Pettymyksen jälkeen sinun on vaikea seurata vaistoasi
Olet luultavasti joutunut pettymään vaistoosi monta kertaa sen jälkeen, kun se on johtanut sinut umpikujaan. Jos alat miettiä näitä pettymyksiä tarkemmin, saatat huomata, että epäluulosi liittyy paljolti niihin pettymyksiin, joita olet joutunut kokemaan elämäsi aikana.
Kun asiat eivät suju niin kuin suunnittelet sosiaalisessa elämässä, yksi asia on selvä: joskus et voi ennakoida kaikkea. Joskus olet väärässä ja joskus oikeassa ilman, että tarkoitat sitä. Oikeassa oleminen ei ole kuitenkaan aina positiivista.
Kuinka usein vaistoat jotain? Tiesin sen jo etukäteen! Mitä minä sanoin! Kun elämässäsi tapahtuu se, mitä vaistosi sinulle kertoo, olet tyytyväinen. Sinun vaistosi on eräänlainen nopea (ja sisäänrakennettu) kompassi. Voimme sentään loppujen lopuksi ennakoida joitakin asioita. Kaikki ei ole summittaista ja kaikki ei ole suinkaan menetetty.
Kun vaisto pettää meidät, tunnemme itsemme avuttomiksi
Yritä kuvitella hetki, miltä sinusta tuntuu kun vaistosi on väärässä. Se ei havainnut ennusmerkkejä, sitä testattiin eikä se läpäissyt testiä. Ihmettelet mielessäsi, mitä oikein tapahtui. Olit juuri etenemässä niin varmana ja luottavaisena ja yhtäkkiä sinut lyötiin maahan. Kuinka se oli oikeastaan mahdollista?
Kun vaistosi pettää, osa sinusta tuntee itsensä avuttomaksi. Jos sinulla on käytössäsi epävarma kompassi, joka ei erota pohjoista etelästä, suunnistamisesta tulee epävarmaa tässä vaikeasti ennakoitavassa elämässä. Varsinkin, jos etsit aitoja ihmissuhteita, joissa vallitsee rehellisyys. Haluat sellaisia ihmissuhteita, joissa toinen ihminen ei ole keino jonkin tavoitteen saavuttamisessa vaan tavoite sinänsä. Etsit sellaista tapaa olla yhteydessä toisiin ihmisiin, joka on aito ja todellinen.
Tässä kohtaa koet pettymyksen karvauden. Todellisuus iskee kovaa herkkäuskoisuuteemme. Sinun ei pidä tuntea itseäsi naiiviksi siksi, että luotat siihen osaan itseäsi joka järkeilee kertomatta miten. Älä luule olevasi tyhmä, koska uskot ja luotat vaistoosi uudelleen. Sinun pitää vain muistaa, että pettymyksiä tapahtuu. Ne ovat osa pelin henkeä. Ne ovat osa sinua itseäsi ja päätöksentekostrategioitasi. Ne eivät tule koskaan olemaan täydellisiä.
Ajatus oikeudenmukaisesta maailmasta on harha, joka sinun pitäisi tiedostaa
Et pysty ennustamaan tulevaisuutta, koska sinulla ei lähes koskaan ole kaikkea tarvittavaa tietoa saatavillasi. Toisaalta sinulla on rajalliset resurssit, jotka eivät pysty rekisteröimään kaikkea, kun saatavilla on paljon tietoa ja tarjolla on useita eri mahdollisuuksia. Kun kuvittelet tai tulkitset todellisuutta, sarja suodattimia ja ennakkoasenteita aktivoituu mielessäsi. Yksi näistä suodattimista liittyy taipumukseesi uskoa, että elämme oikeudenmukaisessa maailmassa. Uskot tähän erityisesti silloin, kun tunnet itsesi onnekkaaksi. Sen seurauksena pidät maailmaa paljon reilumpana paikkana kuin se itse asiassa onkaan.
“Ihmisillä on tarve uskoa, että heidän elinympäristönsä on oikeudenmukainen paikka, jossa jokainen saa yleensä sen mitä hän ansaitsee.”
Uskomme tai ainakin haluamme uskoa, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Haluamme myös vastaavasti uskoa, että huonoja asioita tapahtuu vain huonoille ihmisille. Vaikuttaa siltä kuin maailma noudattelisi jonkinlaista kohtaloa tai hiljaista oikeudenmukaisuutta, jossa me kaikki saamme sen, mitä ansaitsemme. Tämä ajatus, jolla on niin paljon vaikutusta meidän mieleemme, ei kuitenkaan käy usein toteen. Se on ikään kuin laki, jossa on liian paljon poikkeuksia.
Joskus elämä paljastaa meille hampaansa ja muistuttaa meille millainen se oikeasti on: ennakoimaton. Tai ainakin se on paljon vähemmän ennakoitavissa oleva kuin se olisi, jos sanonta, kuten “maailma on oikeudenmukainen” toimisi kaiken aikaa. Sen seurauksena mikään vaisto ei pysty ennakoimaan tiettyjä seurauksia. Luotat siihen, että jokin henkilö on oikeudenmukainen kanssasi ja käyttäytyy arvojensa mukaisesti. Luotat häneen ja kärsit sitten suuren pettymyksen.
Luottamus merkitsee riskien ottamista. Sen vuoksi se vaatii niin paljon rohkeutta
Elämä ei ole sitä mitä sen piti olla, tai ei ainakaan sillä hetkellä, kun se pääsee täysin yllättämään sinut. Olet valmistautumaton ja puolustusmekanismisi ovat herpaantuneet. Juuri kun alat uskoa ja luottaa jälleen, elämä lyö sinua poskelle. Sydämesi on murtunut. Näet haaveidesi pirstoutuvat silmiesi edessä.
Muutamassa silmänräpäyksessä kaikki, mikä oli vakaata, on yhtäkkiä epävakaata. Se mikä oli harmaata on nyt mustaa, ja valkoinen muuttui harmaaksi. Sinusta tuntuu siltä kuin astuisit laivaan myrskyn keskellä. Tarvitset rohkeutta näinä hetkinä, jolloin on vaikea asettaa jalkasi maahan ja jatkaa normaalia toimintaa.
Puhumme opiskelijasta, joka opiskelee ahkerasti, mutta epäonnistuu siitä huolimatta. Yhtäällä on intiimin kumppanin väärinkäytön uhri, toisaalla on tytär joka katselee kuolevaa äitiään, tai mies joka pysyy paikallaan kun lääkäri kertoo hänelle, että hänen tyttärensä sydän lakkasi juuri lyömästä. Puhumme kaupungista, joka kärsii terroristihyökkäyksestä. Sen ovat aiheuttaneet sellaisen henkilön kädet, jonka mukaan ihmiselämä ei ole ykkössijalla hierarkiassa.
Emme pysty ennakoimaan kaikkea
Vaisto tulee mukaan kuvaan silloin, kun se pystyy hahmottamaan kuvioita. Tämän vuoksi on helpompi ennakoida tuntemiemme ihmisten käytöstä. Vaisto voi saada aikaan hyvin epämiellyttäviä tunteita, mutta toisaalta myös hyvin mukavia tunteita. Se voi myös toimia eräänlaisena sisäisenä äänenä, joka käskee meitä juoksemaan silloin kun siihen on tarvetta, tai toisaalta pysähtyä siinä mitä olemme tekemässä.
Jos siis tunnet itsesi yllättäen ja raskaasti elämän pettämäksi, älä syytä siitä vaistoasi. Yksinkertainen tosiasia on se, että emme vaan kerta kaikkiaan pysty ennakoimaan kaikkea. Emme elä oikeudenmukaisessa maailmassa, jossa kaikki kortit ovat pöydällä edessämme.
Voit silti rakentaa itsellesi oikeudenmukaisen maailman olemalla itse aito ja vilpitön. Kun joku henkilö on aito, hän on luotettava ja ennakoitavissa. Tiedät aina, minkä kanssa olet tekemisissä. Se on sinun valintasi (ja ainoastaan sinun), jos haluat luottaa toiseen ihmiseen tai kääntyä pois hänen luotaan. Johtopäätöksenä tästä on se, että sinun ei pidä syyttää vaistoasi epäonnistumisestasi. Erehtyminen on osa vaistoa samalla lailla kuin se on osa sinua itseäsi.