Äiti ja isä: haluan oppia itsenäiseksi

Monille ihmisille itsenäisyys on haaste, joka vaatii paljon työtä ja sitkeyttä. Psykologinen itsenäisyys on asenne, joka kannustaa elämään rohkeudella, rakkaudella, ja ennen kaikkea luottamaan omaan potentiaaliin.

Mutta huolimatta kaikista tämän asenteen tuomista eduista, itsenäisyys ei ole kaikille helppoa. Voi olla, ettet ehkä koskaan ole oppinut sitä. Jotkut ihmiset eivät opi itsenäisyyttä lapsina, ja myöhemmin elämä väistämättä puskee heitä kohti itsenäisyyden polkuja.

Itsenäisyyden oppiminen ei tarkoita holtittomuutta

Kun rohkaisemme lapsia tekemään asioita itse, lähetämme heille selkeän viestin. Kerromme, että he ovat kykeneväisiä kohtaamaan maailman ja me uskomme heihin. Tällä tavoin, he lakkaavat etsimästä muiden apua ja alkavat käyttämään omia resurssejaan. “Jos muut ihmiset ajattelevat tämän olevan avain, sitten minun tulee myös kokeilla sitä.”

Meidän tulisi kuitenkin selventää asioita hieman. “Itsenäisyys” ei rohkaise holtittomuuteen, sillä puhuessamme siitä tarkoitamme henkilökohtaiselle kehitykselle välttämättömiä haasteita. Lapsi voi oppia olemaan psykologisesti riippumaton vanhemmistaan siinä määrin, että hän kykenee ratkaisemaan tiettyjä ongelmia yksinään.

He eivät voi oppia, jos emme salli heidän tehdä virheitä

Voimme ymmärtää asiaa paremmin esimerkin avulla: lapsi opettelee, kuinka tehdä jakolaskuja. Koulu on hoitanut opetuksensa, ja nyt on aika tehdä kotitehtävät. Tässä vaiheessa toinen vanhemmista huomaa lapsen kuitenkin kamppailevan tehtävien kanssa.

Nähdessään lapsensa kohtaavan haasteita, vanhemmalle voi olla houkuttelevaa auttaa ja tehdä asia lapsen puolesta. Itse asiassa, jotkut uskomattoman lahjakkaista lapsista saavat vanhempansa tekemään kotitehtävät puolestaan, sillä he tietävät kuinka voittaa heidät puolelleen. Houkutukselle antauminen ei kuitenkaan ole lapsille parhaaksi. Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan haasteiden ahdistavuudessa tai jopa alustaa tehtävää kiinnittääkseen lapsensa huomion. Heidän ei kuitenkaan tulisi tehdä sitä lastensa puolesta.

Meidän tulee antaa lapsille tilaa toimia. Jos puutumme asioihin liian nopeasti emmekä anna heidän yrittää yksinään, lähetämme selkeän viestin siitä, ettemme luota heidän kykyihinsä. Kerromme heille haasteen olevan liian vaikea, ja että yrittämisen sijaan tulisi vain luovuttaa.

Lapsille luottamuksemme on valtava lahja

Yllä mainitussa esimerkissä, vanhempi voisi valita eri tien. Hän voisi istua lapsensa vieressä ja antaa hänen tehdä jakolaskun itsekseen. Lapsi yrittää parhaansa, ja hän tulee tekemään virheitä. Vanhemmat voivat auttaa lastaan kulkemaan läpi yrityksen ja erehdyksen prosessin sekä auttaa häntä antamatta kuitenkaan valmiita vastauksia.

Meidän on sallittava lastemme tekevän virheitä, sillä ainoastaan niin he voivat oppia jakolaskut oikein. Meidän tulee myös antaa heille tilaa tutustua itseensä ja sallia epäilyt. Tällä tavoin, he tulevat merkitsemään itse polkunsa eivätkä tunne olevansa enää jumissa. 

He tulevat ymmärtämään, missä he menivät vikaan ja kuinka virheet voidaan korjata. Tämän oppiminen auttaa lasta tuntemaan itsensä kyvykkääksi ja päteväksi. Uusi näkökulma sallii ongelmien kohtaamisen itsevarmuudella ja ruokkii omien kykyjen tuomaa turvaa.

Auttamalla lastasi tällä tavoin, et jätä häntä kohtaamaan vastoinkäymisiä yksin, vaan autat heitä kehittämään heidän älyllisiä kykyjään. Autat heitä tuntemaan, luomaan mahdollisia ratkaisuja ja yrittämään. Kaikki tämä luo uusia yhteyksiä lastesi aivoissa. Siksi perheen rooli on tärkeä tavoitteen saavuttamisessa.

Ylisuojelevaisuus sulkee kasvun mahdollisuudet

Ylisuojelevaisuus on välitöntä apua, jossa aikuinen puuttuu nopeasti jokaiseen lapsensa kohtaamaan vaikeuteen. Lapsi oppii, että jokainen ongelma tullaan ratkaisemaan heidän puolestaan. He lakkaavat yrittämästä tehdä asioita itse, sillä aina joku tekee sen heidän puolestaan. Lopulta he päätyvät vain istumaan, hymyilemään ja odottamaan.

Välittömän avun on tarkoitus lähettää lapselle välittävä ja rakastava viesti: “Teen kaiken puolestasi, sillä rakastan sinua.” Sen alapuolella piilee kuitenkin viesti “Teen kaiken puolestasi, sillä en usko kykyihisi tehdä sitä itse”. Tämä väistämättä antaa lapselle käsityksen kyvyttömyydestä tehdä asioita yksinään.

Lasten ylisuojelun seuraukset

Ylisuojelun seurauksena lapset lakkaavat yrittämästä, kokemasta ja ponnistelemasta. Samalla he menettävät mahdollisuutensa kasvaa. He alkavat uskoa vanhempiaan enemmän ja enemmän.  Seuraukset ovat myös sen mukaiset:

• He tulevat kysymään apua kotitehtäviin usein.
• He lannistuvat ensimmäisestä vaikeudesta tai vihjailusta.
• He eivät siedä turhautuneisuutta hyvin.
• Heistä tulee epävarmoja ja riippuvaisia toisista ihmisistä.
• Heillä on alhainen itsetunto ja minäkuva.

Sen vuoksi onkin tärkeää auttaa lapsia tekemään virheitä, kokeilemaan asioita, sietämään pettymyksiä ja löytämään itse. Tällä tavoin, he oppivat omista voimavaroistaan ja kyvystään selvittää, jossei kaikkia, ainakin suurimman osan elämänsä ongelmista.