Emmeline Pankhurst ja suffragettiliike

29.12.2019
Emmeline Pankhurst oli karismaattinen naisten äänioikeusliikkeen johtaja, joka taisteli väsymättömästi naisten äänioikeuden puolesta. Tässä artikkelissa opit hänen elämästään sekä hänen poliittisista ja sosiaalisista saavutuksistaan.

Tässä artikkelissa tutkimme poliittisen aktivistin ja suffragettin elämää ja saavutuksia. Emmeline Pankhurst oli naisten äänioikeuden puolesta taistelevan liikkeen eturintamassa.

Emmeline Panhkurst muistetaan historiassa sellaisen intohimoisen uskon ruumiillistumana, jossa hän uskoi, että naisilla tulisi olla samat kansalaisoikeudet kuin miehillä. Hän taisteli väsymättä koko elämänsä ajan naisten äänioikeuden puolesta, ja myöskin köyhyyden ja kouluttamattomuuden poistamisen puolesta.

Time-aikakauslehti pitää häntä yhtenä tärkeimpänä henkilönä 1900-luvulla. Hän oli karismaattinen johtaja ja lahjakas puhuja. Hän inspiroi lukuisia ihmisiä taistelemaan tämän aatteen puolesta.

Kuinka hänen kamppailunsa sitten sujui? Kuinka hän vaikutti tulevaisuuden sukupolviin? Millä tavoin hän onnistui muuttamaan nykyhetkeään, joka puolestaan muutti tulevaisuutta? Tässä artikkelissa kehotamme sinua tutustumaan uskomattomaan Emmeline Pankhurstiin.

Nuori Emmeline Pankhurst

Varhaiset vuodet

Emmeline syntyi 15. heinäkuuta 1858. Hänen isänsä, Robert Goulden, tuli poliittisten aktivistien perheestä. Emmelinen äiti, Sophia Crane, oli myöskin poliittinen aktivisti Mansaarelta. Kun Emmeline oli pieni tyttö, molemmat hänen vanhemmistaan tukivat liikettä orjuuden lopettamiseksi.

Kun hän oli 20-vuotias, hän rakastui lakimieheen ja poliittiseen aktivistiin, joka myöskin kannatti naisten äänioikeutta ja opetusjärjestelmän uudistamista. Hänen nimensä oli Richard Pankhurst, ja hän oli 24 vuotta vanhempi kuin Emmeline. He menivät naimisiin ja saivat yhdessä viisi lasta.

Suffragismi

Sen ajan suffragettijärjestöt olivat alkaneet omaksumaan ajatusta, jossa äänioikeus annettaisiin vain naimattomille naisille ja leskille. Emmeline ja hänen miehensä kuitenkin torjusivat tämän ehdotuksen täysin, ja aloittivat uuden ryhmän, Naisten äänioikeusliikkeen.

Tämä uusi liike puhui kaikkien naisten äänioikeuden puolesta ilman poikkeuksia, sekä tasa-arvosta koskien avioeroa ja perintöä. Hieman sen aloittamisen jälkeen se alkoi radikalisoitua äärivasemmalle, ja monet jäsenistä hylkäsivät liikkeen.

Emmeline Pankhurstin poliittinen ura

Lontoossa asumisen jälkeen Emmeline Pankhurst palasi Manchesteriin. Siellä hän alkoi toimimaan poliittisen aktivismin parissa itsekseen. Emmeline sai viimeinkin liittyä Riippumattomaan työväenpuolueeseen sen jälkeen, kun hänen liittymispyyntönsä oli torjuttu useasti siitä syystä, että hän oli nainen. Myöhemmin hän alkoi jakamaan ruokaa työttömyyskorvauskomitean parissa.

Hänen todistamansa köyhyyden ja avuttomuuden tila vaikutti häneen syvästi. Nämä kokemukset inspiroivat häntä ottamaan osaa työntekijöiden suojelun uudistusliikkeeseen. Monien välikohtausten jälkeen Richard sairastui, ja lopulta kuoli. Hän jätti jälkeensä merkittävän velan Emmelinen ja koko perheen hoidettavaksi.

Pankhurst sai työpaikan kaupungintalolta, ja hän alkoi arvostelemaan alueen naisten yhteiskunnallista tilaa. Samaan aikaan hänen aikuiset tyttärensä alkoivat myöskin ottamaan osaa suffragettiliikkeeseen. 

Tekoja, ei sanoja

Pettyneenä poliittisia puolueita ja suffragettiliikkeitä kohtaan, jotka eivät saaneet mitään aikaiseksi, hän päätti poistua kaikista noista ryhmistä. Tämän jälkeen hän perusti Women’s Social and Political Union –järjestön (WSPU). Tämä järjestö oli auki vain naisille, ja sen motto oli ”tekoja, ei sanoja”.

Ei kestänyt kauan, kunnes WSPU alkoi radikalisoitua ja käyttämään väkivaltaisia taktiikoita. Sen tavoite oli saada huomiota ja kostaa. Liike oli tunnettu ikkunoiden rikkomisesta, yksityisiin tiloihin hyökkäämisestä ja vankiloiden nälkälakoista.

Pankhurstin puolueen miehet ja auktoriteetit hyökkäsivät häntä ja muita liikkeen jäseniä kohtaan useasti. Hallitus myös vangitsi hänet useaan otteeseen. Tämän jakson aikana hän oli myynyt kotinsa Manchesterista, ja hän alkoi matkustamaan ympäri Englantia ja Yhdysvaltoja, tarjoten konferensseja koskien hänen työtään.

Emmeline Pankhurstin voima

Emmeline Pankhurst ja naisten oikeus äänestää

Ensimmäisen maailmansodan aikana Emmeline neuvotteli parlamentin kanssa turvatakseen WSPU:n naisten vapautuksen. Vastapalvelukseksi hän lupasi aselepoa, ettei hän suorittaisi enää väkivaltaisia tekoja. Sopimus sisälsi myös tämän organisaation naisten tukemisen, jotka tukivat Britannian taistelua Saksaa vastaan.

Tämä sopimus sai aikaan konfliktin liikkeen sisällä. Se oli itse asiassa niin kiistanalainen, että se sai aikaan ylipääsemättömän eron Emmelinen ja yhden hänen tyttärensä välille. Sodan jälkeen hän pettyi vasemmiston politiikkaan, ja hän liittyi konservatiiviseen puolueeseen.

Tuohon aikaan konservatiivinen puolue oli kaikkein suosituin poliittinen puolue. Pankhurst halusi käyttää tätä energiaa naisten suffragettiliikkeen puolesta. Hänen omistautumisensa ja kovan työn vuodet alkoivat tuottaa hedelmää vain muutama viikko ennen hänen kuolemaansa, 69 vuoden iässä. Pankhurst eli nähdäkseen, kuinka naiset saivat oikeuden äänestää.

Naisten suffragettiliikkeen väkivaltainen puoli

Pankhurst oli kiistanalainen, energinen ja radikaali aktivisti. Hän hyökkäsi joitain poliittisia ajatuksia kohtaan, ja muita hän tuki, jättämättä koskaan tavoitettaan pois näkyvistä. Ihmiset vihasivat häntä ja rakastivat häntä, tasapuolisesti. Pankhurst oli naisten inspiraatio kaikilla elämänalueilla.

Emmeline Pankhurst edusti naisten äänioikeusliikkeen radikaalia puolta. Kaikki eivät tukeneet hänen väkivaltaisia menetelmiään, mutta nämä perinteiset ”maskuliiniset” strategiat olivat niitä, jotka saivat ihmisten huomion. Pankhurst uskalsi puhua sitä ainoaa kieltä, mitä patriarkaalinen järjestelmä näytti ymmärtävän: väkivaltaista protestia. Olitpa hänen taktiikoidensa kanssa samaa mieltä tai et, yksi asia on varmaa: järjestelmä kuunteli häntä, ja se myös muuttui.

  • Cruz Pérez, G. (2012). De la tristeza a la depresión. Revista electrónica de psicología. Iztacala, 15(4), 1310-1325.