Ahdistus: Hiljainen epidemia

12.12.2017

Ahdistusta ilmenee jo niin paljon, että useat lääketieteen ammattilaiset ovat alkaneet luokitella sen todelliseksi epidemiaksi. Ahdistus ilmenee monin tavoin: nukkumisvaikeuksina, paniikkikohtauksina, laajana valikoimana erilaisia fobioita, vain muutamia mainitaksemme. Kaikkea tätä yhdistää kuitenkin pelko, joka vie mukanaan pohjan arkipäiviltämme.

Ahdistusilmiön edessä terveydenhuollon maailma on joutunut käsittelemään jo useita vastauksia. Lääkitys on ahdistuksen kannalta tärkeää. Perinteinen ahdistuksen hoito kattaa kokonaisen ahdistuslääkkeiden armeijan. Lääkityksellä on kuitenkin lähes poikkeuksetta sivuvaikutuksensa ja se tarjoaa ainoastaan väliaikaisia ratkaisuja. Toisin sanoen lääkityksen vaikutus kestää vain, jos jatkat niiden käyttöä.

Saatavilla on myös valtava määrä vaihtoehtoisia lääkkeitä: luonnolliset, homeopaattiset ja bioenergiset ratkaisut. Lisäksi ahdistuksen varalle löytyy toinen toistaan erikoisempia kotikonsteja. Mikään näistä ei kuitenkaan tunnu oikeasti toimivan.

Ahdistusepidemia ilmenee kollektiivisessa mielessä

Kaikki ilmiöt, jotka tapahtuvat mielemme sisällä, heijastuvat tavalla tai toisella kehoomme. Useimmiten ne etenevät ensin mielessä, minkä jälkeen ne siirtyvät kehoon. Pienempi prosenttiosuus tapauksista tapahtuu toisinpäin: ensi keho, sitten mieli. Tätä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun potilas saa syöpädiagnoosin.

 

Siten psykofarmaseuttisten aineiden menestys on rajallista. On totta, että ne vähentävät oireita. Ne eivät kuitenkaan ratkaise ahdistuksen alkuperää. Sen sijaan, että näkisimme lääkityksen pysyvänä ratkaisuna, meidän tulisi suhtautua siihen rajallisena ja tilapäisenä apuna.

Todellinen ratkaisu löydetään vasta, kun ahdistuksen syy on selvillä. Monien asiantuntijoiden mukaan ongelma on kuitenkin siinä, että kokonaisuutemme aiheuttaa meille ahdistusta. Kaikki tapahtuu niin nopeasti ettemme kykene käsittelemään todellisuuttamme samassa tahdissa psykologisten välineidemme avulla. Siksi ahdistus ei ole yksittäinen ongelma, vaan todellinen epidemia.

Miksi sitä kutsutaan ”hiljaiseksi” epidemiaksi?

Yksi ahdistusepidemian monimutkaisimmista piirteistä on sen vaikea todennettavuus. Jokainen ihminen tuntee päivittäin levottomuutta, joka vaikeuttaa nukahtamista. Levottomuus saa pahalle tuulelle ja upottaa rutiineihin. Silti yksilön on vaikeaa ymmärtää, mitä hän todella tuntee.

Jokainen ihminen tuntee jotakin ylimääräistä. Painoa, josta he haluavat päästä eroon, mutta jota he eivät osaa tunnistaa. ”Mistä tämä ylimääräinen paino oikein kumpuaa? Missä taakkani oikein lepää? Olenko väärässä työssä? Ehkä ihmissuhteeni ovat negatiivisia? Mihin suuntaan minun tulisi mennä elämässäni, jotta voisin olla onnellisempia?” Nämä ovat kysymyksiä, jotka saapuvat elämäämme ilman kutsua.

naisen naama on sutattu maalilla

Aivan kuin olemassaoloamme rasittaisi jokin, jota emme edes tarvitse. Tunne on samanlainen kuin astuessamme täyteen huoneeseen täynnä tarpeettomia tavaroita. Tiedämme, että meidän tulisi järjestellä asioita, mutta järjestettävää on niin paljon, ettemme osaa edes selvittää tietä ulos tilanteesta.

Epidemiasta yksilöön

Tiede on panostanut paljon geneeristen ja standardoitujen ratkaisujen suunnitteluun. Päivän päätteeksi tavoitteenamme on poimia yleisimpiä ratkaisuja tiettyihin ongelmiin. Ihmisten kannalta tällainen lähestymistapa on kuitenkin hyvin valitettava. Lopulta se ei ratkaise mitään.

Siksi puhumme ahdistusepidemiasta ja siksi se kulkee käsi kädessä jokaisen elämän hiljaisuutta häiritsevän draaman kanssa. Vastaus ahdistukseen voi löytyä ainoastaan jokaisesta ihmisestä itsestään. Ei ole olemassa ratkaisua, jota voitaisiin soveltaa jokaiseen yksittäiseen tapaukseen. Ei ole olemassa taikaa tai universaalia yhtälöä, joka sopisi kaikille. Jokaisen on löydettävä oma polkunsa, joka lopulta ratkaisee nukkumisen, tunnesorron ja kärsimyksen ongelmat.

kädet lasin takana

Jokaisen tulisi myös ymmärtää, että ensimmäinen asia ahdistuksen ratkaisussa on tyhjyyden kohtaaminen. Se on täysin välttämätöntä, jotta voimme katkaista siteemme tavanomaisuuden kanssa. Se on ainoa tapa, jolla voimme alkaa tyhjentämään jo tyrmistynyttä mieltämme. Terapia ja siellä opitut ahdituksen ilmaisumuodot voivat olla myös avuksi. Samoin kuin rentoutumistekniikat, jotka auttavat avaamaan oman mielesi ikkunaa.