Rakas elämä, tästä lähtien aion elää intohimoisesti

· 1.12.2017

Rakas elämä,

Haluan sanoa, että olen pahoillani kaikista niistä ajoista, jolloin laiminlöin sinua. Olen pahoillani ajoista, joina en hyödyntänyt täysin kaikkea sitä mitä tarjosit minulle. Nyt kun olen voittanut pelkoni, ujouteni ja ennakkoluuloni, lupaan elää intohimoisesti tanssiakseni kanssasi aamuun asti, rakastaa sinua, kuunnella sinua ja saada sinut nauramaan, kunnes vatsaasi sattuu ja hengästyt. Sillä sinä ja minä ymmärrämme toisiamme ja ansaitsemme tuon ilon.

Tämän kertominen itsellemme jossain vaiheessa elämäämme merkitsee usein käännöspistettä, tai kuten hengellisyyttä rakastava sanoisi, ”herätystä”. Tästäkin huolimatta meidän ei aina onnistu hyödyntää kaikkia voimavarojamme ja toimintaamme tehdäksemme itsellemme vakaan lupauksen nauttia edessämme olevista päivistä.

”Elämänilo on aina jonkin tekemistä, jonkun rakastamista ja jonkin odottamista.”

-Thomas Chalmers-

Ehkäpä tavoite elää näin intensiivisesti vaikuttaa hedonistiselta, mutta tämän näkemyksen taustalla on yksinkertainen ajatus, josta kaikki aina antropologeista sosiologeihin (mukaan lukien positivistiset psykologit) ovat yhtä mieltä. Kaikkia ihmisten suorittamia toimintoja motivoi kaksi perusasiaa: selviytyminen ja – kun tämä on varmistettu – onnellisuuden saavuttaminen.

Olemassaolomme, silmiemme avaaminen joka aamu, jalan pistäminen toisen eteen ja kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ovat asioita, jotka vastaavat jatkuvaa ”yrityksen ja erehdyksen” prosessia. Tästä prosessista opimme vähitellen saavuttamaan sen mitä eniten haluamme: vakautta, sisäistä rauhaa, ja pohjimmiltaan… onnellisuutta. Saavuttaaksemme tavoitteemme meidän on lisättävä tähän reseptiin vielä yksi ainesosa: intohimo.

nainen tanssii värisumussa

Elämän salaisuus on elää intohimoisesti

Humanistinen psykologia on edelleen yksi tärkeimmistä ja hyödyllisimmistä psykologian alan suuntauksista. Sitä ei voi kuitenkaan ymmärtää ilman suurten ajattelijoiden Carl Rogersin ja Abraham Maslow’n apua. He olivat ensimmäisiä, jotka osoittivat ihmisten olevan oman täyttymyksensä herroja: heidän mukaansa meidän täytyy itse työskennellä joka päivä oman henkilökohtaisen kasvumme ja onnellisuutemme eteen.

Ennen Rogersia ja Maslow’ta muut koulukunnat, kuten Freudin psykoanalyysi ja jopa behaviorismi, määrittelivät meidät passiivisiksi olennoiksi, jotka ovat kykenemättömiä vaikuttamaan ympäristöönsä. Mikään ei voisi pitää vähempää paikkaansa. Kuten Rogers opetti, vain harva asia on ihmisille niin tärkeää, kuin nähdä itsensä toimivana ja kyvykkäänä muuttamaan ympäristöään neljää peruselementtiä hyödyntäen: joustavaa mieltä, vapaudentunnetta, itseluottamusta ja kokeilunhalua.

Monet samaan aiheeseen perehtyneet psykologit lisäsivät tähän vielä kuitenkin yhden osatekijän, jota he kutsuvat ”intohimon päämääräksi”. Täyttääkseen itsensä toteuttamisen tarpeen Abraham Maslow’n pyramidin huipulla ja vaikuttaakseen elämäänsä positiivisella ja merkityksellisellä tavalla tarvitsemme intohimoa. Intohimon kautta meissä syntyy vakaa ja uskollinen sitoumus, jonka avulla kohtaamme vastoinkäymiset, unohdamme pelkomme ja huolemme sekä elämme jokaisen päivän täynnä motivaatiota ja lupausta unelmistamme.

Hän, joka elää intohimoisesti pelkäämättä tai epäröimättä, ymmärtää että kaikella on syynsä, ja se syy on hänelle mieluinen ja iloa tuottava…

nainen poimii tähtiä taivaalta

Tästä lähtien elän täysillä

Voimme sanoa jokseenkin varmasti, että nykyajan kulutusyhteiskunta on saanut meidät vakuuttumaan siitä, että onni on lyhyt ja ohikiitävä tila, joka liittyy lähes aina paheisiin ja tiettyjen tavaroiden omistamiseen. Hieno auto, tietty puhelinmerkki, tietyt mukavuudet kotona, nimekkään vaatemerkin vaatteita… Kaikki nämä antavat meille kertakäyttöistä onnea, valheellisen tunteen hyvinvoinnista, joka tekee meistä todellisia addikteja.

Ehkä olisi parempi katsoa asioita erilaisesta, loogisemmasta näkökulmasta. Hyväksytään lopullisesti se, että onnen ei tarvitse olla lyhytaikaista tai ohikiitävää. Auttaaksemme itseämme saavuttamaan sellaisen elämän jonka haluamme ja tarvitsemme, ja joka voi antaa meille pysyvää hyvää oloa, meidän on tehtävä kovasti töitä joka päivä tietyillä elämämme osa-alueilla.

Pohditaan niitä.

valas taivaalla

Avaimet intohimoiseen elämään

  • Intohimon päämäärä: Ollaksemme onnellisempia päivittäin ja varmistaaksemme, että hyvä olomme on pysyvää ja tyydyttävää, meidän on löydettävä ne sisäiset intohimot, jotka määrittelevät meidät ja muovaavat elämäämme. Tämän vuoksi meidän on varmistettava, että kaikki mitä teemme on tyydyttävää, sekä sopusoinnussa arvojemme, identiteettimme ja henkilökohtaisten kiinnostuksenkohteidemme kanssa.
  • Rationaalisuus: Nykyään ymmärrämme, että tunteet ja intuitio ovat suuressa roolissa käytöksemme ymmärtämisessä. Tästä huolimatta meidän tulisi ymmärtää selkeästi, että tavoitellessamme onnea meidän tulisi tehdä järkeviä, vakaita ja objektiivisia päätöksiä. Tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ottaa etäisyyttä tiettyihin ihmisiin, jättää vanhan työpaikan aloittaakseen uuden projektin jne. Kaikki nämä päätökset vaativat loogista ja järkevää ajattelua. Ne vaativat myös vielä yhtä asiaa: rohkeutta.
  • Itsekuri. Vastoin yleistä uskomusta, elämän eläminen täysillä vaatii tiettyä määrää itsekuria. Joskus meidän on unohdettava välitön mielihyvä saadaksemme pitkän ajan seurauksia.

Hän, joka haluaa olla onnellinen, välttää viivyttelyä, antaa aikaa henkilökohtaiselle kasvulleen ja tietää, kuinka taistella haluamansa eteen.

Lopuksi: merkityksellisemmän ja positiivisemman elämän eläminen vaatii vahvaa tahtoa, kuria ja jonkin verran rohkeutta. Me kaikki tiedämme, että joskus meidän on tehtävä isoja päätöksiä, jotka auttavat meitä täyttämään nuo kauan odotetut toiveemme.

Sen uskaltaminen voi avata oven sille, että kykenee olemaan oma itsensä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin…