Dementian havaitseminen varhaisessa vaiheessa

Dementian havaitseminen varhaisessa vaiheessa on hyvin tärkeää, jotta potilas saa tarvitsemansa hoitoa. Tässä artikkelissa käsittelemme varhaisen diagnoosin merkitystä potilaan hoidossa.

Mikäli henkilöllä näyttää olevan merkkejä kognitiivisen toiminnan heikkenemisestä, on tärkeää käydä asiantuntijalla, joka voi tehdä täydellisen lääkärintutkimuksen. Dementian havaitseminen varhaisessa vaiheessa on avainasemassa taudin etenemisen hidastamisessa ja itsenäisyyden ylläpitämisessä pidempään.

Pastor et al. (2003) ovat sitä mieltä, että dementian liian myöhäinen toteaminen vaikuttaa merkittävästi potilaan ja hänen perheensä elämänlaatuun. Toisaalta lääkärintutkimuksen yhteydessä todetut oireet voivat johtua myös jostain muusta väliaikaisesta muistivaivasta. Tämän vuoksi differentiaalidiagnoosi eli erotusdiagnoosi on aina tärkeä tehdä.

Miksi dementian havaitseminen ajoissa on niin tärkeää?

Hyvänä puolena voidaan ajatella, että varhainen diagnoosi auttaa tunnistamaan taudin eri syyt. Näin ollen, mikäli potilaalla on väliaikaisia muistihäiriöitä, niitäkin voidaan hoitaa ajoissa. Se auttaa myös lääketieteellisten ja toiminnallisten käytäntöjen omaksumisessa ajoissa, jotka todistetusti edesauttavat kognitiivisten toimintojen ylläpitämistä mahdollisimman pitkään.

Dementian havaitseminen varhaisessa vaiheessa helpottaa myös potilaan läheisten sopeutumista muutokseen pikkuhiljaa.  Perheenjäsenten voi olla vaikea tottua dementian tuomiin muutoksiin, joten riittävä aika prosessoida tuleva voi auttaa läheisen kokeman sairauden aiheuttaman stressin vähenemisessä.

Dementian varhaiset varoitusmerkit

Arenillas et al. (2018) jakoivat dementian varhaiset varoitusmerkit kolmeen kategoriaan: kognitiiviset oireet, käytökseen liittyvät tai psykologiset oireet ja toiminnalliset oireet.

Keskeisimmät kognitiiviset merkit, joihin kannattaa kiinnittää huomiota epäillessä mahdollista dementiaa, ovat seuraavat:

• Viimeaikaisia tapahtumia on vaikea muistaa eivätkä muiden ihmisten nimet pysy mielessä. Henkilö myös eksyy helposti aikaisemmin tutuissa paikoissa. Äskettäisten keskustelujen unohtaminen tai saman kysymyksen toistaminen yhä uudestaan viittaavat myös muistisairauteen.
• Henkilöllä on vaikeuksia sopeutua muutokseen.
• Henkilöllä on vaikeuksia löytää oikeita sanoja.
• Organisoimista ja suunnittelua vaativien tehtävien tai toimintojen suorittaminen tuntuu vaikeammalta kuin aikaisemmin.

Keskeisimmät käytökseen liittyvät tai psykologiset oireet, jotka helpottavat dementian havaitsemista jo varhaisessa vaiheessa ovat:

• Henkilön luonteessa tai mielialassa tapahtuu muutoksia.
• Apatia, motivaation puute tai aloitteellisuuden puute ovat esimerkkejä mielen muutoksista.
• Kaikenlaiset muutokset käytöksessä voivat myös viitata vakavampaan.
• Erilaiset psykiatriset oireet sellaisilla, joilla ei ole aikaisempaa historiaa mielen ongelmista.

Keskeisimmät toiminnallisuuteen liittyvät oireet ovat:

• Henkilöllä on vaikeuksia suoriutua loppuun normaaleista tehtävistä kotona, töissä tai vapaa-ajalla.
• Henkilökohtaisen hygienian sekä itsestä huolehtimisen laiminlyöntiä tapahtuu.
• Henkilö vetäytyy pikkuhiljaa sosiaalisista tilanteista töissä tai vapaa-ajalla.
• Raha-asioiden hoitaminen on vaikeampaa kuin ennen.

Dementian havaitseminen ja arviointi varhaisessa vaiheessa

Yleensä ensimmäinen lääketieteellinen asiantuntija joka huomaa muutoksia potilaan kognitiivisessa toiminnassa on yleislääkäri vuositarkastuksen tai muun lääkärikäynnin yhteydessä. Tätä ennen potilaan läheiset ovat jo saattaneet kiinnittää huomiota johonkin edellä mainittuun muutokseen potilaan mielentilassa tai käytöksessä ja opastaneet tätä lääkärintarkastukseen. Mikäli potilas on lääkärille uusi, hän saattaa pyytää tämän potilashistorian. Näin lääkäri pääsee tutustumaan tarkemmin potilaan aikaisempiin sairauksiin ja mahdollisiin hoitoihin, mutta voi myös arvioida tarkemmin hänen nykyisiä oireitaan.

Lääkärikäynnin aikana lääkäri haastattelee potilasta kerätäkseen tietoa potilaskertomusta varten (Redondo V. 2017). Tämä voi sisältää muun muassa tietoa siitä, milloin ja miten tauti ilmeni ensimmäistä kertaa, minkälaiseksi potilas kokee sen kehittyneen ja onko hän huomannut esimerkiksi luonteeseen ja/ tai käytökseen liittyviä muutoksia. Ensimmäisen tutkimuksen tavoitteena on luoda kattava kuva oireista ja tehdä niiden perusteella alustava päätelmä taudinkuvasta.

Lääkärin noudattama protokolla dementian toteamisessa

Opaskirjassa nimeltään Keys for Early Detection and Intervention of Dementia in Primary Care, jonka ovat kirjoittaneet Pastor, et al., annetaan lääkärille seuraava protokolla, jota hänen tulisi noudattaa:

• Potilaan ja hänen sukunsa lääketieteellinen historia tulee selvittää tarkasti, erityisesti mikäli se sisältää neurologisia poikkeamia, sydän- ja verisuonisairauksia tai traumaattisia aivovaurioita sekä lisäksi psykiatrisia poikkeamia, komorbiditeetteja eli useamman itsenäisen taudin samanaikaista esiintymistä ja reseptilääkkeiden käyttöä.
• Potilaalle tulee tehdä täydellinen lääkärintarkastus.
• Mahdolliset lisätestit, jotka ovat olennaisia, tulee tehdä. Tämä voi sisältää analyyttisiä testejä, aivokuvauksia, kognitiivisia testejä sekä toiminnallisia ja neuropsykologisia arviointeja.

Yleislääkärin tutkimuksen lisäksi potilaan tulee tarvittaessa saada lähete myös erikoislääkärille, kuten neuropsykologille, psykiatrille ja geriatrian erikoislääkärille.

Erikoislääkärille ohjaamisen tavoitteena on saada vahvistus dementian diagnoosille ja selvittää tarkemmin, minkä tyyppisestä muistisairaudesta potilas kärsii. Erikoislääkäri voi tarvittaessa tehdä oikeat lisätutkimukset saadakseen potilaan hoitotoimenpiteet käynnistettyä mahdollisimman pian.

Yhteenvedoksi haluamme todeta, että oikean diagnoosin saamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista ja henkilökohtaista tutkimusta. Tämän vuoksi monitieteellinen ja poikkitieteellinen työ on niin tärkeä, erityisesti tällaisessa tilanteessa, joka vaikuttaa merkittävästi potilaan koko loppuelämään.