Ei-toivottu lapsi
Tulos? Monet monet ihmiset aloittavat elämänsä ilman tarkoitusta omalle olemassaololleen.
Abortti on vielä tänäkin päivänä vaihtoehto, jota hyljeksitään raskaasti yhteisön eri sektoreiden taholta. Näissä tapauksissa päätös antaa uudelle elämälle mahdollisuus johtuu pääosin vain moraalisesta vastuusta, ei kiintymyksestä tai kaipauksesta. Seuraukset näistä tilanteista voivat olla hyvin vakavia.
Halu ja sen rakentaminen
On mahdollista, että monet äidit ja isät eivät halua lasta juuri sillä hetkellä elämässä. Jos raskaus tapahtuu tällaisessa tilanteessa, on olemassa kaksi eri vaihtoehtoa:
Vanhemmat joko jatkavat hyljintäänsä uutta elämää kohtaan, tai he prosessoivat omia odotuksiaan uudelleen ja onnistuvat rakentamaan halun pohjautuen uusiin tunteisiin, joita on herännyt.
Jos isä, äiti tai molemmat epäonnistuvat hyväksymään lapsen olemassaolon, he saattavat kirjaimellisesti valita lapsen hylkäämisen tai he tukahduttavat tunteensa ja ymmärtävät tilanteen olevan kohtalon määräämä.
Lapsi tulee olemaan häiriö heille molemmille, hyväksyivät ja kasvattivat he lapsen tai eivät. Yleisimmin tällaisissa tilanteissa lapsi kasvaa valtavien puutteen tunteiden parissa.
Kyllä, lapselle annetaan ruokaa, mutta sitä ei ole tehty rakkaudella. Kyllä, hänelle annetaan katto pään päälle, mutta hän tuntee olevansa muukalainen omassa kodissaan.
Tukahdutetut tunteet palaavat aina ja purevat, vaikka useimmiten ne on puettu toiseen valepukuun. Tästäkin syystä monet vanhemmat, joilla on ei-toivottu lapsi tulevat erittäin kateellisiksi heille. He eivät halua lapselle mitään mitä he eivät itse voi saada, mitään erityistä tai onnea tuovaa.
He näkevät, että ei-toivottu lapsi on olento jonka voi helposti tuhota, juurikin siksi, koska heidän kiintymyssiteensä ovat niin äärimmäisen heikot. Kun kyseessä on ei-toivottu lapsi, harvemmin vanhemmat etsivät laatuaikaa, jonka voisivat jakaa heidän kanssaan. Leikkiminen on vain ajanhukkaa. Ja jokainen mahdollinen tilanne jutella heidän kanssaan on epämukava ja kireä. Heistä tuntuu aivan kuin heillä ei olisi “mitään sanottavaa”.
Seuraukset
Psyykkinen etäisyys vanhempiin jättää voimakkaat jäljet ihmisiin. On olemassa sisäinen tunne, että “jotain puuttuu”, aivan niin kuin olisi olemassa piilevä kysymys, mutta ei tarpeeksi sanoja sen kysymiseen.
Ei-toivotun lapsen on hyvin vaikea vielä aikuisenakin rakentaa terveitä ihmissuhteita, joissa olisi kiintymystä. Rakkaus on vieras kieli heille. He eivät tiedä kuinka purkaa koodit ja vielä vähemmän kuinka rakentaa niitä. Heidän on erittäin vaikeaa tarvita ja olla tarvittuja.
Tunteellinen parisuhde voi olla tukahduttava heille: se on puolustusmekanismi intiimiyttä vastaan, josta he eivät tiedä yhtään mitään. Normaalisti he ailahtelevat egoismin ja alemmuuden tunteiden välillä. He eivät tiedä miltä tasapainoinen ja terve itsetunto näyttää.
Siksi useimmiten he totaalisesti välttelevät ristiriitoja vertaistensa ja ylempiensä kanssa, tai eivät tee muuta kuin luovat niitä. He puhuvat yhtä mittaa rikkinäisestä parisuhteesta, joka merkitsi heidän saapumisensa tähän maailmaan.
Henkilön, jolla on tällainen tausta täytyy käydä läpi nuo sydämessään elävät rakkauden syöverit. Tärkein askel on, että he tiedostavat ettei heidän epämukavuutensa riipu siitä keitä he ovat, vaan niistä olosuhteista jotka vallitsivat silloin kun hänen elämänsä alkoi.
Muista: koskaan ei ole liian myöhäistä rehelliselle keskustelulle vanhempiesi kanssa.
Kuvan luovuttanut käyttöön Creations