Auringonlaskusyndrooma vanhoilla ihmisillä

17 maaliskuu, 2020
Tässä artikkelissa kerromme, kuinka auringonlaskusyndrooma vaikuttaa vanhoihin ihmisiin.
 

Kun ihmiset vanhenevat, alkavat he huomata muutoksia monissa tavoissaan. Jotkut ihmiset sanovat, että heistä tulee vanhetessaan hullumpia ruoan, siivouksen, nukkumisen tms. suhteen. Miksi näin tapahtuu? Tässä artikkelissa keskitymme muutoksiin, joita vanhusten unirakenteessa tapahtuu, pitäen samalla mielessä käytökset, joita päivänvalon katoamisen yhteydessä syntyy. Tämän ilmiön nimi on auringonlaskusyndrooma.

Tämä syndrooma voidaan määritellä sekavuustilana, jota esiintyy myöhään iltapäivällä ja se kestää yöhön asti. Se voi vaikuttaa kehen vain, varsinkin iän karttuessa. Se on kuitenkin yleisempää jonkinlaisesta dementiasta kärsivillä ihmisillä.

On tärkeää mainita, että vaikka se voikin tapahtua kenelle tahansa, vaikuttaa se vain 10-25 % potilaista (Lesta ja Petocz, 2004).

Gonzálezin ja Sardinian (2015) mukaan Dewing esitti, että tämän sairauden oikeanlainen määrittäminen on vaikeaa. Hän kuitenkin vahvisti, että siihen sisältyy äärimmäisen levottomuuden ja sekavuuden tunnetta myöhään iltapäivällä tai aikaisin illalla, mikä johtaa ärtyneisyyteen. Potilas kokee myös muutoksia käyttäytymisessä.

Kuinka auringonlaskusyndrooma vaikuttaa dementiasta kärsiviin ihmisiin

Echáverrin ja Errin (2007) mukaan auringonlaskusyndrooma koostuu yhdestä geriatrian yleisimmistä ilmiöistä. Kuten olemme jo maininneet aikaisemmin, ei tälle syndroomalle ole mitään tiettyä määritelmää. Voimme kuitenkin kutsua sitä haitalliseksi psykologiseksi käyttäytymisjaksoksi. Se vaikuttaa joihinkin Alzheimerin taudista kärsiviin potilaisiin sellaisella tavalla, että heistä tulee erittäin levottomia, aggressiivisia ja kiihtyneitä päivän viimeisinä tunteina.

 

Auringonlaskusyndrooma pahentaa Alzheimerin taudin aiheuttamaa sekavuutta tehden näiden potilaiden havaitsemisesta selvempää. Sen seurauksena auringonlaskusyndrooma tuo esiin dementiaan liittyviä henkisiä ja kognitiivisia ongelmia sekä käyttäytymisongelmia.

auringonlaskusyndrooma

Auringonlaskusyndrooman merkit ja oireet

Kuten Gimenez ja Macías sanoivat, tämän syndrooman alkuperä voi olla Alzheimerin taudin aiheuttaman vuorokausirytmin toimimattomuus. Toinen syy voi olla vanhuuteen liittyvän valon käsittämisen vaihtuminen.

Joitakin tähän syndroomaan johtavista syistä voivat olla sosiaalinen eristäytyminen sekä auringonlaskun tuoma pimeys. Yksi syy voi myös olla monilääkitys, jonka Maailman terveysjärjestö määrittelee kolmen tai useamman lääkkeen samanaikaiseksi käytöksi.

Vaikka auringonlaskusyndroomalle ei olekaan määriteltyä kliinistä kuvaa, ovat Gimenezin ja Macíasin (2015) mukaan nämä joitakin tämän syndrooman oireita:

  • Lisääntynyt sekavuus
  • Hämmennys
  • Yliaktiivisuus
  • Aggressiivinen käyttäytyminen
  • Ahdistus

Muita Echáverrin ja Errin (2007) mukaan esiintyviä oireita ovat:

  • Maltilliset monologit, eläväiset keskustelut, huuto, kiroilu ja äänen vaimentaminen
 
  • Apatia ja masennus
  • Päänsärky
  • Liikuntakäyttäytyminen ja lisääntynyt yöaktiivisuus, jotka puolestaan johtavat unettomuuteen
  • Vainoharhainen ajattelu ja huuto
auringonlaskusyndrooma

Kuinka auringonlaskusyndroomaa voidaan hallita

Lääkkeiden lisäksi on tärkeää pitää mielessä seuraavat suositukset:

  • Säännöllisten elämäntapojen luominen.
  • Toistuvasti esiintyvän infektion hävittäminen. Toisin sanoen, on tärkeää varmistaa, että syndrooma ei ole tekemisissä muiden sairauksien kanssa.
  • Potilaan pitäminen kiireisenä yksinkertaisin aktiviteetein.
  • Päiväunien väliin jättäminen.
  • Äänien vähentäminen.
  • Oikeanlaisen valaistuksen varmistaminen.
  • Kofeiinipitoisten juomien välttäminen.
  • Sellaisten lääkkeiden välttäminen, jotka saattavat aiheuttaa tätä syndroomaa.

On myös hyvä pitää mielessä, että multisensorinen terapia ja snoezelen-menetelmä voivat auttaa lievittämään tämän syndrooman oireita.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että auringonlaskusyndroomasta ei ole paljon tietoa. On tärkeää ymmärtää eri muutoksiin johtavat tekijät toimiakseen asianmukaisella tavalla. Vain siten potilaiden elämänlaatu voi parantua merkittävästi.

 
  • Echávarri, C., & Erro, M. E. (2007). Trastornos del sueño en el anciano y en las demencias. In Anales del Sistema Sanitario de Navarra (Vol. 30, pp. 155-161). Gobierno de Navarra. Departamento de Salud.
  • Giménez, I. G., & Macías, I. C. (2015). Estimulación multisensorial en el síndrome crepuscular. Revista electrónica de terapia ocupacional Galicia, TOG, (21), 13.
  • Toledo, Á. M. Correlatos de incidencia del ocaso en estados anímicos, agitación y conducta agresiva en ancianos: Síndrome de Sundowning.