiisi hetkessä. Sen sijaan huomaat, että ongelmasi voivat muuttua, kasvaa tai kadota. Kaikki riippuu siitä, miten sinä näet ongelmasi ja mitä päätät tehdä niille, suoraan tai epäsuorasti.

Silloin ymmärrät, ettei maagisia loitsuja ole olemassa. Muutos on vaikeaa. Joskus on vaikeampaa muuttua kuin kärsiä ongelmasta, joka alkujaankin toi sinut psykologin paikkeille. Prosessin aikana ajatuksesi siitä kuka olet, voi muuttua, ja se voi tuntua pelottavalta. Tavoitteena ei kuitenkaan ole saavuttaa lyhyttä hyvänolon tunnetta. Työstät muutosten eteen, jotka auttavat sinua voimaan hyvin pitkällä aikavälillä.

“Psykologian tarkoitus on antaa meille täysin erilainen idea siitä minkä tunnemme parhaiten.”

-Paul Valery-

kädet antavat turvaa

Hyvä psykologi auttaa sinua vapautumaan syyllisyydestä, mutta myös ottamaan vastuun omista tunteistasi 

Kun aloitat terapian ja muutokset ottavat paikkansa, kaikki ei suju lempeästi purjehdellen. Usein, kun olin tietoinen ongelmistani, yritin lokeroida niitä. Valitsemani lokerot eivät kuitenkaan aina mukailleet niitä, joita psykologini kertoi minulle.

Tämä horjutti luottamustani, sillä uskoin, ettei kukaan tunne minua paremmin kuin minä itse. Myöhemmin ymmärsin, että aivan kuten kukaan ei tunne minua paremmin kuin minä, olen erikoistunut tuntemaan henkiset jouset ja hammasrattaat tavalla, jolla psykologi näkee ne. Se oli jotakin hyvin yksinkertaista, mutta alkuun en ymmärtänyt sitä. Lopulta me kaikki voimme olla itsepetoksen mestareita.

Itsepetos ajaa meidät olemaan liian julmia tai liian hyviä itsellemme. Se tekee todellisuutemme näkemisestä mahdotonta. Niinpä me usein ryvemme syyllisyydessä, jota koemme tunteitamme tai itseämme kohtaan, kun kaikki ei aivan suju oikein.

Mutta terapia on kuin peili. Se näyttää sinut juuri sellaisena kuin olet, ei sellaisena kuin haluaisit olla tai sellaisena jota syyllistät itsesi olevan. Ensimmäisellä psykologinkäynnilläni sain apua syyllisyyteni kanssa, jota koin itseäni kohtaan: en kyennyt saavuttamaan tavoitteitani tai laittamaan niihin pienintäkään energian ripettä. Tässä mielessä hän myös auttoi minua ottamaan vastuuta syyllisyydestäni syntyneistä tunteista.

Kaikista näistä syistä ensimmäinen käyntini psykologin luona oli sen arvoista. Nyt olen vahvempi, minulla on enemmän resursseja ja ymmärrykseni maailmasta on nyt paljon tasapainoisempi. Nyt tiedän, etten ole täydellinen. Itse asiassa koen tiettyä kiintymystä epätäydellisyyttä kohtaan, joka aikaisemmin aiheutti minulle turhautumista. Voin kohdata elämän ja epäonnistua. Kaikki tämä ei tee minusta heikkoa, se ainoastaan vahvistaa motivaatiota.

Minulla on vielä pelkoja, mutta ne eivät enää hiiviskele ajatuksissani tai halvaannuta minua. Pelkoni eivät hallitse minua, sillä nyt minulla on tuki solmujeni kumoamisessa, jotka ennen pitivät minua vankina.

UUTISIA VERKOSSA