Kuinka selitämme muiden käyttäytymistä
Vaikka tätä voi olla vaikea uskoa, ja vaikka näkisimme tämän muissa mutta emme itsessämme, kaksinaismoraali on läsnä, kun selitämme omaa ja muiden käyttäytymistä.
Ihmisillä on tapana korostaa tilanteen vaikutusta omiin tekoihinsa. Mutta kun on kyse muiden käyttäytymisen selittämisestä, asiat muuttuvat. Ihmisillä on tapana huomauttaa muiden taipumuksista ja persoonallisuuspiirteistä. Siksi saatamme huomata kuinka tilanne vaikuttaa omiin tekoihimme, etenkin kun kyseinen tilanne on ennalta arvaamaton. Tätä on kuitenkin vaikeampi arvostaa, kun sama tapahtuu muille ihmisille.
Tämä kuulostaa hieman lapselliselta näin sanottuna, mutta se on jotain, mistä emme ole kuitenkaan kovin tietoisia: hiljaiset ennakkoasenteet. Psykologiassa tämä tunnetaan tekijä-tarkkailija -ennakkoasenteena. Kaikkein hyväksytyin selitys tästä ilmiöstä on se, että meillä on eri näkökulma silloin kun toimimme, verrattuna siihen kun olemme tarkkailijoita. Toisin sanoen, se mitä tiedämme ja mitä tunnemme on eri jokaisessa tilanteessa, ja tämä ehdollistaa tavan, jolla oikeutamme tai kuvailemme käyttäytymistä.
Me tiedämme, ettemme aina toimi samalla tavalla ja että toimintamme on herkkä olosuhteille. Mutta kun on kyse muista, meillä ei ole tietoa siitä, toimivatko muut näin aina vai eivät. Tämän lisäksi kun teemme jotain, keskitymme täysin tilanteeseen. Oli kyse sitten vaikka toisesta henkilöstä, huomiomme on keskittynyt häneen, ja tätä kutsutaan perusteelliseksi määritysvirheeksi. Siksi perspektiivimme muuttuu.
Kumppanimme käyttäytymisen selittäminen
Nämä selitykset ovat todella mielenkiintoisia, kun on kyse parisuhteista. Sosiaalipsykologian tutkimustulokset saavat meidät ajattelemaan kahdesti ennen kuin yritämme selittää muiden käyttäytymistä.
Vaikuttaa siltä, että taipumuksemme selittää omaa käyttäytymistämme tai kumppanimme käyttäytymistä riippuu siitä, tunnemmeko olomme hyväksi suhteessa vai emme, eikä se riipu käyttäytymisen takana olevasta todellisesta syystä. Vaikuttaa olevan tavallista, että molemmat parisuhteen osapuolista syyttävät toisiaan, kun jokin suhteessa ei toimi.
Finchanin ja Bradburyn tutkimus paljastaa, että jos suhde on tyydyttävä, meillä on tapana oikeuttaa kumppanin positiivinen käytös sisäisillä ja hallittavissa olevilla syillä. Samankaltaisesti me yhdistämme negatiivisen käyttäytymisen ulkoisiin ja hallitsemattomiin syihin.
Mutta kun suhde ei ole kunnossa, meillä on tapana kääntää nämä syyt päinvastaisiksi. Eli jos suhde kahden henkilön välillä ei toimi, ajattelemme kumppanin hyvän käytöksen johtuvan ulkoisista tekijöistä, ja huonon käytöksen johtuvan sisäisistä tekijöistä.
Käyttäytymisen attribuutio sosiaalisella tasolla
Se mitä tapahtuu, kun yritämme selittää miksi tietyt ryhmät käyttäytyvät tietyllä tavalla, on myöskin mielenkiintoista. Nämä ryhmät voisivat vaihdella rodullisista vähemmistöistä ja köyhistä työttömiin. Periaatteessa näiden ilmiöiden selittämisellä on enemmän tekemistä arvojemme, ajatustemme ja poliittisten mieltymysten kanssa, kuin todellisuuden kanssa.
Selitykset, jotka luemme muiden ihmisten käyttäytymiselle, kun ajattelemme heitä ryhmänä, riippuu pitkälti siitä, kuinka lähellä tunnemme olevamme tätä ryhmää. Ryhmän jäsenet näkevät vertaisensa positiivisemmin kuin heidät, joihin ryhmän jäsenillä ei ole suhdetta.
Muiden ihmisten käyttäytymisen selittäminen
Furhanin ja Reicherin tutkimukset todistavat, että konservatiivit ja liberaalit selittävät negatiivisia sosiaalisia ilmiöitä, kuten köyhyyttä ja varakkuutta eri tavoin.
Konservatiivit väittävät, että varakkaat ihmiset ovat varakkaita, sillä he säästävät rahaa ja tekevät enemmän töitä. Liberaalit näkevät varakkaat ihmiset sen sijaan julmina ja häikäilemättöminä. Kun on kyse köyhistä ihmisistä, liberaalit selittävät heidän tilannettaan resurssien ja tilaisuuksien epätasa-arvon seurauksena. Konservatiivit sen sijaan selittävät köyhyyttä kunnianhimon puutteena tai laiskuutena.
Mielenosoituksista konservatiivit sanovat, että ihmiset protestoivat johtuen tietyistä patologisista piirteistä, kun taas liberaalit sanovat, että sosiaaliset olosuhteet saavat ihmiset protestoimaan.
Lopuksi, todellisuudella, jonka näemme todellisena, on paljon enemmän tekemistä sen kanssa mitä havaitsemme kuin mikä on totta. Pitäkäämme tämä mielessä, kun yritämme ensi kerran selittää muiden käyttäytymistä.