Elektrokonvulsiivisen hoidon käyttötarkoitukset
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz
Elektrokonvulsiivisen hoidon maine on edelleen hieman kyseenalainen ja osittain sen ansiosta, millaisena se on kuvailtu viihdemaailmassa, kuten elokuvissa ja TV-sarjoissa. Menettelyssä on kuitenkin tehty vuosien varrella lukuisia parannuksia, ja sen käyttöön on laadittu useita tarkkoja protokollia ja suosituksia.
Tämän ansiosta elektrokonvulsiivinen hoito tai toiselta nimeltään sähköshokkihoito on tänä päivänä turvallinen ja hyvin siedetty tekniikka, jolla on myös suuri teho. Tällä menetelmällä on ollut mahdollista saavuttaa potilaalla vastetta ja jopa oireiden lievittymistä sellaisissa sairauksissa, jotka eivät ole reagoineet tavanomaisiin hoitovaihtoehtoihin.
Mistä elektrokonvulsiivinen hoito koostuu?
Elektrokonvulsiivinen hoito eli sähköhoito tai sähköshokkihoito koostuu pienten sähkövirtojen lähettämisestä aivojen läpi. Tämän hoidon tavoitteena on laukaista lyhyt kohtaus, joka voi aiheuttaa aivoissa muutoksia, jotka puolestaan parantavat tiettyjä ongelmallisia oireita.
Toimenpide suoritetaan aina sairaalassa ja lyhytaikaisessa yleisanestesiassa. Tässä toimenpiteessä useita elektrodeja asetetaan ihmisen päänahkaan, joiden läpi pieni määrä sähkövirtaa jakautuu ympäri aivoja.
Tuotettu kohtaus kestää noin 40 sekunnin ajan ja henkilö herää käsittelystä muutaman minuutin päästä muistamatta mitään itse hoidosta.
Jotta elektrokonvulsiivinen hoito olisi tehokasta, sitä on käytettävä toistuvasti ja useita kertoja viikossa. Hoitokertoja voidaan lisätä aina 6–12 istuntoon viikossa. Joissakin tapauksissa on suositeltavaa, että hoitoa jatketaan ylläpitävänä menetelmänä, jossa hoitokertoja jaetaan pidemmälle aikavälille.
Elektrokonvulsiivisen hoidon käyttötarkoitukset
Masennus
Elektrokonvulsiivinen hoito on osoittanut suurta tehoa masennuksen hoidossa, sillä merkittäviä muutoksia on havaittu jopa 80 prosentilla hoitoa vastaanottaneiden potilaiden tapauksista. Tästä syystä kyseistä menetelmää pidetään farmakologisen hoidon yläpuolella ja lisäksi se on turvallinen ja nopea toimenpide.
Elektrokonvulsiivinen hoito on erityisesti tarkoitettu vakavaan masennukseen ja silloin, kun potilas ei reagoi lääkehoitoon. Se on lisäksi loistava vaihtoehto sellaisiin masennustapauksiin, joissa potilaan pelätään yrittävän itsemurhaa, sillä näissä tilanteissa on erityisen tärkeää, että potilaan tilassa saavutetaan nopea paraneminen. Lisäksi se on osoittautunut erityisen tehokkaaksi menetelmäksi ikäihmisten masennuksen hoidossa.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Elektrokonvulsiivisen hoidon osoittama tehokkuus on ollut samanlainen kuin litiumilla, joka on yksi tämän hetken yleisimmin käytetyistä lääkkeistä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Tämän lisäksi elektrokonvulsiivinen hoito kuitenkin johtaa nopeampaan vasteeseen. Yleisimmin tästä tekniikasta hyötyvät potilaat, jotka kärsivät kaksisuuntaisen mielialahäiriön aiheuttamasta levottomuudesta, tahattomista pakkoliikkeistä ja rauhattomuudesta.
Katatonia
Katatonia on kliininen tila, joka voi johtua useista eri häiriöistä. Katatoniassa henkilö voi pysyä liikkumattomana, mykistyä tai reagoida puutteellisesti ulkoisiin ärsykkeisiin. Tämän oireyhtymän vasteprosentit ovat 80–100 prosentin välillä, mikä puolestaan tekee elektrokonvulsiivisesta hoidosta yhden parhaimmista menetelmistä.
Psykoottiset häiriöt
Skitsofrenian ja muiden psykoottisten häiriöiden hoidossa on suositeltavaa käyttää elektrokonvulsiivista hoitoa yhdessä antipsykoottisten lääkkeiden kanssa. Tapauksissa, joissa tämä vain on mahdollista, potilaan olotilan kohentuminen on nopeampaa, kun hoitokeinoksi yhdistetään molemmat ratkaisut.
Elektrokonvulsiivisen hoidon tehokkuus on sitä suurempi, mitä akuutimpi häiriön jakson alku on ja mitä lyhyempi sen kesto on. Samoin ne tapaukset, joissa potilaan liikkeissä ja käyttäytymisessä on havaittu merkittäviä muutoksia, hyötyvät tästä hoidosta vieläkin enemmän.
Elektrokonvulsiivisen hoidon haittavaikutukset
Vaikka elektrokonvulsiivinen hoito on vuosien varrella osoittanut merkittävää tehokkuutta yllä mainittujen häiriöiden hoidossa, liittyy sen käyttöön joitakin haittavaikutuksia, jotka sekä lääkärin että potilaan tulee ottaa huomioon ennen hoidon aloittamista.
- Hoidon jälkeisinä hetkinä potilas kokee yleensä lievää hämmentyneisyyttä ja sekavuutta, mikä on kuitenkin vain väliaikaista.
- Potilaalla voi esiintyä elektrokonvulsiivisen hoidon jälkeen joitakin vaikeuksia uuden tiedon säilyttämisessä ja muistamisessa. Vaikutus on kuitenkin ohimenevä ja potilas toipuu yleensä suhteellisen lyhyen ajanjakson aikana, joka kestää normaalisti kaksi viikkoa.
- Potilaalla ilmenee menneiden tapahtumien muistinmenetystä, mikä puolestaan vaikuttaa lähinnä kaikkein viimeaikaisimpiin muistoihin potilaan mielessä. Unohdetut asiat kuitenkin palaavat takaisin noin kuuden kuukauden kuluessa hoidon suorittamisen jälkeen, vaikka on mahdollista, että potilaan muistiin voi jäädä joitakin aukkoja.
- Huomattavasti harvemmissa tapauksissa potilaalla voi esiintyä sydän- tai hengityskomplikaatioita.
Elektrokonvulsiivisen hoidon käyttöohjeet
Tällä hetkellä elektrokonvulsiivista hoitoa pidetään rutiininomaisesti viimeisenä hoitokeinona. Se on yleensä varattu niille tapauksille, joissa potilas ei reagoi lääkkeisiin tai lääkehoito toimii riittämättömästi. Myös sellaisiin riskitilanteisiin, joissa potilas on esimerkiksi itsetuhoinen, ja joissa potilaan tilan hoitaminen vaatii nopeaa reagointia tai jos lääkehoito osoittaa potilaalle vasta-aiheiseksi, elektrokonvulsiivista hoitoa voidaan suositella.
Monet tutkijat kuitenkin väittävät, että tämä hoito olisi otettava huomioon nykyistä useammissa tapauksissa, sillä sen on osoitettu olevan samalla sekä tehokas että nopea vaihtoehto. Tiukkojen protokollien noudattaminen on turvallinen menettely – samalla tietysti ymmärtäen, että kaikilla hoitomenetelmillä tai muutoksilla on omat riskinsä – ja tästä syystä se voisi olla paras menetelmä monien sairauksien lievittämiseksi ja parantamiseksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Ríos, B., & Vicente, N. (2001). Mecanismo de acción de la terapia electroconvulsiva en la depresión. Actas Españolas de Psiquiatría, 29(3), 199-207.
Bernardo, M., & Urretavizcaya, M. (2015). Dignificando una terapia electroconvulsiva basada en la evidencia. Rev Psiquiatr Salud Ment, 8(2), 51-54.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.