En pysty kaikkeen: olen väsynyt olemaan väsynyt
En aina pysty kaikkeen. Joskus se kaikki on minulle vain liikaa. Minulla ei ole riittävästi käsiä, silmiä – tai aikaa – kaikille ja kaikelle. Olen väsynyt olemaan väsynyt.
On totta, etten pysty tekemään kaikkea. On myös tervettä tunnistaa omat rajansa. Sen ymmärtäminen, että tarvitsen aikaa myös itselleni, on tervettä. Minulla on oikeus sanoa: “En pysty enempään.”
Moni meistä on tullut siihen pisteeseen, jossa on vain väsynyt olemaan väsynyt. Elämä voi ajoittain tuntua ylivoimaiselta, koska kyse ei ole ainoastaan kuolemanväsyneestä kehosta, vaan myös kahdesta vihaisesta äänestä, jotka kilpailevat sisällämme. Ensimmäinen niistä huutaa täydellä teholla: “Älä vain pysähdy. Sinulla on liian paljon tehtävää.”, kun toinen taas penää “Mitä, jos en vain pysty tähän enää”.
Ei ole riittävää vain laulaa koko sielullaan “Frozen, huurteinen seikkailu” -elokuvan tunnusmusiikkia “Let It Go”, viettää yhtä vapaailtaa tai irrottautua kaikesta muutaman tunnin ajaksi kuvitellen olevansa viimeinen maan asukas, joka viimeinkin saa olla yksin ja vapaa kaikista pakottavista velvoitteista.
Kaikki edellä mainitut ovat vain laastareita, jotka peittävät todellisen haavan. Ne saavat verenvuodon loppumaan, mutta eivät ratkaise ongelmaa.
On olemassa väsymystä, joka kavaltaa alla piilevän stressin ja ahdistuneisuuden. Emme kykene ajattelemaan selkeästi, ja niinpä sairastumme.
Olen väsynyt olemaan väsynyt, ja kyllästynyt käsittelemään elämää
Tässä on yksi esimerkki. Karoliina on töissä joka päivä kello 9-17. Joka päivä lopetettuaan työt hän huolehtii äidistään, jolla on Alzheimerin tauti.
Karoliina haluaa parasta kaikille. Hän haluaa huolehtia äidistään, turvata sisarensa tulevaisuuden, ja pitää yllä hyvää aviovaimon imagoa liitossaan.
Karoliinan fyysinen ja psyykkinen uupumus on äärimmäisen vakavaa. On päiviä, jolloin hän punnitsee eri vaihtoehtoja. Hän miettii jonkun palkkaamista äitinsä avuksi, mutta hän tietää tämän vaarantavan sisarensa opintojen tukemisen.
Aivot etsivät vaihtoehtoja. Otsalohko on se aivojen osa, joka käsittelee hienojakoisia suunnittelu-, pohdinta- ja analysointitehtäviä. Silloin, kun emme kuitenkaan kykene löytämään riittävän hyviä ratkaisuja, primitiivisempi ajattelu ottaa vallan.
Sydämemme lyöntitiheys kasvaa, hormonituotanto joutuu epätasapainoon, ja pelko ottaa meidät otteeseensa. Kaikki näyttää tuhoutuvan, ja väsymys hiipii jokaiseen elimistömme soluun.
En aina pysty kaikkeen, mutta se on ihan OK
“Minulla on liian paljon tekemistä. En tiedä edes mistä aloittaa. Mikäli en kuitenkaan aloita nyt, tilanne vain pahenee.” “Pomo antaa minulle potkut, jollen suoriudu tästä.” “Vanhempani suuttuvat, mikäli en mene….”
Kun tarkastelemme kieltä, jolla puhumme itsellemme, pystymme erottamaan kaavan “jos… sitten…”: “Jos en tee tätä, sitten….”
“Mielellä ei ole rajoja, mutta väsymyksellä on.”
Sellainen elämä, joka pohjautuu pahimpien uhkakuvien ennakoimiseen yksinkertaisesti väsyttää mielen ja tappaa energian. Sen hyväksyminen, ettet pysty kaikkeen, on tervettä. Mikäli yrität kantaa koko maailmaa harteillasi, lyyhistyt ennemmin tai myöhemmin.
Lue alla olevat ehdotukset huolella, ja tutki samalla omaa sydäntäsi.
Väsynyt olemaan väsynyt? Aika suunnata keskittymisesi uudelleen
Vaikka sitä onkin vaikea myöntää, me usein putoamme itse kaivamaamme kuoppaan. Se, että kerromme itsellemme: “Pystyn kyllä suoriutumaan tästä kaikesta”, on vaarallista. Voimme korjata tämän virheen muuttamalla ajatusmallejamme:
- Joka aamu, noustessasi vuoteesta, muistuta itseäsi tällä yksinkertaisella lauseella: “Teen parhaani minulle annetulla ajalla niillä voimavaroilla, joita minulla on, ja siinä tilassa kuin olen.”
- Vältä ansoja, jotka kätkeytyvät kielenkäyttöösi ja ajatteluusi. Sen sijaan, että toteaisit: “En ole kyllin hyvä, ja siksi minun on työskenneltävä kovemmin kaiken sen saavuttamiseksi”, sano: “teen parhaani joka päivä ja joka hetki, laiminlyömättä itseäni.”
- Kun sinusta tuntuu, ettei kehosi jaksa tehdä enempää – siitä huolimatta, että olet nukkunut riittävästi – analysoi ajatuksesi. Joskus se, mikä uuvuttaa meitä eniten on oma lannistuneisuutemme, liiallinen ajatteleminen sekä uskomukset, kuten: “Pystyn kyllä tähän” tai “en pysty tekemään mitään oikein”.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on oleellista huomioida ja huolehtia vuorokausirytmistäsi sekä jokapäiväisistä tehtävistäsi. Pidä taukoja ja varaa muutama tunti päivässä itseäsi varten. Tämä ei tarkoita, ettet välitä toisista ihmisistä, tai että laiminlyöt heitä. Aika itsellesi on välttämätöntä.
Kaikella rohkeudella sen ääneen lausuminen, että sinullakin on rajasi, ei ole maailmanloppu. Tähdet eivät putoa taivaalta, eivätkä kukat kuihdu.
Mikäli uskallat lakata yrittämästä tehdä kaikkea, saatkin huomata, että kaikki on silti hyvin.