Ahdistuneisuuden yleisimmät kognitiiviset vääristymät

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 10 joulukuuta, 2021

Ahdistuneisuuden yleisimmät kognitiiviset vääristymät ovat mekanismi, jolla on yksi selkeä päämäärä: lisätä kärsimystämme. Mieli jää vangiksi jäykkien ja negatiivisten ajatusten kuvioihin, jotka toimivat kuin ansana tai juoksuhiekkana, jossa järki, logiikka ja sisäinen tasapaino uppoavat ulottumattomiimme. Maailmasta tulee uhkaava ja jokaisella ongelmalla – olivat ne miten pieniä tahansa – ei enää ole ratkaisua.

Vaikka tällainen psykologinen dynamiikka on ominaista ahdistuksen tai masennuksen kaltaisissa häiriöissä, on huomattava, että me kaikki hyödynnämme kognitiivisia vääristymiä jossakin vaiheessa elämäämme. Vaikka toiset vähemmissä määrin ja toiset enemmissä määrin, olemme kaikki esimerkiksi soveltaneet sellaista emotionaalista järkeilyä, joka johtaa ajatuksiin kuten: “jos juuri nyt tunnen oloni kömpelöksi ja epäpäteväksi, se johtuu siitä, että olen epäpätevä“.

Mutta vaikka mielemme on käsitellyt asioita väärin ja tavalla, joka on vahingollinen meille itsellemme, yleensä pidämme itsemme hallinnassa. Kun analysoimme todellisuutta rauhallisemmin, päädymme hyödyntämään hieman realistisempia (ja ystävällisempiä) asenteita.

Ongelmia syntyykin silloin, kun emme pysty tähän, kun tunteemme eivät seuraa meitä, kun ulkoiset vaikeudet ovat hyvin monimutkaisia ja kun psykologiset resurssimme ovat minimaaliset. Näissä olosuhteissa on helppo päätyä ruokkimaan negatiivisia vääristymiä.

Paras strategia jonka voimme oppia on näiden kognitiivisten vääristymien tunnistaminen, niiden toiminnan ymmärtäminen ja vallan vieminen niiltä. Kun teemme näin, hyvinvointimme tulee sen huomaamaan.

Ahdistuneisuuden yleisimmät kognitiiviset vääristymät

“En kestä tätä, se on sietämätöntä, tulen hulluksi”, “olen arvoton”, “ainoa asia mitä voin nyt odottaa on se, että kaikki tulee pahenemaan – en voi tehdä asialle mitään.” Tällainen järkeily luo mieleemme henkisen sumun, jossa vain ahdistus ja tuho pääsevät hengittämään. Jos tällaisia lähestymistapoja vahvistetaan jatkuvasti, henkinen uupumus on valtava.

Kognitiiviset vääristymät ovat pohjimmiltaan loukkuja aivoille, ne ovat systemaattisia tapoja, joilla ihmiset vääntävät tietoa ympäristöstä; se, mitä meille tapahtuu ja se, mitä näemme. Jos kysymme itseltämme, miksi käytämme tällaisia mekanismeja, vastaus on monimutkaisempi kuin miltä se aluksi näyttää. Joskus se johtuu siitä palautteesta, jota käymme omien tunteidemme ja ajatustemme välillä.

“Minusta tuntuu pahalta ja siksi ajattelen negatiivisia asioita, jolloin nuo ajatukset ruokkivat pahaa oloani entisestään.” Toisinaan kognitiiviset vääristymät ovat järjestelmiä, joita olemme käyttäneet lähes aina tajuamatta edes itse sitä. Monimutkainen lapsuus tai vain vähän hellyyttä osoittavat huoltajat voivat usein aiheuttaa sen, että meillä on taipumusta tulkita asioita henkisesti kuluttavalla tavalla. Lisäksi, jos itsetuntomme on heikko, meidän on helppo kaatua tällaisiin henkisiin ansoihin.

Tästä syystä käännämme katseemme seuraavaksi niihin kognitiivisiin vääristymiin, jotka ovat ahdistuneisuuden piirissä kaikkein yleisimpiä.

Katastrofaalinen ajattelutapa

Odota pahinta, jotta voit valmistautua siihen. Oletamme, että tämä on hyvä strategia, mutta itse asiassa lisäämme tämän ajattelutavan kautta vain omaa ahdistustamme. “Jos en pääse tästä kokeesta läpi, tiedän jo, että en saa opintojani päätökseen,  joten on parasta alkaa olettaa, että olen arvoton” tai “ottaen huomioon mitä tapahtuu, on selvää että asiat vain pahenevat, eikä kenelläkään ole pian enää töitä” ovat esimerkkejä tästä hyvin yleisestä kognitiivisesta vääristymästä.

Diatominen tai polarisoitunut ajattelutapa

Kaikki järkeilyt, jotka alkavat termeillä “aina”, “ei koskaan”, “kaikki” tai “ei mitään”, soveltavat polarisoitunutta ajattelutapaa. Tähän ajattelutapaan kuuluvat kaikki tavat käsitellä todellisuutta, jossa “kaikki on hyvin tai huonosti“, jossa “olet joko kanssani tai minua vastaan” tai “saan sen mitä haluan tai sitten epäonnistun, koska olen hyödytön“.

Tällainen tapa ajatella on yksi syyllistävän kärsimyksen muoto.

Valikoiva abstraktio

Joskus huomiollamme on epätavallinen ja kieroutunut taipumus: nähdä elämän negatiivinen puoli jokaisessa tilanteessa. Valikoiva abstraktio on yksi ahdistuneisuuden yleisimmistä kognitiivisista vääristymistä. Sitä tapahtuu silloin, kun jäämme yksin todellisuuden synkimmän puolen kanssa; silloin, kun tulkitsemme asioita aina kaikkein haitallisimmalta taholta.

Esimerkki tällaisesta ajattelutavasta olisi: “Olen kutsunut kaikki toimistolta syntymäpäivilleni ja Karoliina on ainoa, joka ei ole tullut. Olen varma, että hän vihaa minua ja muut ovat täällä vain, koska tuntevat olevansa velvollisia tulemaan.”

Personalisaatio

“Jos pomoni riitelee jonkun kanssa toimistossa, se johtuu jostain, mitä minä olen tehnyt.” “Jos kassa kohtelee minua töykeästi, se johtuu siitä, että kukaan ei koskaan pidä minusta.” “Tänään esittämäni projekti töissä on ollut katastrofi, ja siitä syystä kaikki tulee menemään yhtä huonosti, koska en ole minkään arvoinen.” Tällaiset perustelut ovat tulosta tästä kielteisestä sisäisestä vuoropuhelusta, jossa personoimme kaikki ne tosiasiat, joita näemme ympärillämme. Ikään kuin kaikki olisi meidän vastuullamme tai meidän syytämme.

Mielivaltainen päättely, sisäiset huonot arvaukset

Ahdistuksella on tietty taipumus: se saa meidät uskomaan, että olemme kuin Delfoin oraakkeli. Toisin sanoen otamme ennustajan roolin, jotta pystyisimme ennustamaan tiettyjä tilanteita. Yleisimpiä esimerkkejä tällaisesta ajattelutavasta ovat seuraavat:

• Luulemme tietävämme, mitä muut ajattelevat meistä. Usein jopa niin paljon, että mielemme kiduttaa meitä ajatuksilla kuten: “Olen varma, että hän pitää minua luuserina, hän ei pidä minusta, hän tuntee sääliä…“
• On myös yleistä kaatua siihen virheeseen, että “ennustamme tulevaisuutta”, jolloin kerromme itsellemme, kuinka “tulen epäonnistumaan, tulen keskeyttämään, hän tulee sanomaan minulle ei, kaikki tulee menemään pieleen…”

Yhteenvetona voimme sanoa, että tunnistamalla ahdistuneisuuden kaikkein yleisimmät kognitiiviset vääristymät, se voi tarjota meille kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on havaita nämä ajattelutavat, jotka ruokkivat pahaa oloa. Toinen niistä on ymmärtää, miten ihmismieli toimii, ja että mikäli emme hallitse sitä ja aseta rajoja, se voi nousta pahimmaksi viholliseksemme.

Tästä syystä meidän tulisi opetella huolehtimaan siitä ja näkemään sen kuin puutarhana, jossa vain ne ajatukset, jotka auttavat meitä motivoimaan itseämme ja jotka saavat meidät tuntemaan olomme arvokkaiksi, saavat siellä mahdollisuuden kasvaa ja kukkia vapaasti.